Etusivu » Posts tagged 'sosiaalinen media'

Tag Archives: sosiaalinen media

Blogi kesäkuntoon, tehokkaasti – innovaatiota ja sosiaalisen median merkityksettömyyttä

Pahoittelut, otsikko on silkkaa klikkihuorausta. Totuus löytyy raudasta -blogi edustaa kesäkunnolle päinvastaista filosofiaa, eli kunto ei ole mikään kausiprojekti tai asia mikä ”hankitaan”, vaan että fyysisyys on osa elämää. Tämä on ihan perinteinen linkkilistauspostaus.

Joka tapauksessa, nyt on vähän helteen ansiosta ilmeisesti kirjoittamishalut aika vähissä vaikka periaatteessa ideoita olisi pirusti. (ja vieläkin on suorittamatta lukijapalautearvonta, pahoittelut, se on tulossa kyllä) Olen ollut mukana mielenkiintoisissa tapahtumissa työn ja siviilin puolesta ja tavannut jännää porukkaa, ja sama meno jatkuu vielä ainakin ensi viikolla. Paljon ajatuksia, joista en vielä tiedä miten ne liittyvät toisiinsa. Mutta, sillä ei väliä sillä ”innovaatiot syntyvät kun erilaiset asiat törmäävät toisiinsa sattumanvaraisesti”. Tuo voisi olla vaikka jossa powerpoint -kalvossa, jollain hienolla taustakuvalla varustettuna.

Älä lue pelkkää iltistä, lue välillä vaikka jotain ihan muuta

Eka linkki, juuri näistä innovaatioista. Tuossa kerrotaan miksi kannattaa altistaa itsensä muillekin kuin aina niille tutuille jutuille, tyypeille tai tapahtumille. Se on ulkomaan kielellä, eli vältä jos ulkomaan kieli ahdistaa.

http://www.innovationexcellence.com/blog/2013/06/02/innovation-and-serendipity-2/

Some on kuollut, eläköön yhteisöllinen työ

Sitten tässä seuraavassa Heidi Lemmetyinen kertoo some (sosiaalinen media) -termin turhuudesta ja miten se tulee sulautumaan osaksi muuta viestintää eikä sitä pidetä enää kohta minään ihmeellisenä juttuja. Olen samaa mieltä viestinnän suhteen, sen pitäisi olla jo nyt ihan perusjuttua. Mutta yhteisöllisen työskentelyn ja ongelmanratkaisun suhteen tuota pitää vielä mielestäni rummuttaa. Ok, termi some on maaiman tyhmin termi mutta en keksi parempaakaan. Joku viisaampi kyllä keksii?

http://heidilemmetyinen.wordpress.com/2013/06/02/tulevaisuuden-viestinta-ei-ole-somea/

Käytännössä siis esim. se, että pienen lajin kuten kahvakuulaurheilun kannattaa panostaa avoimiin, yhteisiin alustoihin, joissa hommat hoidetaan. Pois yksittäisten ihmisten sähköpostilaatikoista, jotta päästään eroon pullonkauloista, joiksi liikatyöllistetyt seura-aktiivit väistämättä ajautuvat muuten. Esim. kisoissa on ollut jo pitkään online -ilmottautumislomakkeet, ja siinä vieressä heti real-time -listat ilmottautuneista. Näin kenenkään ei tarvitse erikseen päivttää jotain exceleitä jossain luolassa ja toisen sitten ottaa vastaan yksittäisiä ilmottautumisia.

Toinen hyvä esimerkki on jo ikivanha tapa laittaa omat tekniikkavideot youtubeen, ja linkittää ne sitten tekniikka-arvio -osioon satojen kahvakuulaurheiluharrastajien yhteiselle foorumille. Näin yksittäinen kellarissa treenaaja voi saada yhteisöltä arvokasta palautetta tekniikastaan ympäri Suomea.

Näiden tällaisten simppeleiden ja yhteisöllisten (yhteisöllinen tarkoittaa tässä sitä että yhteisö pääsee materiaaliin käsiksi helposti, ei sitä että lauletaan kitarasäestyksellä nuotion äärellä ja kaikilla on superkivaa vaikka ei siinäkään sinänsä vikaa ole) toimintapojen harjoittaminen pitäisi olla todellakin ihan arkipäivää kaikille töissä sekä vapaa-ajalla. Onko se sitä? Ja jos ei niin miksi ihmeessä ei?

Kahvakuula – SPNL:n ohjaajakoulutus

Kolmantena tärkeä uutinen kahvakuulakoulutusrintamalta. Painonnostoliitto tarjoaa kahvakuulan nostamisen ohjaajakoulutusta:

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulaohjaaja-1-koulutus/

Mukavaa kesää kaikille! Pitäkää rauta kuumana!

Photo 2.6.2013 21.55.22

Miksi Facebook on kaksiteräinen miekka lajitiedottamisessa

Kirjoittelin tuossa juttua kirjaan tiedottamisesta ja propagandatyöstä lajin hyväksi, ja ajattelin nyt tähänkin avautua aiheesta Facebook. Tämä on varsinkin seurojen niille henkilöille, joiden tarkoitus on nimenomaan levittää laajemmalle lajitietoa, ei kertoa siitä uudelleen samoille ”kavereille”.

Alussa (siis joskus miljoona vuotta sitten 2007) kisaraportit menivät blogiin/blogeihin, kuvat Flickr:iin ja mahdolliset videot Youtubeen. Se oli hyvä järjestely koska nämä silloin luodut linkit toimivat yhä ja ovat kaikille yhä saatavilla. Samoin ei voi sanoa materiaalista, jota aloin itsekin enemmän laittamaan myöhemmin Facebookiin sen yleistyessä. Facebookin ”petollisuus” on siinä, että sinne on helppo ja näppärä jakaa matskua mutta se on kuitenkin pohjimmiltaan suljettu systeemi. Yritäpä linkittää johonkin vuoden 2007 kisaraportiin niin että materiaali on sieltä jaettavissa minne tahansa. Aika hankalaa. Sen sijaan vanhatkin Flickr-, Youtube- ja blogilinkit toimivat yhä tuosta vaan.

Siksi, varsinkin jos on seurassa tai jossain muussa ”tahossa” tiedottajana, mielestäni kannattaa satsata johonkin hyvään avoimeen settiin palveluita, jonne media ja raportit tuotetaan. Niitä voi sitten toki aina linkitellä Facebookiin, ja niin kannattaakin tehdä mutta niin että myös Facebookin ulkopuoliset pääsisivät käsiksi niihin siellä alkuperäisessä paikassa. Sama koskee Twitteriä (tämä on tosin jos montakin astetta avoimempi) ja Google+:aa. Ne ovat hyviä lisäkanavia mutta lajimateriaalin tukikohtana eivät mielestäni toimi. Sillä tokihan lajimateriaalin idea on että joku muukin kuin jo ”kaveri” voisi ne löytää myöhemminkin ja innostua lajista?

Mun suositus:

  • perusta joku hyvä tukikohta, oma blogi (tosi helpolla pääsee laadukkaalla wordpress.com -alustalla), sivusto jne ja laita sinne koosteet, ja raportit ja tarinat eli kaikki se minkä haluat ihmisten löytävän
  • käytä youtubea, flickriä yms avoimia palveluita medialle, linkitä näitä sitten tukikohtaan (ja samoja voi linkittää sosiaalisiin palveluihin)
  • huolehdi siitä että edellä mainituissa on kenen tahansa materiaalin ääreen sattuvalle helppo jakaa sitä eteenpäin, eli ns. jakonapit kuntoon
  • perusta avoimet tilit ainakin Facebookiin (eli sellainen ”sivu”), jonne voi linkittää tukikohdan jutut joko automaattisesti tai manuaalisesti
  • levitä myös henkilökohtaisessa profiilissasi tukikohdan juttuja, sen verran mitä katsot hyväksi

Eli, tukikohdan linkit toimivat aina ja missä palvelussa vaan, silloin ihminen, joka tulee mitä tahansa reittiä mahtavan lajitietosi luokse, löytää myös sinne tukiohtaan.

Tarkoitus ei ole sinänsä dissata sosiaalisia verkottumispalveluita. Itsehän olen näiden ns. tehokäyttäjä ja myös avoin verkostuja, ja olen löytänyt paljon mielenkiintoisia lajifanaatikkoja joidenkin näiden kautta, koska olen ollut avoin. Kaikki mitä julkaisen, on lähtökohtaisesti julkista, ja hyväksyn ”kavereikseni” melkein ketä tahansa, koska käytän näitä välineitä tietoisesti lajitiedon levittämiseen.

NightWalker Flashlight with LEDs_1299848391614

En tiedä mikä tuo härveli on. Varmaan joku sellainen, joka tarvitaan että Facebookista saisi tolkullisesti kaivettu vanhojen kisojen raportit esiin?

Blogit, joissa on ideaa – kiertopalkinto

Kiitos Varpulle ja Juhanille tästä hienosta tunnustuksesta. Sain molemmilta tällaisen ”blogit, joissa on ideaa” -tunnustuksen. Olen hyvin imarreltu! En ole tällaista koskaan saanut aikaisemmin mutta tämä on tällainen traditio blogimaailmassa. Jos saat tunnustuksen, se on kuin positiivinen kiertopalkinto, eli voit löpistä omiasi tunnustuksen sääntöjen puitteissa mutta mikä tärkeintä, linkittää muita hyvä blogeja.

Tämä on ajankohtainen myös siksi että blogit ovat pitäneet hyvin pintansa, vaikka Facebook on pitkään ollut ottamassa haltuun tällaista seuraamismuotoista toimintaa. Nyt kuitenkin monet saavat näpeilleen kun ovat laittaneet kaikki munansa yhteen koriin ja Facebook muuttaa sivujen näkyvyyssääntöjä. Johanna ei ole näin toiminut mutta analysoi tilannetta täällä: http://piilotettuaarre.blogspot.fi/2012/10/case-miten-facebook-hylkasi-mini.html

Anyway, tässä ovat tämän palkinnon säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Kiitos!

2. Ok, tämä on haastava. Täytyy tsekata google reader. Mutta, aloitetaan selvillä tapauksilla. Linkkaan nyt vain suomenkielisiin, vaikka seuraan yli 200 blogia, ja niistä vain osa on suomenkielisiä. Huom! En todellakaan lue kaikkia tekstejä, silmäilen vain välillä google readerin kautta uusimpia otsikoita.

Aloitetaan. Tässä siis blogeja, joita suosittelen sinulle, rakas lukija, siksi että mielestäni näissä blogeissa on ideaa ja niitä kannattaa lukea.

Juhani / K3 Fitness – Juttua treenistä no bullshit -asenteella. No bullshit -asenne uppoaa meikäläiseen. Lisäksi Juhani linkittää hyvää musiikkia 🙂 En ole henkilöä vielä tavannut livenä mutta toivotaan että siihen tulee tilaisuus vielä.

Varpu Tavi – Tästä osoitteesta löytyy paljon tietoa, maltilla mutta määrätietoisella asenteella kerrottuna. Ei pelkkää tilastoa vaan myös elävää elämää. Olemme tainneet tavata kerran mutta virtuaalisesti ajatuksia on vaihdettu useasti.

Kukka Laakso – Kunnioitan Kukkaa koska hän pitää nostamisen lippua korkealla seikkaillessaan kaiken maailman pinkki-yksisarvinen-wellness -sekoilun keskellä. Olemme olleet usealla kisareissulla yhdessä ja pääseet näkemään kahvakuulaurheilun kehitystä Suomessa ihan niistä vauvanaskelista lähtien. Linnavuori Courage Corner!

Johanna Janhonen / Piilotettu aarre – Ammatilliselta puolelta sosiaalisen median asiantuntija ja yhteisömanagerien asiaa ajava Johanna. SoMe -vouhotuksen keskellä analyysia ja tietoa laajasti.

5 hours ago via mobile – en tiedä kuka tämä on tai kirjoittaako enää. Kuitenkin, hienosti kirjoitettua mielenkiintoista materiaalia.

Miksi liikun – monipuolista pohdintaa liikunnasta, sen enempää en tästä blogista tai kirjoittajasta tiedä. Mielestäni MIKSI on tärkeimpiä kysymyksiä, ja sitä pitää kysyä usein itseltään, valmentajaltaan ja treenattaviltaan.

Outi Lammi / Tiedon kuvia – asiaa tiedosta ja sen esittämisestä muille. Mitä hyötyä on kaikesta maailman tiedosta jos sitä ei osaa kommunikoida muille? Outilla on muillakin sivuillaan laatumateriaalia.

Tuija Aalto / Tuhat sanaa – Paljon kaikenlaista mielenkiintoista liittyen siihen miten digitaalisuus muokkaa arkea ja työelämää. Suosittelen myös Tuijan uutta kirjaa ”Kuinka olla avoin” kaikille sellaisille jotka tekevät töitä, tai ovat ihmisten kanssa muuten tekemisissä jotenkin.

Tuossa olikin jo kahdeksan mutta vastahan pääsin vauhtiin! Tsekkaa vielä ainakin nuo:

Ajattelun ammattilainen

Esko Kilpi

Raesmaa

3. Uskon että huomaavat itse ja reagoivat jos haluavat 🙂

4. 8 satunnaista asiaa minusta – hmmm…

– tykkään paljon raa’asta punk rock:sta, hardcoresta ja muusta aggressiivisesta paahdosta musiikissa mutta myös pehmeä-äänisistä naisartisteista, jotka veivaavat jotain todella tunnelmallista, hidasta ja kaunista kuten Cat Power esimerkiksi.

– uskon sellaiseen suhteellisen avoimeen verkostoitumiseen yli duuni-, harrastus-, seura- ja aaterajojen, joko niin että tavataan livenä ja laajennetaan verkossa tai sitten törmätään verkossa ja joskus nähdään livenä (jos nähdään). Tämänkin blogilistan moniin ihmisiin olen törmännyt sattumalta. Netti ja verkko on vain väline, ei itsetarkoitus, mutta se helpottaa samoista asioista kiinnostuneiden kohtaamista ja se on hieno asia.

– uskon että ihminen voi tehdä hirveästi oman hyvinvointinsa eteen mutta en usko yksilön kaikkivoipaisuuteen. Me kaikki tarvitsemme kannustajia, valmentajia, ystäviä, vanhempia, kanssakärsijöitä, eli siis muita ihmisiä, päästäksemme siihen suuntaan mihin meidän potentiaalimme voisi riittää.

– haluan panostaa ns. jatkuvaan oppimiseen koska minulla on taipumusta rutiineihin jämähtämiseen ja jumittamiseen, ja jos opettelen jotain uutta, joudun rikkomaan rutiineja eli pidän itseni virkeänä. Joskus jopa onnistun tässä.

– syön paljon suklaata, pääasiassa Fazerin sinistä, usein keltareunaa mutta ihan perus -sininenkin käy. Tiedän kyllä että tumma suklaa olisi terveellisempää mutta aivan se ja sama.

– olen nyt ensimmäistä kertaa 9 vuoteen siinä tilanteessa että en vedä joka viikko treenejä jossain lajissa jollekin porukalle. Vähän outoa mutta myös ihan kivaa vaihtelua.

– olen lukenut meditaatiosta ja kaiken maailman terveyttä edistävistä tietoisuustreeneistä jo kymmenen vuotta silloin tällöin, ja aina miettinyt että ”toi olisi varmaan hyvä, pitäisi varmaan kokeilla”. Nyt olen viimeiset 2 viikkoa ihan oikeasti tehnytkin tuota 10min päivässä, ja voin kertoa että todella kannattava juttu kenelle tahansa, mutta varsinkin jos on yhtään taipumusta siihen että ajatukset juoksevat vähän liian moneen suuntaan koko ajan. Saan tuosta lyhyestä istumisesta konkreettisesti rauhoittavan ja keskittymistä parantavan kokemuksen joka aamu. Aioin jatkaa.

– luen juuri nyt Venla Hiidensalon ajankohtaista kirjaa Mediahuora. Suosittelen!

Parvifiilistelyä – tiedon ja seuraamisen demokratia ja litteys

Kiitos Varpulle linkityksestä tänne, Janne Huovilan Parviälytekstiin liityen. Arvostan kovasti noita Varpun kommentteja! Olen itse aika samoille linjoilla kuin Varpu alla, sen suhteen mitä seuraan:

”Tänä aamuna mietin käsitettä parviäly, ja tunsin halua laajentaa konseptia. Olen aika tietoisesti verkostoitunut vuosien mittaan nettitoimijoiden kanssa, jotka levittävät tervejärkistä, maanläheistä ja positiivista sanomaa ympärilleen. Kutsutaan sitä nyt sitten vaikka parvitunteeksi (ilmaisu ei ole hyvä, enkä ole siihen tyytyväinen, joten jos joku keksii paremman, otan kiitollisuudella vastaan). Tarkoitan tällä bloggaajia, joiden suurin missio ei ole “meitsi ja meitsin ego ja nokkelat ajatukset aihepiiristä”, vaan jotka pohdiskelevat ja tarkkailevat elämää ja kiinnostuksensa kohteita huumorilla, lämmöllä ja syvällisyydellä. Puhun siis blogeista, joista huokuu ihmisyys.”

En oikein jaksa seurata lähteitä, joissa ainoa ”viesti” on mun-body tai mun-tuote vaan kaipaan hieman rouheampaa otetta ja laajempaa katsantokantaa. Hienointa koko tässä sosiaalisen median maastossa on se että näitä aitoja ihmisiä löytyy vieläpä aika helposti, koska elämme lähes totaalisessa informaation demokratiassa. Kaikilla on julkaisuvälineet, kaikilla on vapaus seurata ketä tahansa ajattelijaa ja sekopäätä tai myyntikonetta. Kun hetken seuraa jonkun höpöttelyä, huomaa mistä tarina kumpuaa ja voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä. Aitous kiinnostaa. Vähän sama kuin musiikissa, muoviartisteja ei jaksa edes lämpimikseen kuunnella kauaa, vaan sieltä pitää löytyä edes pieni pala sielua.

Tekisi mieli listata tähän parhaita blogeja. Mistähän aloittaisin. Seuraamiskäytäntöni ovat sekoitus vakiosaitteja ja sitten puolitotaalista serendipiteettiä (kirjoitinko väärin, ei huvita tarkistaa googlesta?), eli törmäilen sattumalta asioihin. Nyt heti tulee mieleen Varpun lisäksi muutamia, joita luen suhteellisen säännöllisesti: Ajattelun Ammattilainen, Kukka Laakson kukkalaakso, Katleena Kortesuon Ei Oo Totta, Tuija Aallon Tuhat sanaa, Ravitsemusuutiset, Frank Forencich, Kemikaalikimara, Tuolin ja näppäimistön välistä, Zen Habits. Ei tämä ole mikään kattava lista. Seuraan näitä koska kirjoittajat, aiheet ja/tai tapa kirjoittaa niistä ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

Varpun alkuperäinen teksti alla.

Parviäly ja parvitunne « varputavi.com.

Mitkä ovat sinun top 5 blogiasi?

Pitäisikö asiantuntijan olla avoin?

Asiantuntijan pitää tänä päivänä olla avoin ollakseen uskottava. Ei voi enää piiloutua norsunluutorniin ja heiteillä sieltä viisaita alamaisilleen vaan pitää olla tietyllä tavalla tavoitettavissa. Tai ainakin näin uskon. Uskon myös että esim. Pekka Puskaa vastaan kohdistuva viha johtuu osittain siitä että suhtautuminen auktoriteetteihin on vaativampaa kuin ennen, eikä enää jakseta kuunnella ylimielisiä lausuntoja, jotka ennen olivat arkipäivää vaan halutaan että expertti tulee samalle tasolle juttelemaan. Uskon että sama pätee liikunta-asiantuntijoihinkin. Esimerkillä johtajia tarvitaan jakamaan tekemisiään, jotta muut saisivat intoa ja tietoakin oman tekemisen tueksi.

Mitä tekee kahvakuula-asiantuntija?

Kaiken tekstin alla pari tekstiä, joissa pohditaan eri kulmista asiantuntijoiden roolia verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Mietin asiaa kahvakuulatreenin näkökulmasta. Kuka on kahvakuula-asiantuntija tai GS-asiantuntija? Voiko sellaiseksi julistautua, vai pitääkö asema ansaita jotenkin? Samaa voi kysyä muidenkin treenijuttujen näkökulmasta, on voimatreeniasiantuntijoita ja vaikka mitä.

En tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Tämä ei ole myöskään ole varsinainen asiantuntijablogi, sillä lähtökohta oli liian päiväkirjamainen ja blogi onkin täynnä aika sekavaa sillisalaattia.

Olen silti hankkinut kahvakuulista ja varsinkin kahvakuulaurheilusta paljon ensi käden tietoa osallistumalla kisoihin ja tapaamalla kaikki mahdolliset alan gurut mitä on vastaan tullut. Eli asiaa on tullut tutuksi ja olen huomannut että tuolla liikuntaympyröissä pyörii yllättävän paljon alastomia keisareita 🙂

Silti, millään tiedolla ei ole sinänsä merkitystä, jos sitä ei vie jollain tavalla eteenpäin, uskon. Mitä hyötyä minun olisi tietää joku salainen räkkiasennon tekniikka, jos en opettaisi sitä kursseilla tai treeneissä? (en tiedä mitään salaista räkkitekniikkaa)

Kahvakuulan nostaminen on periaatteessa hyvin simppeliä, eikä tarvitse olla jediritari tai liikuntatieteen tohtori sitä ymmärtääkseen. Silti, on paljon liikunnan asiantuntijoitakin, joille treenimuodon periaatteet ovat mysteeri. Ja miksi näin on, on minulle täysi mysteeri 🙂 Liikunnassa ei sinänsä ole mitään salaisuuksia muutenkaan, kaikki liikkeet on keksitty jo satoja tai tuhansia vuosia sitten, me vain keksimme asioille uusia nimiä.

Asiantuntijan tunnistaa … mistä?

Seuraan itse aika aktiivisesti mitä ns. oman alani eli kahvakuulaurheilun, kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin wellnes -piirien ihmiset kirjoittavat ja julkaisevat verkossa. Löytyy ihan pelkkää markkinointituubaa, eli sitä kuinka kerrotaan mitä kaikkea kivaa firma tuottaa jokaisessa sivulauseessa. Sitten on hyvinkin henkilökohtaista ja ihmisläheistä tuotantoa, josta itse pidän sillä se vähentää paljon sitä norsunluutorniefektiä. Sitten on ihan suorasukaisesti asiaan menemistä eli treeniohjeita. Pidän itse uskottavina sellaisia henkilöitä, joilla on ihan käytännön kokemusta saarnaamastaan aiheesta, ihan pelkkä teoria ei oikein sytytä vaikka voikin olla ihan mielenkiintoista. Pahinta on sellainen, kun ei ole mitään tietoa tai kokemusta mutta sitäkin enemmän röyhkeyttä.

Itselläni on ollut kaikenlaista materiaalia, johtuen siitä että kuulaohjaus ja -kisaaminen on minulle harrastus, eikä minun ole tarvinnut rakentaa tietoisesti mitään tiettyä brändiä vaan olen saanut puuhastella vapaasti mitä tahansa. Silti, kaikesta tästä kirjoittelusta ja videoiden julkaisemisesta on ollut paljon ihan konkreettistakin hyötyä, esim. monet ovat löytäneet treeneihin tai kursseille tätä kautta. Paras palkkio on se kun on kuullut jonkun innostuneen lajista tätä kautta.

Taka-ajatukset

Yleensä seuraamillani hahmoilla on joku agenda, jota he ajavat, joko suoraan tai peitellysti. Niitä voivat olla oman firman tai palveluiden mainostaminen tai joku vastaava propaganda. Itselläni on ollut tämän blogin taustalla seuraavat agendat, ainakin. En välttämättä muista kaikkia:

  • GS lajina ihmisten tietoisuuteen kaikin keinoin
  • ihmisten innostaminen kilpailemaan lajissa
  • kahvakuulaharjoittelun perusliikkeiden (heiluri, tempaus, työntö) pitää olla osa fyysistä yleissivistystä kuten etunojapunnerrus, penkki, leuat tms
  • kukaan ei tarvitse härveleitä, soseita, saleja, brändejä tai trikoita ollakseen hyvässä kunnossa
  • kisatapahtumien ja -kurssien mainostaminen
Siinä lisää lukemista:

http://www.slideshare.net/JanneHuovila/sosiaalinen-media-asiantuntijan-tykaluna-9557402

http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/09/01/mita-hyotya-bloggaamisesta-on/

http://www.slideshare.net/perttutolvanen/sosiaalisen-median-koulutus-15122011-asiantuntija-verkossa

http://www.tiede.fi/blog/2010/12/02/auktoriteettiuskosta-asiantuntijavihaan/

http://www.alasilta.fi/blogi/asiantuntija-bloggaa-tyylillään

Kuva: Flickr / phauly

Tule mukaan tekemään maailman parasta kahvakuulawikiä!

Ok, hieman provosoiva otsikko. Olen kuitenkin tosissani. Missään päin maailmaa ei ole hyvää kahvakuulawikiä, tai en ole varma onko edes huonoja. (etkö tiedä mikä on wiki? Se on nettisivusto, jota voi ylläpitää yhdessä lukematon määrä ihmisiä, ja siten tieto pysyy ajan tasalla paremmin kuin yhden ylläpitäjän toimesta. Wikit toimivat hyvin esim. usein kysyttyjen kysymysten luetteloina tai tietosanakirjatyyppisinä sivustoina tai vinkkilistoina)

Wikejä ei ole kahvakuulista siksi että suurin osa tiedosta on keskustelufoorumeilla, blogeissa tai firmojen esitteissä sirpaleisena ja kukaan ei ole ruvennut virittämään wikiä. Ja siksi juuri uudelleen ja uudelleen kysellään ihmisiltä samoja kysymyksiä, kuten alla olevissa esimerkeissä. Wiki ei siis poista yllä olevien tiedotuskanavien tarvetta vaan täydentää niitä.

UKK

https://marksgs.wordpress.com/2011/10/31 … oppimaara/

 

Kutsun sinut siis mukaan tekemään yhdessä hajautetusti ja ilman sen kummempaa kontrollia kahvakuula-aiheista wikiä ilmaiseen wikispaces -palveluun. Todella vaatimaton pohja on jo olemassa ja sitä saa vapaasti muokata. Voit lisätä sivuja, linkkejä, kuvia, tekstiä jne. Kohderyhmä tiedolle on kuka tahansa kahvakuulaharrastaja. Mitä tietoa olisit itse kaivannut aloittaessasi?

Wikisivusto on tuolla:

http://kahvakuula.wikispaces.com/

Kuten huomaat, pääpaino ei ole kauniissa ulkoasussa vaan tiedossa.

Jos haluat mukaan, liity jäseneksi tuolla alla. Mitään velvotteita tai sitoutumispakkoa ei ole, yksikin lause on merkittävä panos! Tiedon omistus on jaetusti wikin tekijöillä, eikä sitä koskaan tulla käyttämään kaupallisiin tarkoituksiin tai vastaavaan.

http://kahvakuula.wikispaces.com/space/join

 

 

 

 

Sinä et ole statuspäivityksesi

Tämä on kahvakuulaharrastajille ja -kisaajille, jotka julkaisette jotain itsestänne blogeissa, wikeissä, Facebookissa, Twitterissa, foorumeilla jne. Tai niillekin jotka eivät edes harkitse moista.

Moni mieltää ns. sosiaalisen median asiaksi, jossa kirjoitetaan ainoastaan viiltävää syväanalyysia ajankohtaisista asioista kaikelle kansalle tyyliin: ”ei helvetti mikä krapula, miksi menin juomaan sen kaiken?” tai ”osta mun tuote, osta mun tuote, koska se on hyvä, osta osta osta!”.

Väärin.

Tuija Aalto on ilmaissut asiaa netti-identiteetistä paremmin kuin koskaan pystyisin. Tuolla alla linkki selkeään malliin, johon voi peilata omaa netinkäyttöään ja miettiä sitten mitä sillä haluaa saavuttaa ja palveleeko se vai ei. Kyse on tietoisesta ja joskus tavoitteellisestakin toiminnasta.Ihan kuten treenissäkin: kahvakuula itsessään ei tee sinulle mitään, se on vain väline.

Esim. mulla on blogin ja foorumiviestittelyn takana parikin juttua:

  • haluan tutustua muihin harrastajiin ja oppia muilta
  • haluan levittää lajitietoisuutta ja edistää tiedonkulkua
  • haluan aivopestä mahdollisimman monia kokeilemaan kisaamista, koska se on älyttömän kivaa 🙂
  • haluan oppia kirjoittamaan hyviä blogitekstejä ja muutenkin näiden välineiden käyttöä, koska se on mielenkiintoista

Nämä johtavat siihen että kirjoitan toki omana persoonanani mutta en ns. jaa ihan jokaista henkilökohtaista asiaa verkkoon. Ja, silti olen tutustunut verkon avulla moneen harrastajaan ja samoista asioista kiinnostuneeseen, ja oppinut paljon. Verkko ei korvaa facetofacea eikä se ole ideakaan, vaan että sitä omaa tuttua piiriä laajentamalla voi päästä ihan uuden tiedon ja ihmisten lähteille, josta voi seurata vaikka mitä hyvää.

Katsokaa tuolta se Tuija Aallon artikkeli aiheeseen liittyen:

http://tuhatsanaa.net/ammatillinen_verkkoidentiteetti_perustetaan_profiili_kerrallaan

Kahvakuula.fi uuteen kotiin

Luopuminen on vaikeaa. Varsinkin kun on tehnyt jonkun asian parissa tiiviisti hommia monta vuotta. Olen jäämässä pois kahvakuula ry:n hallituksesta ja koko seura siirtyy uudelle hallitukselle (en vielä tiedä kokoonpanoa mutta se selviää parin viikon päästä kokouksessa). Kahvakuula ry omistaa kahvakuula.fi:n, joten sivusto ja foorumi ja niiden ylläpito siirtyy samalla eteenpäin uusiin käsiin. Olen aika haikeilla mielillä sillä asiaan liittyy paljon muistoja ja hienoja kokemuksia, ja toisaalta myös helpottunut että pääsen vapautumaan uusiin seikkailuihin.

Olen toiminut sivuston ja foorumin pääasiallisena ylläpitäjänä sen alusta saakka, eli vuodesta 2007. Sivusto syntyi ensin, ja foorumi siihen perään. Alussa kahvakuula ry oli ainoa kahvakuulaseura, ja siksi foorumistakin on muodostunut kaikkien suomalaisten kisanostajien paikka, jossa on vapaasti saanut keskustella eri seurojen ja liittojen toiminnasta ja kaikkien valmistajien tuotteista. Se oli yksi lähtökohta tekemiselle, sillä eräänä kimmokkeena toimi eräs toinen foorumi, jossa tällaista vapaata keskustelua ei sallittu (ihan oikeutetusti sinänsä sillä omistaja saa päättää mistä ei puhuta, halutessaan).

Tämä lähtökohta, sekä oma ja monen muun alkuperäisjäsenen intohimoinen suhtautuminen lajiin vaikutti varmasti siihen että foorumi on saanut monesti kritiikkiä siitä että se keskittyy liikaa GS:ään, tai että siellä mollataan liikaa uusia innovaatioita kuten lommokahvakuulia tai täriseviä kuntopalloja jne. Toisaalta, se on saanut kehujakin siitä että hommaa on viety eteenpäin lajin ehdoilla eikä myynnin edistämisen ehdoilla. Sekin on ollut hyvä että uusiin tulokkaisiin on suhtauduttu kannustavasti. Nämä ovat näkökulma-asioita ja kaikkia ei voi miellyttää.Kaikkien miellyttämisestä syntyy minun mielestäni vain Justin Bieberin kaltaista sielutonta muovista kuraa mutta joku voi olla tästä eri mieltä 🙂 Jos jonkun asian voisin tehdä toisin niin olisin vieläkin enemmän keskittynyt kaikessa tekemisessä GS:ään.

Foorumilla on tullut vastaan paljon hienoja ihmisiä, ja paljon sekopäitä 🙂 Kaikkea on mahtunut joukkoon, hulluista narrien kautta fanaatikkoihin, hillittömiin myyntimiehiin ja oikeisiin urheilijoihin ja tilastofriikkeihin ja elämäntapatreenaajiin. Trolleja on ollut harvinaisen vähän, mikä on hyvä asia. Joskus aina joku ilmestyy, rupeaa räksyttämään että ”miksi täällä ei keskustella niin kuin minä haluan?”. Ja sitten kun sanoo että ”sinähän voit vaikka itse aloittaa keskusteluja itseäsi kiinnostavista asioista” niin tulee hyvin hiljaista. Terveisiä vaan sinne jonnekin.

Jännää on se että kun puhutaan vastuusta, sitä ei usein ymmärretä lainkaan. Foorumin omistaja vastaa toki kaikesta loppujen lopuksia mutta myös jokainen keskustelija vaikuttaa omilla teksteillään kokonaisuuteen. Foorumia ei ole olemassa ilman ihmisiä ja heidän panostaan, ja jokaisella on periaatteessa sama vaikutusmahdollisuus. Toisaalta, sama ilmiö on seuratoiminassa muutenkin, vastuunottoa pelätään ihan turhaan ja sitä vältellään, vaikka sitä kautta hommasta saa paljon enemmän irti. Toki se on myös kuluttavaa mutta sellaista se elämä on. Kunnioitan kaikkia seurojen aktiivitoimijoita sillä tiedän ettei se ole mitään ruusuilla tanssimista.

Varsinaista moderointia ei ole tarvinnut tehdä juuri lainkaan. Ja kaiken kaikkiaan homma on ollut hyvin opettavainen matka sosiaaliseen mediaan urheiluun liittyen.

Kiitos kaikille teille jotka olette omalla panoksellanne tehneet foorumista hyvän paikan! Toivottavasti hyvä ja kuvia kumartelematon henki säilyy jatkossakin ja homma kehittyy eteenpäin.

Vielä numeroita:

Lähtökohta foorumilla oli nolla, ja tänään lukemat ovat: ”Total posts 56063 | Total topics 3590 | Total members 650 |”

 

Outi Lammi ja valinnan vapaus sosiaalisessa mediassa

Outi Lammilta tiukkaa asiaa.

”Maailmassa on aina ollut ihmisiä, jotka vaativat ja saatuaan eivät suinkaan kiitä vaan vaativat lisää. Myös tästä syystä on jokaisen omalla vastuulla vetää rajansa. Tosin osallistuminen verkossa ei välttämättä vie aikaa ja voimia, koska onhan helppo klikata Tykkää-nappia tai käydä jättämässä nimi adressiin aina kun joku sitä pyytää  – tähän kai kaikki sosiaalisen median keinoin käytävä nimienkeruu perustuu. Vaivannäön määrä tai ajankäytön hallinta ei silti ole ainoa kriteeri, millä rajaan omaa tykkäämistäni ja osallistumistani.  Vaikka on helppo napsauttaa hiirellä, pidän myös kiinni vapaudestani valita: yritänkö edes ohjata tekemistäni vai ajelehdinko aivottomasti virran mukana.  On oikeus tykätä tai ottaa kantaa vasta kun on tutkinut asioita itse ja vielä senkin jälkeen saa olla osallistumatta. Eikä nyt kannata ryhtyä huitomaan maailmanparannuskortilla: Kaikki eivät halua verkkopresenssiinsä kannanottoja ja politikointia vaan vaikuttavat maailmaan mieluummin vähäeleisesti omien tekojensa kautta ja itsensä näköisellä tavalla. Haluttomuuteen ottaa verkossa näkyvästi kantaa ei varmasti vähiten vaikuta se valitettava seikka, että verkkokeskustelukulttuurimme keskimääräistä laatua voisi verrata siihen, mihin apinaesivanhempamme ylsivät noin viikko sen jälkeen kun olivat laskeutuneet puusta.  ”

Tuolin ja näppäimistön välistä: Facebookissa on aina jokin päivä.

Teknologiakauhua

Kanttilan blogissa hauska juttu median kauhistelusta teknologiaan liittyen:

”On totta että eri valmistajien puhelimet lähettelevät myös sijaintitietoja, mutta jos nyt otetaan ihan realistisesti tämäkin asia, unohdetaan se oma napa vaikka niin ihana onkin. Mitkä mahdollisuudet on sille että joku seuraisu JUURI SINUA ja liikkeitäsi? Kuinka kiinnostava JUURI SINÄ olet yhtään kenellekään? Luuletko että siipallasi tai anopillasi on resursseja ja yhteyksiä tämän tasoiseen seuraamiseesi? Jos on, niin onnea!

Tämä sama pätee kaikkiin Facebookin, Googlen ja muiden tietojen keräämisiin. Ei niitä kiinnosta mitä yksilö tekee vaan se mitä massat tekevät. Ja missä tekevät. Googlea kiinnostaa yhdistää sijaintiin mahdollisimman monta langatonta verkkoa, koska kun laite haistaa tiettyjen verkkojen lähllä olon, niiden voimakkuudet ja saa GPS signaalin, tietää se entistä tarkemmin missä olet. Ihan kiva ominaisuus kun ihmettelet kaupungissa omaa asettumista kartalle.”

Media taas sensaation perässä: älypuhelimet Beelzebubin juoni? | Kanttila.

90 päivää ja FB

FB:stä on tullut viimeisen 3 kuukauden aikana eniten liikennettä tähän blogiin, vaikka en sinne itse aktiivisesti linkitäkään. Suurin osa varmaan tuon FB-sivun kautta, joka mulla on tuota kahvakuulahöpötystä varten, sinne menevät jutut RSS:llä automaattisesti. Varmaan jatkossa teen niin että laitan sinne automaattisesti vain kahvakuula -kategorian tavarat. Joka tapauksessa muutama vuosi sitten pääosa liikenteestä tuli muista blogeista, nyt ihan selvästi FB on merkittävä lähde.

 

Sitten taas hakusanat viimeisen 3 kuukauden ajalta tuossa alla. Hassua, että olen kirjoittanut vain yhden nopean jutun Crossfitista ja Mikko Salosta, jonkun linkin perusteella, ja se on tuonut sitten tavallaan harhaanjohtavasti porukkaa tänne. Huomaa hyvin miten Crossfit ilmiönä on hyvin kuuma nyt.

SoMe SWOT kahvakuulaseuroille « Rautaa Verkkoon

 

Aloitin uuden blogin sosiaalisen median työkalujen ja kulttuurin hyödyntämisestä kahvakuulatoimintaan liittyen, lähinnä koska usein mietin miten saataisiin näistä usein ilmaisista välineistä hyötyä esim. seuratoiminnalle. Blogi on tuolla alla. Täällä jatkan edellen treeniaiheita (tai jotain niitä jollain tapaa sivuavia juttuja).

SoMe SWOT kahvakuulaseuroille « Rautaa Verkkoon.

Julkaiseminen ja välineet

Tuossa alla järjestely, jolla nykyään julkaisen treenimateriaalia. Aika helvetin sekavalta kyllä näyttää kun sen piirtää auki. Tavoite olisi keskittää tulevaisuudessa kaikki tai suurin osa blogiin, koska nykyisellään tekeminen on liian sekavaa. Jos on hyviä vinkkejä niin otan kiitollisena vastaan!

20110711-102122.jpg

Joukkoälyä ja parveilua

Seuraan aktiivisesti Suomen ns. SoMe -aktiivien kuten Anne Rongaksen ja Tuija Aallon tekemisiä sosiaalisen netinkäytön ja kaiken tämän monimutkaisuuden hyödyntämisen parissa. Nyt on menossa mm. Vertaisaika -niminen projekti, josta infoa täällä: http://opeblogi.blogspot.com/2011/06/vertaisaika-yhdessa-tehty-netitse.html

Aihe on kiinnostava mielestäni monenkin asian takia. Ensinnäkin, verkon avulla on mahdollista lyödä viisaita (tai tyhmiä) päitä yhteen isolla mittakaavalla, ja löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä maantieteellisistä rajoista välittämättä. Toiseksi, meriitit ansaitaan tekemällä, ei poseeraamalla. Jokainen on periaatteessa samoissa lähtökuopissa rakentamaan vaikka mitä yhteisöjä tai tuotoksia ilmaiseksi tai hyvin halvalla.

Vertaistekemisestä yksi hyvä esimerkki on Suomi-GS eli suomalainen kahvakuulaurheilu. Sen alkutaipaleista edellisessä postauksessa nostalgiapätkäkin. Vertaistekemistä se on oleellisesti, koska

  • kaikki toiminta pyörii useiden ihmisten tekemän työn varassa, kukaan ei pyöritä lajia yksin
  • ihmiset kokoontuvat satunnaisesti parviksi, ja tekevät jonkun asian hyvinkin tehokkaasti. Esimerkkinä tästä on kahvakuula.fi -sivuston ilmainen Aloittelijan opas, jota tehtiin porukalla intensiivisesti pieni ajanjakso vuonna 2008, ja jota on sen jälkeen käyty lataamassa tai katsomassa melkein 200 000 kertaa. Siinä oli mukana ihmisiä ympäri Suomea, osan nimi löytyy tekijäluettelosta ja osa ei edes halunnut mainintaa sinne. Opas ei tietenkään ole täydellinen mutta se on ollut hyvä aloituspaikka monelle harrastajalle.
  • nostajat tukevat toisiaan alkutaipaleella ja muutenkin keskustelufoorumilla. Löytyy treenipäiväkirjoja monen vuoden ajalta, on mahdollista ladata video omasta tekniikasta kommentoitavaksi jne
  • kenen tahansa lajimeriitit ja tulokset voi tarkistaa vaikka heti osoitteesta kahvakuulakisat.info.
Se on iso asia että eri seurojen edustajat jakavat treenikokemuksia ja treenaavat välillä ristiin. Uskon idealistisesti että asioiden jakamisella ja tiedon monipuolisella koostamisella päästään lajin kanssa vielä pitkälle. Vanhan koulun kyräilyihin tai tiedon panttaamiseen ei pitäisi olla varaa näinä aikoina.
Lisää voi tehdä. Ehkä me näemme vielä piankin Skypen välityksellä tehtävää etävalmennusta? Tekniikka on jo olemassa, ei maksa mitään, joten menoksi vaan! Jotenkin yleisesti tapahtumista tiedottamista voisi varmasti parantaa, siten että koko Suomen tapahtumat olisivat näppärästi näkyvillä.

SoMe ja henkilöbrändäys

Anjan blogista intoutuneena ajattelin paljastaa salaisen SoMe -strategiani. Linkki Anjan tekstiin tässä:

http://kemikaalikimara.blogspot.com/2011/04/somepohdintaa-ja-superkirja-arvonta.html

Olen WYSIWYG -metodin kannattaja. Se on lyhenne sanoista What You See Is What You Get, eli saat sitä mitä näet tai jotain sinnepäin. Olen todella kiinnostunut SoMe:sta eli sosiaalisesta mediasta, ja harrastanut sitä kai jo vuodesta 2000. Lasken siis foorumit tähän samaan kastiin, SoMe on minulle tekninen alusta kommunikoida suoraan laajojen verkostojen kanssa yhteisten kiinnostusten ympärillä. Tai jotain sellaista. Kuitenkin, kyse on mielestäni ihmisten välisistä yhteyksistä, joita kaikki kivat teknologiat mahdollistavat.

Oma henkilöbrändäykseni perustuu sille ajatukselle että sitä ei ole. Kun ihminen bloggaa, facebookkaa, foorumoi tai twiittaa, hänestä piirtyy jonkinlainen kuva. Se ei välttämättä kerro koko totuutta mutta siitä saa ideaa siitä mitä tämä henkilö arvostaa, mistä on kiinnostunut, mitä yrittää tyrkyttää muille ja mistä asioista tämä tietää. Haluttu brändi voi olla vaikka ”huippuasiantuntija omalla alallaan” mutta jos käyttäytyminen on enemmän tyyliä ”itserakas aivoton spämmääjä”, en usko että homma toimii. 🙂 Uskon siis että teot eli blogin tapauksessa julkaisut määräävät loppujen lopuksi enemmän kuin sanat ja mielikuvat.

En tiedä tarkalleen minkälainen kuva minusta välittyy esim. tämän blogin kautta mutta en mieti sitä toisaalta ja vaikka miettisinkin niin en saisi totuutta kai koskaan tietää 🙂 Tai no tietysti mietin sitä, miksi ottaisin asian muuten esille! Joka tapauksessa, kirjoitan tätä pohjimmiltaan siksi että haluan kommunikoida ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita saman kaltaisista asioista. Eli mun tapauksessa kahvakuulatreenistä, girevoy sport:sta ja sosiaalisesta mediasta.

No, joka tapauksessa, tässä se ”strategiani”:

Käytän tätä blogia ikäänkuin tukikohtana, jonne kirjoittelen kaikki avautumiset. Minulla on tätä blogia varten Facebookissa sivu, jonne nämä samat jutut linkittyvät automaattisesti RSS Graffiti -nimisellä sovelluksella.

Sivu on täällä:

https://www.facebook.com/markskahvakuula

Jos haluat saada viestejä Facebook -uutisvirtaasi tästä blogista, voit ”tykätä” tuosta sivusta. Ja, jos tekstit rupeavat ärsyttämään, voi lopettaa ”tykkäämisen”. Ajatuksena siis se että en halua linkittää näitä tekstejä varsinaiseen Facebook -profiiliini (https://www.facebook.com/markosuomi), koska en halua tyrkyttää niitä kaikille FB -kontakteille. Tuolla tavalla kukin voi tilata kiinnostuksensa mukaan mitä haluaa, ihan kuten ihan perus RSS -tilauskin. En sitten tiedä onko tämä hyvä tai paras tapa mutta minulle se toimii.

Käytän myös twitteriä, ja sinnekin menee blogista päivitykset TwitterFeed -sovelluksella. Twitter -tili on täällä: https://twitter.com/#!/markosuomi

Tämä kaikki virittely on hauskaa leikittelyä. Minusta on hauska kokeilla uusia työkaluja ja nähdä mitä niistä saa irti. Itse olen saanut paljonkin, tutustunut ihmisiin ja päässyt tekemään vaikka mitä erikoisia juttuja kahvakuuliin liittyen näiden ihmisten kanssa. Ja todella moni asia on alkanut tämän blogin kautta. Teknologia sinänsä on sivuseikka, pääasia on kuitenkin törmätä ajatuksiin ja ihmisiin. Alunperin kun tätä ajattelin että ihan  naurettavaa touhua kirjoitella treeneistään ja mietteistään tälla tavalla avoimesti nettiin mutta ihan mukavaa tämä on ollut, ja opettavaistakin. Voin suositella.

%d bloggers like this: