Etusivu » Posts tagged 'ravinto'

Tag Archives: ravinto

Mitä haluat kysyä ravintovalmentajalta?

Minulla on lähitulevaisuudessa tilaisuus haastatella ravintovalmentajaa livenä ja olisin kysynyt että mitkä kysymykset olisivat mielestäsi tärkeitä liittyen ravitsemukseen, ja sen psykologiseen puoleen? Voit heittää kysymyksiä myös ns. aiheen vierestä, mitä nyt tänä päivänä ravitsemuksesta tulee mieleen.

Laita kysymyksesi tällä lomakkeella:

20121217-105751.jpg

 

Kirja: Maanantaisoturin dieetti

Suosittelen kirjaa Maanantaisoturin dieetti, by Varpu Tavi. Eli siis luin ja pidin. Lyhyesti: kirja on helposti lähestyttävä ja laaja katsaus tolkulliseen ruokavalioon, josta saa paljon eväitä oman terveellisen syömisen suunnittelun tueksi, ravitsemuksen perusteiden lisäksi. Toimii kertalukemalla ajatusten herättäjänä sekä hakuteoksena.

Pidempi jaarittelu kirjan herättämistä ajatuksista kuvan alla.

(kuva hotlinkattu ilman lupaa täältä)

En yleensä jaksa ihan hirveän paljon lukea ravitsemusartikkeleita ja -kirjoja, vaikka aihe periaatteessa kiinnostaakin. Olen elänyt jotenkin siinä uskossa että olen suunnilleen löytänyt sen oman ruokavalioni, joka tuli kokeilemalla erilaisia dieettailuja aktiiviaikoina thainyrkkeilyssä, kun piti pudottaa painoa matseihin. Ylipainoa minulla ei ole koskaan ollut enkä siis tiedä ns. oikeasta laihduttamisesta yhtään mitään. Noihin aikoihin luin paljon artikkeleita mm. keho.net:n suositusten mukaan ja kuuntelin koneneempien neuvoja salilla. Periaatteessa olen siitä lähtien syönyt sellaisen hyvin sallivan hiilaritietoisuuden periaatteen mukaan, ei mitään äärimmäistä, mutta terveys, veriarvot, kisatulokset ja defiskin on pysynyt ihan ok tasolla vuosien ajan, joten olen ollut tyytyväinen. No, asiaan.

Tämä kirja sai minut innostumaan jälleen ruokavalioasioista, koska siinä lähestytään aihetta laajasti helposti lähestyttävällä tavalla. Kirja sai minut miettimään nykyistä ruokavaliotani ja sitä miten voisin pienillä muutoksilla kasvattaa esim. ruoka-aineiden laatua. Varpu lähestyy aihetta rauhallisesti, mitään vaahtosuista kiihkoilua tai minkään tahon mustamaalaamista ei esiinny. En sitä odottanutkaan häneltä mutta viime aikojen karppauskeskustelut ovat kuitenkin saaneet mediassa vähän turhan paljon kohukohu -sävyjä, joten tämä kirja on hyvin virkistävää vaihtelua siihen.

Kirjan lähestyminen on hiilaritietoisuus, kohtuullinen, maltillinen ja salliva sellainen. Kyseessä ei ole mikään ”nyt syön pahvia 2 viikkoa ja sitten saan yhden kermaleivoksen” -tyylinen itsensä kiduttaminen vaan ihan tervejärkinen suuntaus. Ehkä joskus tulee myös ääritervejärkisyysliike ravitsemukseen, kuka tietää? Joka tapauksessa, hiilaritietoisuuden perusteet käydään läpi, yleensäkin ihan perusteet siitä mitä proteiinit ja rasvat ovat.

Maanantaisoturin dieetti on helppolukuinen mutta sisältää paljon jämäkkää asiaa. Kirjaa voi käyttää hakuteoksenomaisesti, siinä on paljon ruoka-ainelistauksia ja jopa reseptejä, joihin voi palata myöhemmin.

Kirjassa käydään myös seikkaperäisesti mutta ei silti saarnaavasti keskitysleirimäisiä oloja, jotka vallitsevat tällä hetkellä suomalaisissakin ruokatehtaissa. Eläimiä kohdellaan surkeasti ja se on hyvä tiedostaa kun tekee valintojaan marketissa, vaikka se ei mukavalta tuntuisikaan. On hienoa että aihe otetaan rohkeasti mutta maltilla esille. Tässäkin pääviestinä se että vaikka usein ongelmat ovat rakenteellisia niin jokainen voi silti ainakin jonkin verran äänestää lompakollaan minkälaista toimintaa tukee.

Ns. tunnesyöminen ja muutenkin henkisen tilan ja asenteiden vaikutusta ruokailuun käydään myös läpi ja haastetaan lukijaa miettimään omia motiivejaan. Uskon että tämä on tärkeä aihe, kuten urheilussakin ns. henkinen valmennus. Henkinen elementti on tärkeä osa treeniä ja kisaamista, ja uskon että mitä enemmän pystyy reflektoimaan ja tiedostamaan omia kipupisteitään, sen parempi.

Kaiken kaikkiaan laadukas opus.

Tässä vielä saatteeksi tuohon eettisyysteemaan liittyvä laulu kanadalaiselta Propaganhdi -yhtyeeltä:

 

Maanantaisoturin dieetti, ensivaikutelma

Luin nyt vasta Varpu Tavin uusimman kirjan. Pika-arvio tässä, tarkemmin myöhemmin:

Maanantaisoturin dietti, laaja, selkeä ja tervejärkinen kirja ravitsemuksesta. Suosittelen: http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789513162177%20

Kysely: merkittävin hyvinvointivaikuttaja nyt?

Kyselin tätä jo tuolla Facebookin puolella:

Kuka on sinun mielestäsi merkittävin tai mielenkiintoisin suomalainen hyvinvointi / ravinto / liikuntavaikuttaja juuri nyt?

Laita vastauksesi tuonne kommentteihin tai FB:n puolelle.

EDIT: FB:n puolelle on jo tullut kivasti vastauksia. Laittakaa lisää tulemaan. Kyselen koska haluan ensinnäkin tietää näistä vaikuttajista ja toisekseen ajattelin kysellä sitten eniten ääniä saaneilta haastattelua tähän blogiin.

P.S. saa perustella muttei ole pakko.

Kuuma vinkki: Miten suhtautua rasvakeskusteluun?

Treenaatko kahvakuulilla (tietenkin) ja seuraatko nyt KUUMANA vellovaa rasvakeskustelua?

Niin minäkin. Tämä kahvakuulavinkki ottaa kantaa siihen miten suhteuttaa oma treeni ja sitä kautta hyvinvointi erilaisten vaahtosuisten ryhmittymien keskinäiseen taisteluun.

  • nuku
  • hoida hommat (mitä ikinä ne ovatkaan)
  • treenaa hyvällä tekniikalla niin että tiedät treenaneesi (ennen tai jälkeen hommien hoitamisen)
  • syö laadukasta ruokaa niin että jaksat sen mitä sinun täytyy jaksaa
  • toista

Käytä aikaa hiilari-rasva -sodan seuraamiseen maksimissaan 10 minuuttia päivässä. Jos näet aiheeseen liittyvät kohuotsikon, kuten esim. tämänpäivänen: ”BB-Juhis kieritteli Missi-Katriinan vehnäjauhoissa ja ministeri paistoi munat VOISSA! ja ravintoguru sanoi että se toisten ruokavalio tappaa mutta tää meidän on paras niinku” niin älä klikkaa otsikkoa vaan lue mieluummin Fingerporia tai jotain.

Leipätiedottajat ja himokarppaajat ottavat yhteen. (Kuva Flickr / nilsrinaldi)

 

Treenifilosofia?

Mietin tuossa että olisi kiva kirjoittaa ylös nopeasti omaa treenifilosofiaa, tai siis miten suhtaudun harjoitteluun. Sen takia että hahmottaisin sen itsekin paremmin. Olen treenin suhteen sekä kovien että pehmeiden arvojen kannattaja, jos se on mahdollista. Tarvitaan siis sekä raakaa rasitusta että leppoisaa lepoa. Tuossa alla pieni mindmappi aiheesta. Klikkaa kuvaa nähdäksesi isomman version.

Herättääkö ajatuksia? Millainen on sinun asenteesi harjoitteluun?

Jos muuten tykkäät mindmapeista (tietenkin tykkäät), suosittelen Outi Lammin blogia aiheeseen liittyen: http://www.tiedonkuvia.com/2011/10/mindmap-kasin-vai-tietokoneella.html

Onko ihminen kokonaisuus?

Pronutritionist pohtii sitä, vaikuttaako ihmisen muu elämä hänen ruokailukäyttäytymiseensä? En ole todellakaan ravintoasiantuntija, mutta väitän että ihmisen elämän kokonaistilanne ratkaisee sen miten hän suhtautuu ravintoon ja treeniin, kuten niin moneen muuhunkin asiaan. Sen takia on välillä rasittavaa kuunnella ja lukea sellaisten ihmisten kommentteja, joilla ei selvästikään itsellään ole ollut isoja haasteita elämässä (tai sitten ei vaan ymmärrystä siihen että kaikilla ei ole samanlaisia voimavaroja haasteiden hoitoon), siis kommentteja tyyliin: ”ottaisivat syömishäiriöiset itseään niskasta kiinni, söisivät kunnon kotiruokaa” jne.

Kyllä sekin kertoo ihmisestä jotain, miten hän suhtautuu treeniin. Onko se pakkomielteistä, vastenmielistä, kivaa jne. Ei siitä välttämättä voi mitään sen kummempia johtopäätöksiä vetää, eikä mun mielestä tarvitsekaan mutta sellainen ihmisen jakaminen osiin on mun mielestä toimimaton teoria. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, paitsy Katy Perryn musiikki.

Pari fiktiivista esimerkkiä palastelusta: ”miksei tää Super-Speznaz -treeni teekään musta voimaeläintä, vaikka samalla teen kolmea duunia ja omaishoidan vakavasti sairasta äitiäni?” tai ”on se kumma että mulla on paljon flnussaa, vaikka syön d-vitamiinia ja muutenkin luen tosi paljon siitä, tai silleen kaikki yöt valvoen oikeestaan, että en mä oikein saa nukuttua koska duunissa on kauhea stressi YT-neuvottelujen takia päällä ja just muutettiin uuteen kämppään. Mut ehkä jos mä otan vielä tupla-annoksen? ” tai ”Ota kato kolme sarjaa tätä, ja sit joka kerta vaan lisää painoo niin tulee hyvä. No pain, no gain saatana.”

Tässä Pronutritionist:

”Psykologi Hanna Marcuksela kommentoi Patrik Borgin kirjoittamaan blogiin syömishäiriöistä, ..“enpä tiedä ainuttakaan ihmistä, jonka keho olisi irrallaan mielestä, ja jota voitaisiin auttaa monimutkaisissa ongelmissa ilman tuohon psyykkiseen puoleen ‘kajoamista’“.

Nämä olivat aliedustettuja otteita ja ajatuksia ravitsemuskeskustelussa. Usein mielenterveys, elämäntilanne ja koko elämän hallinta jää ravitsemuskeskustelussa taka-alalle. Mitkä kaikki asiat ihmisten elämässä syömisen lisäksi oikeasti ovat pielessä? Mikä on muna ja mikä kana? Onko syömiskäyttäytyminen sielun ja koko elämän peili?”

http://www.pronutritionist.net/syomiskayttaytyminen-sielun-ja-koko-elaman-peili/

 

 

Uutta, vanhaa, lainattua, uutta ja taas vanhaa

Kaksi lausetta, vanhoja molemmat, todennäköisesti hieman kyynistyneiden ”has been” -henkilöiden sanomia:

”Ei mitään uutta auringon alla”

”Olen jo nähnyt kaiken, se on tehty noin ennenkin”

Treeniin, ravintoon ja ns. wellnes -juttuihin liittyy asioita, jotka ovat universaaleja ja ikivanhoja. Omaan terveyteen vaikuttaa suhteellisen paljon se, miten elää, miten nukkuu, miten syö, miten rasittaa itseään. Uskon, että kaikenlaiset trendit menevät aalloissa, nyt on esillä superfood, kymmenen vuotta sitten oli joku muu asia, kymmenen vuoden päästä taas joku muu. Kuitenkin, nämä ehkä ovat vain introja tai ovenavauksia elämäntapavastuun ottamiseen? Joku alkaa seurata treenaamisiaan Crossfitin innoittamana, ja oppii että treenimäärää säätelemällä voi vaikuttaa terveyteen. Joku toinen löytää saman asian kahvakuulatreenin tai painonnoston kautta. Joku löytää vähähiilarisesta oppisuunnasta alkukimmokkeen omien ruokavalintojen seuraamiseen. Lopputulos on sama parhaimmillaan: ihminen, joka ymmärtää oman valtansa ja vastuunsa hyvinvointinsa suhteen. Ns. voimaantunut henkilö 🙂

Pointti? On aivan sama, mitä kautta ajautuu siihen, että ottaa itse vastuun tekemisestään (miten rasittaa kroppaa ja mitä polttoainetta siihen tankkaa), kunhan tekee sen. Ehkä näitä trendejä tarvitaan siihen, että jokainen ”sukupolvi” tarvitsee samoja asioita mutta kerrottuna sen omalla kielellä.

Esim. Harren kirjassa Valmennusoppi, on kaikki mitä treenaamisesta tarvitsee tietää (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519466029&lang=fi). Ja vielä luettavassa muodossa. Mutta, se on vanha kirja, eikä se ole houkutteleva ehkä kaikille. Samat asiat voi kertoa toisellakin tavalla, vaikka nyt sitten jonkun uuden fitness-gurun toimesta. Pääasia on, että ottaa sen askeleen eteenpäin, kokeilee, tekee, soveltaa itselle ja pääsee eteenpäin. Tai siis näin uskon.

Kyse ei ole tiedosta sinänsä, vaan siitä miten se esitetään, miten esitys puhuttelee ja miten se saa soveltamaan asioita omaan elämään. Esim. Supertraining kirjahyllyssä säilytettynä ei kasvata hirveästi kisatuloksia 🙂

Tuossa alla linkki ja lainaus, joka innoitti raapustamaan tämän:

”Feelgood- ja Feelmax -hippien murtauduttua ihmisten mieliin ja lompakoihin, herää ajatus olisiko tämä lumihangessa päällään seisovien, vedensuodattimia hehkuttavien superterveysgurujen valtaama markkinarako ollut täytettävissä oleellisemmallakin informaatiolla.”

K.I.S.S. | K3 Fitness.

Mustikoiden kerääminen uusi supertrendi?

Luonto ei ole onnistunut brändäämään itseään, vaikka luonnossa oleskelu onkin todella monella tavalla hyvinvointia edistävää:

Luonnossa ja etenkin metsäisessä ympäristössä liikkuminen näyttäisi vaikuttavan positiivisesti niin ihmisen psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen, alkaen positiivisen ajattelun lisääntymisestä stressin lievittymiseen ja jopa syövän ehkäisyyn!

Metsien tervehdyttävä vaikutus liittyy luultavasti siihen seikkaan, että ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus: täysin fysiologisiltakin vaikuttavien sairauksien taustalla on usein myös psyykkisiä tekijöitä. Itämainen lääketiede on jo kauan ymmärtänyt tämän. Esimerkiksi Japanissa ns. metsäkylpyä – metsäisessä ympäristössä kävelyä, jonka aikana mieli lepää – on pidetty ihmisen terveydelle hyvänä, ja nyt tieteellinen tutkimus on vahvistamassa tätä.

Seminaarin paneelikeskustelussa kiinnostava huomio oli, että luonnon virkistyspalveluja ei ole onnistuttu – markkinointikielellä  sanoen – brändäämään riittävän hyvin. Ehkäpä uusien tutkimustulosten myötä kannattaisi lanseerata jokin luonnon kokonaisvaltaista hyvinvointivaikutusta paremmin kuvaava käsite.”

Terveyttä metsästä « Luonto-Liiton metsäblogi – ajankohtaista metsiensuojelusta: metsien suojelu, metsien tila.

Ja suomalaisissa metsissä on ybertrendikästä superruokaa.

Yksi tunnetuimmista kotimaisista superruuista on mustikka, jonka satokausi on nyt parhaillaan menossa. Mustikkaa on viime vuosina tutkittu paljon ja tulokset ovat aina vain positiivisia.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/suomen_luonnossa_on_paljon_superruokaa_2730148.html

Eli voiko näistä kahdesta jutusta päätellä että mustikoiden kerääminen metsässä on sekä älyttömän terveellistä että supertrendikästä?

On todella hyvä että tällaista kovaa faktaa saadaan pöytään metsässä oleskelun terveysvaikutuksista. Kuten Jari Sinkkonenkin joskus sanoi lapsista ja läheisyydestä tehdystä tutkimuksesta: ”nyt pölvästitkin tajuavat halata lapsiaan kun sen hyödyistä on tieteellistä näyttöä”.

Jos siis haluat olla sekä ylitrendikäs että terve, mene metsään mustikkaan! Jos taas haluat olla trendejä ja kaikkia muotivirtauksia vastustava epäluuloinen suomalainen ja tehdä niinkuin täällä on aina tehty tähän aikaan vuodesta, mene metsään mustikkaan! Win-win.

Mikä on lumihiutaleen lifestyle?

ÄLLLI -viikko on ohi ja heti avasin Iltalehden linkin … No, tässä lyhyessä jutussa (linkki alla) kerrotaan miten me kerromme itsestämme muille ruokavalinnoilla. Esim. että ruokaympyrän vastustaminen voi kertoa: ”olen aikaani seuraava, itsenäinen ja omia aivoja käyttävä kuluttaja, joka tietää että herra Pusikko on salaliitossa itsensä pirun kanssa. Ei voi olla muuten sattumaa että Bush on suomeksi Puska!” Tai jotain muuta.

Treenivalinnoillakin voi kertoa itsestään. Jokunen vuosi sitten kahvakuula tai ristiinkuntoilu oli tapa viestiä ja kertoa kuuluvansa ryhmään, joka ei mitä tahansa tavisten 3 x 8-12 -ohjelmaa noudatakaan! ”Minä olen ainutlaatuinen lumihiutale ja minulle ei kerrota miten treenataan!”

Ehkä tämä kaikki on sitä Tyler Durdenin mainitsemaan elämäntapa -pakkomiellettä? Olenko olemassa, jos minulla ei ole selkeästi määriteltyä lifestyleä?

Toki, tämä on tällaista sarkastista tai ironista tai jopa kyynistä tilitystä. Tosiasia on myös se että oman heimon löytäminen on äärimmäisen tärkeää, ainakin minulle. On hienoa että voi löytää niitä samanhenkisiä ihmisiä, vaikka treenin tai ruuan kautta. Sellaisia ihmisiä ei ole koskaan liikaa, ketkä ymmärtävät tai luulevat ymmärtävänsä maailmaa samaan tapaan. Loppujen lopuksi on aivan sama mitä kautta nämä ihmiset löytyvät, mutta etsiä kannattaa aina. Ainakin oman kokemuksen mukaan. Se, mitä pinnalle näkyy, eli että onko nyt MMA -treeni menossa tai superfoodit kattilassa tai gireviikin otsapanta oikeassa kulmassa, on ehkä kuitenkin sivuseikka? Itse olen löytänyt treenijuttujen kautta hyviä ystäviä, mikä on iso juttu.

En kuitenkaan tiedä mikä nykyinen ”lifestyleni” on. Eikä se tunnu enää niin tärkeältä kuin joskus aikaisemmin. Olen ehkä tulossa vanhaksi (kohta 35!)?

”- Ruoka viestii, mitä halutaan kertoa itsestä samalla tavalla kuin auto tai vaatteet, sanoo ruuan kulutusta tutkinut Hanna Leipämaa-Leskinen.”

Ruokatrendit tapa kertoa omista arvoista | Ruoka | Iltalehti.fi.

Ravintosuosituksiin suhtaudutaan yhä kriittisemmin | Kotimaa | YLE Uutiset | yle.fi

Eipä suuri ihme. Suomessa on virallisilla tahoilla varmaankin vanhaa perua olevat hyvin neuvostoliittolaiset tavat tiedottaa asioistaan. On asiantuntijoija, jotka on nostettu jalustalle ja harva ”alentuu” keskustelemaan asioista.

Ravintosuosituksiin suhtaudutaan yhä kriittisemmin | Kotimaa | YLE Uutiset | yle.fi.

Paleota ja tavoitteita

Helsinki Paleo kertoo mikä nykymenossa mättää:

http://www.helsinkipaleo.com/?p=44

Riku kertoo miksi tavoitteista voi olla hyötyä, varsinkin jos käsite ”liikunnan ilo” on vielä tuntematon asia:

http://www.liikuttavia-ajatuksia.fi/2011/06/tavoitteellisuus-on-tervetta.html

Onko Jussi Riekki maailman viisain ravintoguruhenkilö?

Mahdollisesti. Kaiken yksisilmäisen kohkaamisen keskellä tällainen hyvin kirjoitettu järjen ääni hivelee mieltä. Lue vaikka tuo:

”Ihminen on laaja ja monimutkainen kokonaisuus, jonka hyvinvointi koostuu ravinnon, liikunnan ja hyvin nukuttujen öiden lisäksi myös esimerkiksi sosiaalisten suhteiden laadusta sekä sen informaation luonteesta, millä itseään “ruokkii”. Ruokavalio on yksi pala kakkua, eikä välttämättä läheskään niin suuri pala, kuin usein annetaan ymmärtää.”

http://vieraskyna.optimalperformance.fi/?p=64

Me ollaan kaikki iloisia, ainutlaatuisia lumihiutalekoekaniineja

Jaakko Halmetojan vaikuttava esitys TEDx:stä:

keho.net:n ravintokompassi

Tämä on mielestäni hieno. Ja pari hyvää lainausta vielä irrottetuna tuossa alla. Tuo laatukäsite puuttuu mielestäni myös liikuntasuosituksista 🙂

”Liiku runsaasti – kävele, juokse, nostele painavia asioita, hengästy ja hikoile. Paini kaverin kanssa.”

”Perinteisestä lautasmallista ja ravintopyramidista puuttuu täysin ravinnon laatukäsite. Ravinnon laatu ei kuitenkaan ole se ja sama.”

http://keho.net/artikkelit/naytaartikkeli/Teoriasta-kaytantoon-ravintokompassi

%d bloggers like this: