Etusivu » Posts tagged 'media'
Tag Archives: media
Media hysterisoi läskin, leimaa ylipainoiset ja hyvinvointikoneisto menee mukana kuin pässi narussa?
Lue alta hyvä vanha juttu Imagesta, jossa kerrotaan siitä miten ohuella pohjalla läskisota ja ylipainohysteria on. Oleellisempaa on ihmisen elämäntavat, liikunta ja ravinto ja uni, eikä se miten paljon sattuu painamaan. Jos painoja on pakko luetella, luetelkaa mieluummin paljonko joku nostaa kuin mitä hän painaa. Nyt kokonaiset sukupolvet mittailevat itseään vaaoilla, pihdeillä ja ties millä sensoreilla täysin turhaan, kun voisivat sen energian käyttää vaikka ulkona kävelemiseen yms.
Voisitteko siis ystävällisesti lopettaa ylipainoisten jahtaamisen ja keskittyä olennaiseen?? Vai onko kivempi pilkata helppoa kohdetta kuin miettiä ratkaisuja monimutkaisempiin ongelmiin? Siis tarkoitan tällä nyt ihan kaikkia mutta varsinkin vaikuttajia kuten bloggaagija, liikunta-alan ammattilaisia ja median edustajia.
http://www.image.fi/artikkelit/laskisota
”Tullaanko nämä ajat muistamaan siitä, että käytiin suuri läskisota? Sillä sanalla väittelyä kutsutaan Amerikassa, the fat war. Tähän mennessä Suomessa ei tässä sodassa ole tosin ollut muita uhreja kuin lihavien rotu ja heidän itsetuntonsa. Mutta kenties jonkin ajan kuluttua Hesarin Läskikapina-juttujakin luetaan toisin silmin: se oli sitä aikaa, kun läskiä syyllistettiin kaikesta mahdollisesta.”
EDIT: Kukan blogissa myös hienosti kirjoitettu tarina aiheeseen liittyen, kannattaa lukea: Miten minusta tuli lihava?
EDIT 2: näiden lukemisen jälkeen voi miettiä uusiksi koko tätä ylipainokeskustelua ja siihen liittyvää teollisuutta. On mielestäni selvää että suurin osa teollisuudesta tarjoaa palveluita ja tuotteita vain oireisiin. Ratkaisuja, joiden ei ole tarkoituskaan helpottaa syitä tai saada aikaan mitään pysyviä muutoksia ihmisissä, vain ottaa epätoivoisilta rahat pois nopeasti.
Jaa tämä:
Haaste: tuota tai näytä aidosti hyödyllinen terveysmateriaali? #terveysmedia
Hei sinä liikunnasta, ravinnosta ja yleisestä hyvinvoinnista kiinnostunut tavis, bloggaaja, valmentaja, harrastaja, kisaaja, himokuntoilija, liikunnan vihaaja tai muu puuhastelija! Minulla on sinulle 2-osainen haaste:
1. Kerro minkälaista on mielestäsi aidosti hyödyllinen terveysmateriaali? Siis sellainen, josta joko sinä, asiakkaasi tai treenikaverisi on hyötynyt. Onko joku artikkeli tai video saanut sinut muuttamaan elintapojasi parempaan suuntaan jne.
2. Tuota tai jaa oma materiaali. Voit kirjoittaa, piirtää tai muuten tuottaa jonkun hyödyllisen materiaalin tähän blogiin vieraskirjoitukseksi. Voit myös tehdä sen omille sivuillesi, ja linkittää tänne. Se voi olla mitä tahansa yhdestä lauseesta pitkään juttuun. Materiaalin ei tarvitse olla uutta.
Miksi tällainen haaste?
Itse olen ainakin useasti osoittanut sormella jotain tiettyä artikkelia, usein ns. mainstream -julkaisussa, joka mielestäni antaa hyödyttömän kuvan vaikka nyt liikkumisesta. Joku sellainen hernepussitreeniohjelma, tai kaalikeittodieetti tai muu höpöhöpö. No, näistä voi aina valittaa mutta mielenkiintoisempaa on tuottaa itse jotain parempaa, tai näyttää mistä sitä parempaa löytyy.
Meidän ei ole pakko tyytyä terveysmedian materiaaliin, jos se ei tyydytä. Voimme tuottaa helposti omaakin. Julkaiseminen on helppoa.
Oletko mukana?
Ai niin, miksi sinun kannattaa lähteä tällaiseen? Saat mainetta ja kunniaa ja voit osoittaa että osaat tehdä muutakin kuin osoitella virheitä. Ehkä myös opit jotain.
Tässä vielä tällainen hieno kaavio, joka on yksi tapa luokitella materiaaleja. Matskusi voi osua tuonne kaavion mihin kohtaan tahansa, tai vaikka olla sen ulkopuolella.
Omaa vanhaa materiaaliani: https://marksgs.wordpress.com/vinkit/
Jaa tämä:
Mike Boyle ja Suurin pudottaja?
Mike Boyle ottaa kantaa Suurin pudottaja -ohjelmaan ja linkittää artikkeliin, josta alla oleva lainaus on. Olen samaa mieltä että ohjelman idea on karsea, ja että se pohjimmiltaan vaikeuttaa sellaisten työtä, jotka yrittävät viedä eteenpäin kestävällä pohjalla olevia elämäntapavalintoja.
Mitä mieltä te olette tuon kaltaisista ohjelmista? Voiko TV tai media yleensä koskaan tuoda jotenkin rakentavasti esille pitkän juoksun elämäntapavalintoja, vai onko kyse aina shokkiarvosta ja sirkustempuista? (tiedän että ovat ladattuja kysymyksiä)
”The fact that The Biggest Loser trainers have gone on record this year and formally reported that they won’t yell at the show’s children is a testament to the ugliness of the show as a whole. And regardless of how the children are treated, it doesn’t change what seems to be the show’s ultimate message: that happiness, self worth, success, and pride are wholly determined by the numbers on a scale and that people, now including children, who remain obese are lazy gluttons who just don’t want it badly enough. As horrifying as that message is, more horrifying that it’s being promoted under the AAP’s own banner as the show has recruited Dr. Joanna Dolgoff as their pediatrician and new on-screen character. Reading her biography on NBC’s The Biggest Loser page reveals just six words in that she’s also an, ”official spokesperson for the American Academy of Pediatrics.””
Kuva ei liity tapaukseen.
Jaa tämä:
Tietovirtojen keskellä uiminen ja selviäminen
Luin Varpun postauksen blogeista, joita hän seuraa: http://varputavi.wordpress.com/2012/09/04/blogeja-joita-seuraan/
Tietolammikoista tietovirtoihin
Törmäsin postaukseen Facebookissa sattumalta, kun avasin sen tsekatakseni nopeasti mitä siellä ”tapahtuu”. Tuli siitä mieleen että oli aika, jolloin minulla oli kourallinen blogeja muistissa, jotka kävin säännöllisesti katsomassa menemällä suoraan niiden kotisivulle. Ei enää.
Nyt, seuraan erilaisia tietovirtoja satunnaisesti. Osa niistä on itse tekemiäni suodattimia, ja osa automaatiisia eri palveluiden virtoja. Tietoa on suunnattomasti ja sitä tulee jatkuvasti lisää. En enää kuvittele että pystyisin lukemaan kaiken, tai edes suurinta osaa. Seuraan paljon eri lähteitä niitä välillä karsien ja usein lisäten.
Alla pari kuvaa tietovirroista, klikkaamalla saat isommaksi.
Keneltä tieto tulee?
- läheiset ihmiset kuten perhe, ystävät, sellaiset, joita ei välttämättä ”näe” verkossa vaan ihan oikeasti
- työkaverit, harrastuskaverit, joihin on myös fyysinen side mutta arvomaailma voi olla hyvin erilainen
- netin erikoisuus eli samoista asioista kiinnostuneet tuntemattomat tai puolitutut, joiden kanssa ei välttämättä ole muuta yhteistä kuin intohimon kohde (tai vihan kohde)
Eri tyyppistä tietoa
Verkossa oleva tieto, oli se sitten ”virallisilla” kotisivuilla tai jonkun blogissa, on hyvin erityyppistä. Tässä pari esimerkkiä.
- Propaganda, eli tarkoishakuinen toiminta, joka näkyy esim. jonkun asian piilomainontana tai yhden näkemyksen toitottamisena. Ei kuitenkaan avointa mainontaa
- Tiedotustoiminta, eli valistus, neutraalin tiedon jakaminen
- Mainokset, eli jonkun asian myyminen. Eroaa propagandasta siten että mainonnan tavoite on selvä myös lukijalle
- Mielipiteet, eli ”musta tuntuu” pohjalta tehdyt jutut
- Huhut, eli ”luin netistä että” -tyyppiset jutut
- Fiktio, eli kaunokirjallisuus. Henkilöbrändäys on joskus tällaista 🙂
Auktoriteetti
Netissä kaikki tieto on ”litteää”, eli yksittäinen bloggaaja voi saavuttaa teoriassa yhtä ison yleisön kuin joku iso mediatalo. Virallisilla ja epävirallisilla tekijöillä on yhtäläiset mahdollisuudet julkaisemiseen ja vastaanottajalle jää päätös siitä keneen luottaa. Se, että on hienosti tehty brändi, voi tarkoittaa että kyseessä on taitava harrastaja tai paljon brändin rakentamiseen satsannut ammattilainen.
Tämän edessä selvästikin kipuillaan, ja ainakin vaikuttaa siltä että medialukutaitoon pitäisi satsata koulutuksessa kautta linjan. Pitää osata lukea tekijän motiiveja, mahdollisia kytköksyä yrityksiin tai puolueisiin, sarkasmia, ironiaa, huumoria, passiivista aggressiota jne. Esimerkkinä nyt vaikka ”Paavo ei ollut täälläkään” Facebook -ryhmä ja sitä väärin tulkinneet MTV3 ja muut mediatalot.
Aktiivinen suodattaminen
Itse luen kaikkea tätä muutamien suodattimien läpi. Niiden tarkoitus on tuoda minua kiinnostavat asiat puoliautomaattisesti pariin helposti saatavilla olevaan paikkaan.
- Blogit: luen blogeja googlen syötteenlukijan kautta, jonne olen tilannut kymmeniä eri blogeja joko suositusten perusteella tai kun luen jostain jonkun kiinnostavan jutun. Olen ryhmitellyt niitä esim. miesten tekemiin terveysblogeihin ja sosiaalisen mediaan liittyviin juttuihin, joten voin milloin tahansa vilkaista pari viimeisintä juttua ko. aiheista. Tilausten hallinnointi vie välillä jonkin verran aikaa mutta se palkitsee koska silloin itse arvostama materiaali on kätevästi luettavissa.Blogin lukijaa voi myös hyödyntää uutisten seuraamiseen, eli tilaa vain muutaman eri talon uutiset, jolloin saa monipuolisesti tietoa eikä jää vain yhden näkemyksen varaan.
- Facebook, Twitter, Google+: seuraan ja olen luonut näillä välineillä yhteyksiä kaikkiin ”Keneltä tieto tulee?” kohdan piireihin. Mielestäni näistä palveluista ei saa juuri mitään irti jos siellä on linkittyneenä vain ”oikeisiin” kavereihin. Heihin voi olla yhteydessä muutenkin.
Näillä palveluilla saa laajalla kontaktiverkostolla sattumalta tietää mielenkiintoisista jutuista, koska usein kontaktiverkosto valikoituu jollain tavalla yhteisten kiinnostusten ympärille. Esim. minulla on ”listoilla” paljon hyvinvointialan ihmisiä ja toisaalta sosiaalisen median parissa intoilevia, kahvakuulafanaatikoista puhumattakaan. Näin tietovirta on rikas ja kiinnostava, vaikka toki siellä on myös paljon kuraa kuten Iltalehden linkkejä yms. Mutta kaikkea ei tarvitse lukea. - Google alerts: tätä en käytä paljoa mutta se on helppo ja ilmainen tapa tilata vaikka viikottain jostain hakusanasta tai -sanoista uusia asioita. Esim. olen törmännyt moneen kahvakuula-aiheiseen kirjoitukseen tätä kautta.
Mitä suosittelen?
Tietotulvassa selviämiseen suosittelen seuraavaa:
- medialukutaitoon satsaamista ja omien medialukutottumusten tarkastelua
http://www.mediakasvatus.fi/artikkelit/medialukutaito - useiden eri uutislähteiden seuraamista. ÄLÄ KOSKAAN LUE VAIN ILTIKSEN UUTISIA JA TEE SEN PERUSTEELLA TULKINTOJA MAAILMASTA!!!!! 🙂
- jos käytät sosiaalisia verkostoitumistyökaluja, seuraa myös tuntemattomia ja selvitä ketkä kaikki ovat sinun kiinnostuksen kohteestasi hyvin perillä maailmanlaajuisesti
- tietovirroissa piipahtamista silloin tällöin jatkuvan vellomisen sijaan
Jaa tämä:
Varoitus: kohukarppausmurha ja seksiskandaalipaleo!
Hanna Markuksela kirjoittaa tuolla linkin takana median revittelystä ja ruokapelottelujournalismista. Jos joku seuraisi tätä kaikkea ”peruna tappaa varmasti mutta kananmuna sitäkin varmemmin” -sekoilua vain median kautta, hän varmasti ajattelisi että lajimme on seonnut. Otsikoin tämän kirjoituksen Hannan vinkkien perusteella 🙂
Toisaalta, tässähän tavallaan eletään näiden mielikuvien keskellä kuin paleoliittisellä kaudella konsanaan (en oikeasti tiedä minkälaista silloin oli): paleoseikkailija lähti kotiluolastaan etsimään ruokaa ja yhtäkkiä ”ei s**tana se on TIIKERI!” ja sitten äkkiä karkuun, selvisi ehkä takaisin tai sitten tuli syödyksi. Nykyisin mennään Prismaan, eksytään hyllyrivistöjen sekaan kunnes ”ei h*lvetti se on HIILARI!”. Saattaa olla että ostetaan kuitenkin koska eilen iltiksessä luki että karppauskin tappaa, joten on pakko valita useasta huonosta vaihtoehdosta jotain. Pakkohan se perhe on ruokkia. Tämähän on suorastaan seikkailu vaarojen maailmassa. Varsinkin kun on terrorismia, tissejä vilkuilevia presidentin puolisoita, Justin Bieberin musiikkia ja muuta pelottavaa.
”Vaaroja ja myrkkyjä nähdään kaikkialla ja moni koostaa ruokavaliotaan kieltojen kautta. Tämä näkyy esimerkiksi loputtomina kiellettyjen aineiden listoina sekä jatkuvasti vaihtuvina ruokavaliokokeiluina. Milloin mikäkin ruoka aiheuttaa syöpää, lihavuutta, rumuutta tai eliniän lyhenemistä, joten se saa siirtyä mustalle listalle. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ettei tapahtuisi “jotain pahaa”. Ilmiö muistuttaa muinaisille heimoille ominaista henkien palvontaa. Liennytyksen kohteena vain on oma mieli.”
Ruoka, tuntematon uhka | Hanna Markuksela | Blogit | Iltalehti.fi.
(http://www.flickr.com/photos/robinsoncaruso/4271694174)
Asiaan liittyvä lyriikka tällä kertaa Kanadasta, Propaganhilta:
”Conclusion: the nail that sticks up gets hammered down and the masters finest tools are found slack-jawed and placid amidst the cacophony of screaming billboards and Disney-fied history. ”
Jaa tämä:
Teknologiakauhua
Kanttilan blogissa hauska juttu median kauhistelusta teknologiaan liittyen:
”On totta että eri valmistajien puhelimet lähettelevät myös sijaintitietoja, mutta jos nyt otetaan ihan realistisesti tämäkin asia, unohdetaan se oma napa vaikka niin ihana onkin. Mitkä mahdollisuudet on sille että joku seuraisu JUURI SINUA ja liikkeitäsi? Kuinka kiinnostava JUURI SINÄ olet yhtään kenellekään? Luuletko että siipallasi tai anopillasi on resursseja ja yhteyksiä tämän tasoiseen seuraamiseesi? Jos on, niin onnea!
Tämä sama pätee kaikkiin Facebookin, Googlen ja muiden tietojen keräämisiin. Ei niitä kiinnosta mitä yksilö tekee vaan se mitä massat tekevät. Ja missä tekevät. Googlea kiinnostaa yhdistää sijaintiin mahdollisimman monta langatonta verkkoa, koska kun laite haistaa tiettyjen verkkojen lähllä olon, niiden voimakkuudet ja saa GPS signaalin, tietää se entistä tarkemmin missä olet. Ihan kiva ominaisuus kun ihmettelet kaupungissa omaa asettumista kartalle.”
Media taas sensaation perässä: älypuhelimet Beelzebubin juoni? | Kanttila.
Jaa tämä:
Haaste kaikille!: kansallinen ÄLLLI -teemaviikko
Älä Levitä Lannoitetta, Levitä Inspiraatiota -teemaviikko alkaa maanantaina. (Käytän lannoite -sanaa paskan tai hevonpaskan tai vastaavan tilalla koska kiroilu ei vahvista tätä sanomaa) Onko sinulla munaa tai munasarjoja lähteä tähän ennennäkemättömään hankkeeseen mukaan?
Ai mikä teemaviikko?
Maailma on täynnä väärinkäytöksiä, kuolemaa, pahuutta, epäonnea, korruptiota ja Big Brother -uutisia sekä Justin Bieberin sinkkuja. Ne ovat isoja juttuja niitä omakohtaisesti kokeville, mutta median kautta nautittuna niistä ei ole mitään hyötyä. Tsekkaa vaikka tuolta: http://www.selfgrowth.com/articles/Kamhi1.html
”People’s desire to learn about disasters is part of human nature. I was surprised when I have learned, that human beings use their biological systems to save themselves! Experts say: When you pay attention to other people’s adversity, you will keep the same thing from happening to you! Our interest in disasters is a matter of self- preservation.
Very interesting! My question is: Why does the media misuse the power of our natural biological system? The problem with watching bad news is that when we look at people suffering, our bodies react in the same way. When we see a person in pain, it will activate the pain-sensitive regions of our own brain. Human brains are equipped with ”mirror neurons” to help us mimic the
people around us. It’s part of our genetic heritage. The media understands the meaning of control, and how to use it to control us.In our body we have so called ”control buttons” .These ”buttons” will help us, keeping our stress under control. But, if we have no control, or if we have little control, the stress will get to us. By watching all these adversities we have no control at all.
Because we have no control, we experience fear, stress and
anxiety!That is the reality of human nature.
The media understands human physiology. Their motto is: ”If you like to see disasters, we will provide you with disasters.”
The media doesn’t care about people’s stress. They care only about profit. Profit from us, imperfect human beings.”
Suomeksi = Iltalehti ja muut sen kaltaiset roskajulkaisut tekevät rahaa sillä että ihminen on luonnostaan kiinnostunut katastrofeista. Katastrofin näkeminen median välityksellä aiheuttaa meihin voimakkaita stressireaktioita, jotka vaikuttavat hyvinvointiin. Se on tuhoisaa koska useinkaan emme voi lainkaan vaikuttaa lehtien revittelemien ihmisparkojen ikäviin kohtaloihin, meille jää vain reaktio.
Miten pääsen mukaan?
Se on helppoa. Levitä eteenpäin FB.ssä ja blogeissa vain sinussa inspiraation aikaansaavaa materiaalia ensi viikon ajan. Esimerkiksi TED.com:ssa sellaista on paljon. Toinen vaihtoehto on että levitä vain sellaista mistä on ollut sinulle hyötyä tai mistä voi olla ystävillesi hyötyä. Älä lue lööppejä, älä seuraa Iltiksen ja muiden vastaavien ”uutisointia” viikkoon. Jos otsikko lemuaa skandaalilta tai katastrofilta, älä edes klikkaa sitä.
Mutta entä jos missaan jotain? Viikko on pitkä aika! Kansalla on oikeus tietää!
Jos katastrofi koskettaa sinua tai läheisiäsi henkilökohtaisesti, saat kyllä tietää siitä ilman haaskalintujakin. Pärjäät viikon ilman tietämättä mitä kaikkea hirvittävää sinulle tuntemattomat ihmiset ovat joutuneet kokemaan, tai miten presidenttiehdokkailla on ollut keskenään kiihkeä suhde 70-luvulla ja siitä syntynyt lapsi hakee nyt kostoa tekemällä aiheesta elokuvaa Hollywoodissa tai miten kaikki maailman ihmiset tulevat tänne viemään meidän naiset ja työpaikat.
Uskallatko lähteä mukaan? Jos et pysty kokonaiseen viikkoon, yksi päiväkin on jo hyvä juttu.
Totuus löytyy raudasta 