Tässä on mahtava lukupaketti kaikille liikunnan portinavaajille, eli ohjaajille, kisaajille, valmentajille ja vaikka kuinka monelle muulle. Te olette avainasemassa! Löysin Varpun blogin kautta.

http://demos.fi/files/NUSU_manifesti_liikkumisesta_www.pdf

Me elämme jossain sellaisessa todellisuudessa, mille itse on tullut nuorempana naureskeltua. Se on sellaista ns. amerikkalaista urpo-kulttuuria, jossa on mahdollisuus haastaa pikaruokaketju oikeuteen koska kahvimukissa ei lukenut että juoma saattaa olla kuumaa. Mielestäni se on rappiota ja siitä pitäisi päästä pois.

”Levitämme toiminnallamme sanaa yhteiskunnan vaarallisuudesta, mutta tutkimukset eivät tue ajatusta, että ulkoleikit tai vieraat ihmiset olisivat muuttuneet yhtään vaarallisemmiksi kuin aiemmin. Kyseessä on moderni myytti.3 Samalla olemme vapauttamassa yksilöitä vastuusta: etsimme pienimmissäkin onnettomuus- ja vahinkotilanteissa ulkopuolista syyllistä.”

Olen kyllä itsekin usein syyllistynyt tuohon ylivarovaisuuteen lasten kanssa, ja kieltänyt jonkun vauhdikkaan leikin. Eli en väitä olevani syytön, päinvastoin. Silti, kun katsoo nykyaikuisia esim. juuri liikuntatilanteissa, huomaa miten kaikesta on tullut kamalan ”vaarallista”. Esim. lapsi, joka ei vielä ole saanut shock-horror -kasvatusta kotona ja medialta, ei tiedä että 8kg on hänelle liian painava. Ja toisaalta on tyypillistä että ikäiseni aikuinen kauhistelee 10kg painoa. Siis 10kg!!

Emme me ole lasista tehty, vaikka media myykin pelko-otsikoilla kuraa.

Ratkaisumalleja ei taida olla muita kuin se että mennään sinne pihalle tekemään asioita päivittäin? Vastuu on kaikilla, ja korostetusti tietysti idoleilla ja esikuvilla mutta kukaan ei toisen puolesta voi mennä ulos. Turha kuvitella että jotain muuta voisi syyttää oman perheen liikkumattomuudesta.

Toinen konkreettinen asia voisi olla tietoinen kieltäytyminen median pelko -osastosta. Ja niiden linkkien levittämisen lopettaminen Facebookissa ja Twitterissä.

NO fear, bitches!