Etusivu » Posts tagged 'ruoka'

Tag Archives: ruoka

Kirja: Maanantaisoturin dieetti

Suosittelen kirjaa Maanantaisoturin dieetti, by Varpu Tavi. Eli siis luin ja pidin. Lyhyesti: kirja on helposti lähestyttävä ja laaja katsaus tolkulliseen ruokavalioon, josta saa paljon eväitä oman terveellisen syömisen suunnittelun tueksi, ravitsemuksen perusteiden lisäksi. Toimii kertalukemalla ajatusten herättäjänä sekä hakuteoksena.

Pidempi jaarittelu kirjan herättämistä ajatuksista kuvan alla.

(kuva hotlinkattu ilman lupaa täältä)

En yleensä jaksa ihan hirveän paljon lukea ravitsemusartikkeleita ja -kirjoja, vaikka aihe periaatteessa kiinnostaakin. Olen elänyt jotenkin siinä uskossa että olen suunnilleen löytänyt sen oman ruokavalioni, joka tuli kokeilemalla erilaisia dieettailuja aktiiviaikoina thainyrkkeilyssä, kun piti pudottaa painoa matseihin. Ylipainoa minulla ei ole koskaan ollut enkä siis tiedä ns. oikeasta laihduttamisesta yhtään mitään. Noihin aikoihin luin paljon artikkeleita mm. keho.net:n suositusten mukaan ja kuuntelin koneneempien neuvoja salilla. Periaatteessa olen siitä lähtien syönyt sellaisen hyvin sallivan hiilaritietoisuuden periaatteen mukaan, ei mitään äärimmäistä, mutta terveys, veriarvot, kisatulokset ja defiskin on pysynyt ihan ok tasolla vuosien ajan, joten olen ollut tyytyväinen. No, asiaan.

Tämä kirja sai minut innostumaan jälleen ruokavalioasioista, koska siinä lähestytään aihetta laajasti helposti lähestyttävällä tavalla. Kirja sai minut miettimään nykyistä ruokavaliotani ja sitä miten voisin pienillä muutoksilla kasvattaa esim. ruoka-aineiden laatua. Varpu lähestyy aihetta rauhallisesti, mitään vaahtosuista kiihkoilua tai minkään tahon mustamaalaamista ei esiinny. En sitä odottanutkaan häneltä mutta viime aikojen karppauskeskustelut ovat kuitenkin saaneet mediassa vähän turhan paljon kohukohu -sävyjä, joten tämä kirja on hyvin virkistävää vaihtelua siihen.

Kirjan lähestyminen on hiilaritietoisuus, kohtuullinen, maltillinen ja salliva sellainen. Kyseessä ei ole mikään ”nyt syön pahvia 2 viikkoa ja sitten saan yhden kermaleivoksen” -tyylinen itsensä kiduttaminen vaan ihan tervejärkinen suuntaus. Ehkä joskus tulee myös ääritervejärkisyysliike ravitsemukseen, kuka tietää? Joka tapauksessa, hiilaritietoisuuden perusteet käydään läpi, yleensäkin ihan perusteet siitä mitä proteiinit ja rasvat ovat.

Maanantaisoturin dieetti on helppolukuinen mutta sisältää paljon jämäkkää asiaa. Kirjaa voi käyttää hakuteoksenomaisesti, siinä on paljon ruoka-ainelistauksia ja jopa reseptejä, joihin voi palata myöhemmin.

Kirjassa käydään myös seikkaperäisesti mutta ei silti saarnaavasti keskitysleirimäisiä oloja, jotka vallitsevat tällä hetkellä suomalaisissakin ruokatehtaissa. Eläimiä kohdellaan surkeasti ja se on hyvä tiedostaa kun tekee valintojaan marketissa, vaikka se ei mukavalta tuntuisikaan. On hienoa että aihe otetaan rohkeasti mutta maltilla esille. Tässäkin pääviestinä se että vaikka usein ongelmat ovat rakenteellisia niin jokainen voi silti ainakin jonkin verran äänestää lompakollaan minkälaista toimintaa tukee.

Ns. tunnesyöminen ja muutenkin henkisen tilan ja asenteiden vaikutusta ruokailuun käydään myös läpi ja haastetaan lukijaa miettimään omia motiivejaan. Uskon että tämä on tärkeä aihe, kuten urheilussakin ns. henkinen valmennus. Henkinen elementti on tärkeä osa treeniä ja kisaamista, ja uskon että mitä enemmän pystyy reflektoimaan ja tiedostamaan omia kipupisteitään, sen parempi.

Kaiken kaikkiaan laadukas opus.

Tässä vielä saatteeksi tuohon eettisyysteemaan liittyvä laulu kanadalaiselta Propaganhdi -yhtyeeltä:

 

Varoitus: kohukarppausmurha ja seksiskandaalipaleo!

Hanna Markuksela kirjoittaa tuolla linkin takana median revittelystä ja ruokapelottelujournalismista. Jos joku seuraisi tätä kaikkea ”peruna tappaa varmasti mutta kananmuna sitäkin varmemmin” -sekoilua vain median kautta, hän varmasti ajattelisi että lajimme on seonnut. Otsikoin tämän kirjoituksen Hannan vinkkien perusteella 🙂

Toisaalta, tässähän tavallaan eletään näiden mielikuvien keskellä kuin paleoliittisellä kaudella konsanaan (en oikeasti tiedä minkälaista silloin oli): paleoseikkailija lähti kotiluolastaan etsimään ruokaa ja yhtäkkiä ”ei s**tana se on TIIKERI!” ja sitten äkkiä karkuun, selvisi ehkä takaisin tai sitten tuli syödyksi. Nykyisin mennään Prismaan, eksytään hyllyrivistöjen sekaan kunnes ”ei h*lvetti se on HIILARI!”. Saattaa olla että ostetaan kuitenkin koska eilen iltiksessä luki että karppauskin tappaa, joten on pakko valita useasta huonosta vaihtoehdosta jotain. Pakkohan se perhe on ruokkia. Tämähän on suorastaan seikkailu vaarojen maailmassa. Varsinkin kun on terrorismia, tissejä vilkuilevia presidentin puolisoita, Justin Bieberin musiikkia ja muuta pelottavaa.

”Vaaroja ja myrkkyjä nähdään kaikkialla ja moni koostaa ruokavaliotaan kieltojen kautta. Tämä näkyy esimerkiksi loputtomina kiellettyjen aineiden listoina sekä jatkuvasti vaihtuvina ruokavaliokokeiluina. Milloin mikäkin ruoka aiheuttaa syöpää, lihavuutta, rumuutta tai eliniän lyhenemistä, joten se saa siirtyä mustalle listalle. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ettei tapahtuisi “jotain pahaa”. Ilmiö muistuttaa muinaisille heimoille ominaista henkien palvontaa. Liennytyksen kohteena vain on oma mieli.”

Ruoka, tuntematon uhka | Hanna Markuksela | Blogit | Iltalehti.fi.

Ruoka, tuntematon uhka | Hanna Markuksela | Blogit | Iltalehti.fi

(http://www.flickr.com/photos/robinsoncaruso/4271694174)

Asiaan liittyvä lyriikka tällä kertaa Kanadasta, Propaganhilta:

Conclusion: the nail that sticks up gets hammered down and the masters finest tools are found slack-jawed and placid amidst the cacophony of screaming billboards and Disney-fied history. 

 

Mikä on lumihiutaleen lifestyle?

ÄLLLI -viikko on ohi ja heti avasin Iltalehden linkin … No, tässä lyhyessä jutussa (linkki alla) kerrotaan miten me kerromme itsestämme muille ruokavalinnoilla. Esim. että ruokaympyrän vastustaminen voi kertoa: ”olen aikaani seuraava, itsenäinen ja omia aivoja käyttävä kuluttaja, joka tietää että herra Pusikko on salaliitossa itsensä pirun kanssa. Ei voi olla muuten sattumaa että Bush on suomeksi Puska!” Tai jotain muuta.

Treenivalinnoillakin voi kertoa itsestään. Jokunen vuosi sitten kahvakuula tai ristiinkuntoilu oli tapa viestiä ja kertoa kuuluvansa ryhmään, joka ei mitä tahansa tavisten 3 x 8-12 -ohjelmaa noudatakaan! ”Minä olen ainutlaatuinen lumihiutale ja minulle ei kerrota miten treenataan!”

Ehkä tämä kaikki on sitä Tyler Durdenin mainitsemaan elämäntapa -pakkomiellettä? Olenko olemassa, jos minulla ei ole selkeästi määriteltyä lifestyleä?

Toki, tämä on tällaista sarkastista tai ironista tai jopa kyynistä tilitystä. Tosiasia on myös se että oman heimon löytäminen on äärimmäisen tärkeää, ainakin minulle. On hienoa että voi löytää niitä samanhenkisiä ihmisiä, vaikka treenin tai ruuan kautta. Sellaisia ihmisiä ei ole koskaan liikaa, ketkä ymmärtävät tai luulevat ymmärtävänsä maailmaa samaan tapaan. Loppujen lopuksi on aivan sama mitä kautta nämä ihmiset löytyvät, mutta etsiä kannattaa aina. Ainakin oman kokemuksen mukaan. Se, mitä pinnalle näkyy, eli että onko nyt MMA -treeni menossa tai superfoodit kattilassa tai gireviikin otsapanta oikeassa kulmassa, on ehkä kuitenkin sivuseikka? Itse olen löytänyt treenijuttujen kautta hyviä ystäviä, mikä on iso juttu.

En kuitenkaan tiedä mikä nykyinen ”lifestyleni” on. Eikä se tunnu enää niin tärkeältä kuin joskus aikaisemmin. Olen ehkä tulossa vanhaksi (kohta 35!)?

”- Ruoka viestii, mitä halutaan kertoa itsestä samalla tavalla kuin auto tai vaatteet, sanoo ruuan kulutusta tutkinut Hanna Leipämaa-Leskinen.”

Ruokatrendit tapa kertoa omista arvoista | Ruoka | Iltalehti.fi.

%d bloggaajaa tykkää tästä: