Katso alla olevaa kuvaa. Mitä ajatuksia se herättää? Siis ilmiselvien juttujen kuten asetelman viiltävän terävän yhteiskuntakritiikin, värien loisteliaan käytön sekä tunteisiin vetoavan henkilön sisimmän tavoittavan viivan herkkyyden lisäksi?

Kiinnitä huomiota kolmeen tärkeään laatikkoon, jotka ovat ylhäältä lukien pää, rintakehä sekä lantio. (Varastin 3 laatikon idean Jarmo Ahosen esityksestä, ja olen nähnyt sen myös Aleksander -tekniikan materiaaleissa.)

Vasemmalla oleva kaveri, nimi muutettu tässä jutussa vaikka Ristoksi, kärsii huonosta ryhdistä. Kuten huomaatte, pää on luonnottomasti eteenpäin kallistunut (ns. toimisto-orava -look), mikä johtaa rintakehän taakse vääntymiseen ja järkyttävään taittoon lantiossa. Kuva on hieman karkea mutta idea tulee varmasti selväksi. Tuollainen asento on mm. itselläni usein ja se pään painon ja rintakehän huonon asennon sekä lantion ylimääräisen taiton ansiosta aiheuttaa särkyä, kipuja, nestekierron häiriöitä ja vaikka mitä muuta. Syyt huonoon asentoon voivat olla moninaiset mutta joka tapauksessa tilanne on ikävä.

Oikealla puolella olevalla kaverilla (Seppo) taas palikat ovat suhteellisen tasapainoiset toisiinsa nähden, joka mahdollistaa rentouden rintakehässä ja käsissä ja sitä kautta monessa muussakin paikassa.

Ok, selvä juttu mutta entäs miten tuosta huonosta ryhdistä pääsee eroon tai eteenpäin? Ensin pitäisi tietää onko ongelmaa vai ei? Voit pyytää kaveriasi ottamaan sinusta sivukuvan ja linkittämään sen Facebookiin, josta pääset sitä katsomaan. Tai sitten voit pyytää häntä kertomaan missä pääsi on suhteessa rintakehääsi ihan vaan katsomalla sivusta. Jos kaveri on reilu, hän ei kaunistele totuutta vaan kertoo sen suoraan.

Seuraava askel on sitten kehotietoisuuden lisääminen helpolla liikkuvuusharjoittelulla. Ota jokaisen kolmen laatikon ruumiinosan kohdalla tehtäväksi parantaa niiden liikkuvuutta – liikuttamalla niitä seisoma-asennossa. Ensin helppoja liikkeitä rauhallisesti, vaikka ympyröitä ja myöhemmin vaikka kahdeksikkoja. Voi tehdä vaikka salaa kotona jos salilla ei kehtaa. Joka tapauksessa, kun pystyy itse vaikka liikuttamaan lantiota eri suuntiin, voi myös hahmottaa missä asennossa se kulloinkin on ja se taas auttaa hakemaan parempaa asentoa arjen keskellä.

Progressio eri liikkeissä eri laatikoissa, aina rauhallinen tahti:

– eri suunnat eli ylhäältä katsoen eteen, taakse ja molemmile sivuille

– ympyrät eri suuntiin

– kahdeksikot

– kaikki edellä olevat mutta paino selkeästi toisella jalalla

– kaikki edellä olevat mutta toisella jalalla seisten

Itse olen saanut näillä aikaa selkeitä parannuksia omaan kehon hahmottamiseen ja sitä kautta ryhtiinkin mutta ei se kyllä nopeaa ole ollut. Jos on tottunut menemään kyyristelleen useita vuosia tai vuosikymmeniä, muutos pystyasentoon ei ole nopea mutta uskon että sitä kannattaa tavoitella silti, pienin askelin.

Toinen iso juttu on ”motorinen muisti”, eli hyvä ryhti on harjoittelun tulos. Mitä enemmän viettää aikaa hyvässä tai kohtuullisessa asennossa, sitä helpompaa se on. Jos seisoo ja kävelee ja istuu kasassa suuren osan viikkoa ja käy pilateksessa tai salilla tai jossain kahvakuulatreeneissä olemassa hyvässä asennossa, se ei vielä riitä. Hyvät opitut asennot pitää viedä osaksi arkea pikkuhiljaa salaa.

Kolmas asia menee jo sitten henkimaailman puolelle mutta jos ihminen ei usko ansaitsevansa (huono itsetunto ja/tai kehonkuva) sitä että saa seistä ja kävellä suorassa niin ei se myöskään seiso. Tästä en osaa mitään kauhean viisasta sanoa, ajattelen kuitenkin että jokaisella on sama oikeus pitää sitä omaa luurankoaan missä asennossa tahansa, kaapissa tai sen ulkopuolella ja mielelläni soisin kaikille sen että edes pystyssä voisi kävellä. ”Hold your head up high, tomorrow you may die” -Rancid