Varoitus: pitkähkö postaus, pahoittelen. Jos sinulla on kiire, kuten kaikilla yleensä on, tässä on tiivistelmä: on ihan tarpeellista ja hyödyllistä miettiä miksi tekee asioita ja mikä on itselle mielekästä toimintaa. Alla vähän omaa pohdintaani aiheesta.

Pari lainausta Ajattelun ammattilaisen blogista:

”kirjoita ylös kaikki sellaiset tekemisen muodot, joita tekisit riippumatta siitä, saatko niistä palkkiota.”

”Miksi sinä menet töihin, tai miksi opiskelet sitä, mitä opiskelet? Rahan ansaitseminen tai ammatin oppiminen ei ole itsessään hyvä syy. Rahaa voi nimittäin ansaita tsiljoonalla erilaisella tavalla, ja ammattejakin on olemassa enemmän kuin tusina. Miksi juuri sinä teet sitä mitä teet nyt? Todellinen työn merkityksellisyys löytyy vasta silloin, kun teet jotain, mikä istuu hyvin juuri sinun temperamenttiisi.”

Todella ajankohtainen aihe, näin kun palaa lomilta takaisin arkeen. Tai ainakin minulle. Olen jo pidempään miettinyt tätä mielekkyysasiaa suhteessa töihin, harrastuksiin jne.  Varsinkin kahvakuulaharrastukseen, joka on ollut todella tärkeä monet vuodet. Tekisinkö sitä, jos en saisi siitä palkkiota? No, kyllä, sillä nimenomaan niin sitä suurimmaksi osaksi teen. Aika hassua sinänsä mutta juuri niinpäin tekeminen on kaikkein mielekkäintä, esim. Ryhdin ilmaisten treenien veto.

Jokunen vuosi sitten leikittelin ajatuksella, että mitäs jos alkaisin tosissani tekemään kahvakuulaohjauksilla enemmän töitä, siis niin että tienaisin osan elannostani sillä. Kävin useamman ohjaajakoulutuksen ja seurasin miten alan yrittäjät touhusivat. Perustin yhä toiminnassa olevan toiminimenkin sitä varten, jolla on tullut tehtyä vaikka mitä erilaista keikkaa, joilla olen saanut rahoitettua harrastustani. No, se on ihan ok mutta jos ottaa tuon Ajattelun ammattilaisen ensimmäisen lauseen niin se ei pääsisi listalle.

Siis yrityksen ja brändin rakentaminen, markkinointi ja rahasta kouluttaminen. Ne eivät vaan innosta minua lainkaan. Ajatus henkilöbrändin tietoisesta rakentamisesta saa oksennuksen tulemaan kurkkuun. Olen ihminen enkä mikään brändi. Opetustilanteet itsessään ovat pääosin todella hyviä kokemuksia mutta kun sitä tekee vain rahasta, siitä menee mielekkyys. Toki, mielekkyyttä saa tavallaan sitä kautta että jos tietää vaikka että muutaman keikan tekemällä voi saada rahat esimerkiksi kisamatkaan mutta se on aika pinnallista ja lyhytaikaista. Mielekkyyttä saa myös siitä kun ihmiset oppivat, se ei muutu sinänsä oli sitten kyse rahakeikasta tai ilmaisesta.

Tästä toiminimestä seurasi sekin, että koska kerroin blogissakin tietysti että teen tällaista, alkoi se vaikuttamaan myös siihen minkälaista tekstiä aloin kirjoitella. Eli siis jollain lailla mietin että minkälaisen vaikutelman tekstistä saa, ja vaikuttaako se siihen että soittaako joku ja tekee tilauksia ohjauksista. Eli siinä tulee sellainen Duran Duran -syndrooma ajoittain, eli laskelmointi laskee laatua ja tekee tuotoksesta pahimmillaan hirveätä roskaa, jolla ei ole mitään käyttöarvoa 🙂 Ok, reiluuden vuoksi täytyy sanoa että ei tässä mitään Pulizer -kamaa muutenkaan tehdä.

Mielekästä sen sijaan on esim. kisaryhmän treenien miettiminen, tai Ryhdin treenien veto. Siinä ajattelen että kyseessä on ensisijaisesti nostamisen opettaminen. Jokaisen pitäisi osata nostaa, ja kahvakuulaliikkeiden osaamisen pitäisi mielestäni olla osa fyysistä yleissivistystä. Samaan tyyliin kuin vanhan koulun painonnostossa, tai missä tahansa ns. oikeassa lajissa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kahvakuula kaupallisena tuotteena mutta se kiinnostaa treenivälineenä ja painona. Se myös kiinnostaa että miten ihmisen saa tajuamaan että miten sitä kuulaa kannattaa nostaa, eli siis toisinsanoen kouluttaminen ja opettaminen. Teen kouluttamista jonkin verran myös päivätyössäni ja se on oikein mielekäs osa työtä. Se on loppujen lopuksi kommunikointia ja asioiden yhdessä ihmettelyä.

Siis tuollainen perinteinen seuratoiminta ilmeisesti sopii minulle, ehkä johtuu siitä että olen itsekin saanut sitä kautta positiivisia kokemuksia liikunnasta, valmennuksesta, oppimisesta, omista rajoistani jne. Kaupallisista ohjaajakursseista sen sijaan on jäänyt sertifikaattilappusen lisäksi aika vähän. En nyt yritä väittää että seuratoiminta olisi jotenkin parempaa kuin kaupallinen toiminta mutta minulle se istuu paremmin.

Kilpailuihin osallistuminen ja niiden järjestäminen ovat myös asioita, joita tekisin ilman palkkiota. Ja eihän niistä tosiaan mitään palkkiota saa 🙂 Vaikka en pariin vuoteen olekaan ollut kovin aktiivinen kisajärjestäjä, ajattelen että siinä olen mielelläni mukana myös tulevaisuudessa jollain panoksella.

Näiden lisäksi mielekästä on kaikenlaisen sekalaisen materiaalin tuottaminen, kuten tekstit, kuvat, videot jne. Niillä ei tarvitse välttämättä olla mitään sen kummempaa tavoitetta, vaan ajavat oikeastaan samaa asiaa kuin minulle bändissä soittaminen aikoinaan. Pääsen luomaan jotain konkreettista, ihan vaan sen itsensä takia, en siksi että ”nyt tästä tulee hyvä tuote ja saan tästä x määrän euroja”. Esimerkkinä olin ihan innoissani kun tein tuon parodian netissä pyörivistä treeniasiantutijoista. Ei siinä mitään ”järkeä” sinänsä ole mutta tekeminen oli pirun hauskaa 🙂

Blogin kirjoittaminen on myös mielekästä. Tämä on tapa jäsentää ajatuksia treeniin liittyen mutta ei pelkästään siihen. Oikeastaan, urheilu ja treeni ovat koko elämän yksinkertaistettuja malleja tietyllä tavalla. Minua kiinnostaa niissä se, miksi ihmiset treenaavat kuin treenaavat, miksi tietynlaiset treenimuodot ovat suosittuja ja miten se istuu meidän kulttuuriimme ja historiaan. Sinänsä se ei ole mielenkiintoista, tekeekö joku nyt 10 toistoa vai ehkä 12, vaan enemmän se että miten joihinkin tavoitteisiin voi päästä ja varsinkin se että miten ihminen, joka ei usko itseensä, voi oppia uskomaan kun saa uutta näkökulmaa itseensä fyysisten onnistumisten kautta. Blogi on myös mahdollisuus löytää samanhenkisiä ihmisiä ja käydä jonkinlaista keskustelua.

Entä sitten?

Näköjään herätti tuo alla oleva artikkeli aika paljon ajatuksia. No, ihan hyvä. Konkreettisena toimenpiteenä näiden asioiden pohjalta siirsin kaikki toiminimeen liittyvät asiat takaisin omalle sivustolleen, ja tämä blogi keskittyy jatkossa tiukasti yleiseen treenijaaritteluun. Ehkä pitäisi myös miettiä uusiksi tuo Facebook -sivun käyttö mutta se saa odottaa hetken.

koko artikkeli täällä: Ajattelun ammattilainen.