EIlen oli Iltalehdessä (ainoa hyvä syy ostaa Iltalehti todella pitkään aikaan) juttu Petra Virtasen ohjaamista kahvakuulatreeneistä Saarijärvellä. Petra on vetänyt ulkotreenejä pisimpään mitä minä tiedän, ja hän on toiminut Ryhdinkin ”säällä kuin säällä” -ideologian innoittajana.

Mielestäni idea kuulatreenistä ulkona porukassa on yksinkertaisesti loistava. Siinä saa samassa paketissa hyvää treeniä, yhteisöllisyyttä, raikasta ilmaa, tuntumaa eri sääilimiöihin ja kuntokin kasvaa ajan kanssa.

Miksi silti todella usein joku suomalainen kysyy ”eikö ulkona treenaaminen ole haitallista varsinkin talvella?” Minä en vaan ymmärrä miten suomalainen voi edes kysyä tällaista? Kauanko täällä on hiihdetty, kävelty, tehty lumitöitä, YMS? Ulkona? Ette ole tosissanne 🙂

Mitä jos kääntäisi asetelman toisin päin. Eikö ole ihan luonnotonta mennä jonnekin isolla rahalla kyhättyyn ilmastoituun tilaan hikoilemaan? Ihminen siirtyy kotoaan, sisätiloista, pahimmassa tapauksessa autolla, toiseen sisätilaan jossa liikutaan jollain keinolla. Sitten takaisin. Mitä järkeä? Missä vaiheessa tulee tuntumaa happeen, luontoon, tasapainoiluun luonnollisessa ympäristössä?

http://www.iltalehti.fi/iltvurheilu/20130117018513586_v9.shtml

Eli, jos asut jossain tuolla Saarijärven tuntumassa, mene kokeilemaan Petran treenejä! Ja jos asut Hyvinkään seudulla tervetuloa: