Etusivu » Posts tagged 'liikunta'

Tag Archives: liikunta

Aikainen herätys(r), ulkoilua koiran kanssa(tm) ja käsien heiluttelu(c)

Yksi lempiasioistani on aamulenkki koirani kanssa. Heräämme (jos en meinaa herätä niin lenkkikaveri herättää varmasti) joka aamu n. kuudelta, ja menemme lenkille, säällä kuin säällä.

Matkan varrella tulee huomattua millainen sää on, katseltua auringonnousua ja kuunneltua sekä lehtipuhaltimien, liikenteen että metsän ääniä. Asun luksuspaikalla lähellä metsää, joten sinne pääsee helposti.

Kuva liittyy tapaukseen:

20130817-065537.jpg

Useimmiten matkan varrella tulee myös mobbailtua, usein kuntoiltua koulun pihalla ja joskus jopa juostua. Kätevää, pientä aktiivisuutta siis päivään ilmaiseksi ja heti aamusta. Mieli ja keho virkistyy vaikka välillä (usein) olisi tullut valvottua liikaa.

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Tänään sain kuningasidean: vaikka on myönnettävä etten ole ihan itse kyseisiä aktiviteetteja keksinyt, ajattelin tavaramerkitä ne, jotta voisin rahastaa niillä! Ja kun paperityö on valmis, voin alkaa vaatia luvattomasti lenkkeilijöiltä korvausta siitä että kehtaavat virkistyä minun tavaramerkilläni! (Kuvittele tähän sellainen minuutin pätkä mielipuolista naurua)

Mitäs pidätte? Mahtavaa, eikö?

Onko kaupunki liikkumista varten – KYLLÄ! – Opportunistinen Lenkki ™ #suoralinja

YLE kysyy, minä vastaan että kyllä. Olen sitä mieltä että kaupungista, varsinkin puistoista ja koulujen pihoilta löytyy todella monipuolisia liikuntakeskuksia, jos vähän, siis ihan vähän, käyttää mielikuvitusta. Oikeastaan ainoa rajoitus on että liikkujalla pitäisi olla tyylitajua, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista mukana siinä miten eri paikoissa touhuaa.

Mielestäni yksi hauska liikkumisen muoto on juuri äsken virallisesti lanseeraamani Opportunistinen Lenkki(tm). Siinä juoksennellaan, hölkkäillään, kävellään ja jopa (huh!) sauvakävellään ympäriinsä kaupunkimaisemassa ja silmä tarkkana kytätään treenipaikkoja. Heti kun sopiva esim. leuanvetopaikka löytyy niin tehdään sarja tai pari nautiskellen ja sitten jatketaan matkaa. Tässä yhdistyy sekä ulkoilu, monipuolinen harjoittelu että oman rakkaan ympäristön silmäileminen uusin, liikuntavahvisteisin silmin. Kokeile jos et usko!

Onko sinun mielestäsi liikkuminen kaupunkitilassa ok, vai pitäisi liikkuminen suorittaa ainoastaan Liikuntapaikoissa Liikunta-aikaan?

Onko kaupunki liikkumista varten – mitä mieltä olet urbaaneista liikuntamuodoista? | Yle Uutiset | yle.fi.

hlinna10_2006_11.jpg

Ville Tolvanen, terveystalous ja liikunnan integrointi

Ville Tolvanen haastaa liikuntatoimijat miettimään konseptejaan boksin ulkopuolelta. Tekstissä on mielestäni paljon hyviä pointteja. Siinä haetaan kokonaisvaltaisempaa otetta luonnolliseen liikkumiseen kuin se, että tehdään kuntosalilla apinamaisia liikkeitä (mikä sekin on hyvä).

Ajattelen itse niin että esim. kuntosalit yleensäkin ovat todella kaukana mistään kokonaisvaltaisesta liikkumisesta tai hyvinvoinnista. Elämykset luonnossa ovat ihan toista luokkaa. Mutta, kai kyse on siitä että on tarjota edes jotain? Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä luontoon säännöllisesti, eikä sekään toimi kaikille vaikka pääsisikin.

Mutta mitä se kokonaisvaltaisempi, elämyksellisempi ja kuitenkin arkeen integroitava liikkumispalvelu tai -toiminta voisi olla? Mitä me voimme tarjota yhä enemmän digimaailmaan uppoutuvalle kansalle? Olisiko mahdollista virittää jotain yhteisprojekteja eri liikuntatoimijoiden kesken? Tai jopa muiden toimijoiden ristiinyhdistelyä?

Parkour + kaupunkikierros, jossa kerrotaan paikkojen historiasta? Keppijumppaa ja kivien nostelua luontoliiton metsäretkellä? Kahvakuulaurheilua paikallisten Venäjä -seurojen kanssa? Tutustumista eri kulttuurien omiin liikuntaperinteisiin?

”Mitäpä jos kuntosaliliikunta, terveyshuolet ja suorittaminen eivät mene riittävän syvälle ihmisen tarvehierarkiaan? Mitä jos nämä keinot, suoritusohjelma ja valmennus eivät riitä motivoimaan ihmistä? Olen lukenut motivoitumisen olevan monimuotoinen prosessi, joka ei välttämättä lainkaan ole tahdonalainen.

Olen usein nähnyt liikunnan ammattilaisen repsahtavan. Miten ammattilaisetkin repsahtavat kerta toisensa jälkeen? Ehkäpä koko kuntoilun arsenaali on rakennettu niille, jotka motivoituvat itsestään tai helposti kuntoilemaan? Intoilijoilta toisilleen? Ymmärrän kuntosalit ja lajit tieteellisenä ”tulosten tekijöinä” mutta ovatko ne ihmiselle millään tavalla luonnollisia? Mietipä ponihäntiä ja verkkarimiehiä. Aika samankaltaisia ovat kuntoilun ahkerimmat, ammattilaiset ja aktiivikäyttäjät. Luonnollisesti liikunnasta kiinnostuneet menevät liikuntatieteelliseen. Elämää eri tavalla kokevat jonnekin muualle.”

http://www.villetolvanen.com/2013/02/22/onko-liikuntavaki-vaarassa/

Liikunnan integrointi – aamurutiini

Liikkumisen integrointi eli tunkeminen omien arkirutuunien lomaan saumattomasti on iso haaste. Ilman sitä, moni juttu jää vain irralliseksi projektiksi, ja pitkän tähtäimen ilo jää saavuttamatta. Tähän ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa, tässä oma arkiaamurutiinini. Millainen sinulla on?

  • herätys ennen kuutta
  • koiran kanssa ulos klo 6
  • kävelyä, juoksua tai niiden yhdistelmää puoli tuntia
  • jokaisella lenkillä, heti alussa enemmän tai vähemmän mobbausta, riippuu kuinka jumissa sitä on
  • joskus loppulenkistä koulun pihalle vetämään leukoja, tekemään soutuja ja tekemään punnerruksia
  • joskus kotipihalle loppulenkistä tekemään pihalle kahvakuulatreeniä, kuulalla joka on valmiina pihalla
  • joskus taas lenkin varrella hiekkakuopalla mäkijuoksusprinttejä
  • lenkin jälkeen aamupalan virittelyä perheelle, kahvin keittoa ja siinä lomassa 5-10min meditointisessio

Homma toimii aika rutiinilla, joka aamu tulee sekä jumppaa (aerobinen + lihaskunto) että rauhoittumista ja aikaa menee alle tunti. Tärkeää on se että lenkkikamat, treenikamat ja muut tarvittavat ovat valmiina siellä missä niiden pitää olla, ei tarvitse kuin mennä paikalle. Itse tykkään aamutreeneistä mutta mitään oikeasti raskasta en pysty tekemään, kaikki tekeminen on enemmän virkistävää ja idea on että jää hyvä fiilis, ei sellainen että rekka olisi ajanut päältä.

Tällainen voi toimia ruuhkauvuosien keskellä?

EDIT: leuoissa ja muissa simppeleissä liikkeissä voi soveltaa monenlaisia toisto- / sarjakuvioita, esim. tätä Super-Sets:n mainostamaa erittäin kätevää toistotikasta: http://www.super-sets.com/2013/04/02/toistotikkaat/

20130402-073900.jpg

Miksi liikunta ”kannattaa”?

Terveys? Pitkä ikä?

Ei. Hyvässä kunnossa ollessa elämä tuntuu yksinkertaisesti paremmalta kuin huonossa kunnossa ollessa. Ihan keskitason kuntokin riittää tähän, ja keskitason voimat. Kun sydän jaksaa hakata ja lihakset jaksavat tehdä töitä, niin moni asia on yksinkertaisesti kivempaa. Siinä se.

Mitään takeita terveydestä tai pitkästä iästä ei ole passivistille tai aktiiviliikkujalle. On ihan tuurista kiinni milloin tuupertuu mutta sitä ennen on mahdollista kasvattaa kuntoa ja nauttia elämästä. Ja kyllä, hyvässä kunnossa oleminen vähentää tilastollisia riskejä jne.

Toki, hyvällä kunnolla on varjopuolensa. Kun on saanut kokea millaista sellaisessa eläminen on, siitä putoaminen loukkaantumisen tai sairastumisen takia tuntuu pahemmalta kuin jos ei tietäisi mitä menettää. Jos hyvin käy, aina voi tehdä comebackin kuntoilun pariin. (olen itse nyt ihan tuskissani, koska kolmatta viikkoa selkä jumittaa, onneksi sentää voi käydä lenkillä ja tehdä jotain perus-kehonpainojumppaa)

Tällä tekstillä ei ole nyt tarkoitus ”herättää ajatuksia” sellaisissa, jotka eivät liiku tai kasvata kuntoaan, vaikka tiedänkin että elämme keskellä elämäntapakatastrofia, jossa suuri osa porukasta rapistuu hengiltä ennen aikojaan ihan turhaan. En usko valistuksen voimaan yhtään. Ainoa tapa herätä hyvän kunnon ”etuihin” on tehdä se matka ITSE huonosta kunnosta hyvään ja tuntea luissaan ja ytimissään ero olotilassa. Siksi ehkä ainoa ”valistus”, joka voisi toimia on kertoa siitä miltä tämä sitten tuntuu?

vuorela.jpg

Kohu! Liikunta voi olla vaarallista! Se on myös välttämätöntä!

Linkitin TLR:n Facebook -sivulle heikkotasoisen jutun, jossa kerrotaan että liikuntaväline (puhuttiin kahvakuulasta mutta jutun ”sanoma” pätee vaikka harjanvarteen) voi olla väärin käytettynä vaarallinen. Tietysti se voi sitä olla. Lisäksi jutussa oli kaksi kuvaa, joissa kummassakaan ei ollut hyvä kyykkytekniikka. Huonolaatuinen, provosoivasti otsikoitu juttu. Parempi unohtaa se.

Liikunta voi tietysti olla vaarallista, mutta vaarallisempaa ja tuhoisampaa on olla tekemättä mitään. Passiivisuus tappaa fyysisesti ja henkisesti. Ota asioista selvää, opettele hyvät sekä turvalliset tekniikat ja liikuta ja rasita itseäsi useimpina päivinä viikossa! Jos olet ohjaajan roolissa, vastuusi on suuri, joten varmista että et opeta huonoa tekniikkaa.

Oli miten oli, nyt tässä sinulle kahvakuulaharrastaja, jälleen uudestaan linkkejä hyvään materiaaliin:

Noista pääset alkuun. Unohda naisten- ja miestenlehtien pikaisesti kyhätyt vinkit ja keskity tekijöiden itsensä kokemuksen kautta tekemiin materiaaleihin!

20120520-145449.jpg

Liikuntatiedon ja kahvakuulasalaisuuksien avoimuus?

Nyt juuri on menossa jonkinlainen dinosaurusten kuolinkamppailu liittyen tiedon jakamiseen opetuksessa. (tsekkaa: http://linja-aho.blogspot.fi/2013/01/oajn-aktiivi-syyttaa-minua-varkaaksi.html) En ole alan asiantuntija mutta tästä tulee mieleen toki oma spesiaalialue eli kahvakuula- ja liikuntavalistus.

Voisiko kaiken kahvakuula- ja liikuntamateriaalin julkaista avoimesti netissä?

Lähtökohtani on se, että kahvakuula ja sillä harjoitteleminen ja kilpaileminen on ns. klassikkotoimintaa. Se tarkoittaa sitä että sitä on tehty ties kuinka kauan, eri puolilla maailmaa ja hyvin, kestävin tuloksin monella eri tavalla. Ihmiset ovat onnistuneet kehittämään terveyttään, kuntoaan, tuloksiaan ja hyvää oloaan yksinkertaisilla harjoitusmenetelmillä. Vieläpä niin että nämä ihan samat asiat ovat kaikkien nykyihmistenkin saatavilla NYT HETI.

Tässä ilmaiseksi huippumateriaalia kahvakuulan nostamisen perusliikkeistä

Esim: Alla Ari Kaikkosen erinomaiset selitykset kahvakuulan nostamisen perusliikkeistä. Niiden julkaiseminen lisää kaikkien kahvakuulaharrastajien mahdollisuuksia kehittää tekemistään, eikä ole keneltäkään pois. Väittäisin jopa että tällaisen laatumateriaalin levittäminen sen sijaan lisää ensinnäkin kaikkien ymmärrystä Arin ammattitaidosta, ja toisekseen lisää myös kiinnostusta oppia lisää ja ehkä hakeutua jonkun ohjaukseen.

http://arikaiko.wordpress.com/2012/09/08/tyonto-jerk-sanallinen-ja-kuvallinen-kuvaus/

http://arikaiko.wordpress.com/2012/09/13/tempaus-snatch-sanallinen-ja-kuvallinen-kuvaus/

http://arikaiko.wordpress.com/2012/09/29/gs-osa-3-lc-long-cycle-sanallinen-ja-kuvallinen-kuvaus/

http://arikaiko.wordpress.com/2012/09/30/yleisimpia-tekniikkaongelmia-gs-nostoissa/

Vanhan toistoa, uudella tavalla

Kaikki oleellinen näistä treenitavoista on sanottu useaan kertaan kasvotusten, kirjoissa, lehdissä, nettijutuissa, youtube -videoissa, kursseilla, DVD:llä jne. Mitään ratkaisevasti uutta kahvakuulaharjoittelussa ei ole keksitty sitten 1900 -luvun alkupuoliskon, jolta ajalta löytyy samoja kuvia jumpasta kuin mitä nyt löytyy.

Jokainen välineen ja lajin pariin tuleva ”sukupolvi” toki ottaa asian ja paketoi sen uudelleen niin että aikalaiset ymmärtävät. Ennen sanottiin ”cosca kahwallinen paino liikkuu cowasti, tulee sinun cescittyä tecniiccaan” ja nyt ”nosta oikein, muista painopiste”. Ennen kuvissa oli joku viiksekäs äijä painitrikoissa, nyt tyypillisesti joku ns. rankan näköinen tatuoitu kaveri tai sitten hymyilevä kaunis nainen.

Uusi, omaa aikakautta puhuteleva materiaali on hyödyllistä koska se saa aikaan sen, että hipsterikin innostuu asiasta ja sitten ajautuu ikiaikaisen lajin pariin. Kaikki on siis kotiinpäin. Ok, paitsi luokaton ja haitallinenkin materiaali, jossa esim. nostamista opetetaan vaarallisesti, mutta se jääköön omaan arvoonsa. Uusi paketointi mahdollistaa myös vanhan materiaalin näkemisen uudessa valossa ja toisaalta vanhojen juttujen soveltamisen nykyihmisen tilanteisiin.

Mutta, itse asia pysyy samana. Ja siksi tässäkin tapauksessa jaettu tieto on parempi kuin pimitetty. On kaikkien etu, siis omasta mielestäni, että perusasioista saa tietoa kuka tahansa asiasta kiinnostunut ilman että heti tarvitsee ostaa jotain. Kun sitten kiinnostus syttyy ja saa aiheeseen ensikosketuksen, motivaatio ostella erilaisia tuotteita saattaa kasvaa, koska tiedonnälkä yllättää. Siksi mielestäni myös liikunnan asiantuntijoiden kannattaa jakaa osaamistaan avoimesti. Ei olisi edes millään tavalla uskottavaa että yrittää pimittää tietoa asiasta, joka on ollut avointa kymmeniä, ellei satoja vuosia. Joku on jopa sanonut että kaikki olennainen ihmisen liikkumisesta löytyy yli tuhat vuotta vanhoista joogamanuaaleista.

20120414-191635.jpg

Kuva liittyy tapaukseen siinä mielessä että se on joku aikanaan kurssilla käyttämäni tikku-ukkopiirros räkkiasennosta. Jos haluat ostaa sen, laita 50€ mun tilille. Saat sen myös ilmaikseksi jos haluat.

Vuoden hittibloggaukset

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan, ihan kohta on joulupuuhat ja sitten uusi vuosi ja sitten uuden elämän aloitukset ja sitten vanhoihin rutiineihin palaamiset. Blogissa olivat seuraavat jutut luettuja tänä vuonna (kuvassa alla muutaman lauseen päästä).

Nostan niistä esiin yhden, eli tavallisten ihmisten ponnistelut kohti terveempiä elämäntapoja. Tavallisella tarkoitan siis ketä tahansa, joka ei treenaa ammatikseen ja jolle arjen ja ”terveyden” yhteensovittaminen on haasteellista. Hyvä te! Jatkakaa ja antakaa väheksyvien rakkikoirien räksyttää!

Arkiliikkuja on sankari väheksymisen kulttuurissa

Tässä se luvattu kuva:

top-10-2012

Rutiinien muutoksesta, jos aihe siis kiinnostaa, kannattaa lukea The Power of Habit, ja jos ei jaksa lukea sitä niin tuossa kuvassa on tiivistettynä rutiinien idea. Rutiinit ovat todella voimakkaita, ja niitä ei tahdonvoimalla murreta, vaan pitää olla ovelampi.

20121219-223030.jpg

Liikunnan tärkeysjärjestys

Alla on kaavio siitä mikä on mielestäni tärkeysjärjestys liikkumisessa ja myös liikkumisen ohjaamisessa. Keskellä ytimessä on tärkein ja vähemmän tärkeä on sitten ulkoreunoille mentäessä. Miltä mielestäsi näyttää?

Edit: vielä alempana kommenttien hyvien pointtien perusteella päivitetty kuvio.

Liikkeen laatu ei ole mielestäni tarpeeksi esillä ainakaan mediassa. Päinvastoin, kun puhutaan liikunnasta, puhutaan joko numeroista eli määristä tai sitten miltä asiat näyttävät eli tuo vähiten tärkein. Mitä tälle voisi tehdä?

20121206-171641.jpg

Kommenteissa tuli esiin tärkeä pointti, eli miksi yleensä tehdään:

20121207-081626.jpg

Ja uudestaan koko kuvio:

20121207-081741.jpg

Missä on kristallinkirkas terveys- ja liikuntaviestintä?

Jos yrität vakuuttaa ihmisille että elämäntapoja pitäisi jotenkin muuttaa, kannattaa lukea tämä kirja. Switch – change things when change is hard.

http://www.amazon.com/Switch-Change-Things-When-Hard/dp/0385528752

Sopii varmasti mihin tahansa muutosviestintään. Olen vasta alussa mutta heti tuli hyvä pointti vastaan:

20121117-115237.jpg

20121117-115257.jpg

Kirjassa väitetään että ihmiset eivät ole tarkoituksella laiskoja muuttumaan mutta muutos on hankalaa jos suunta on vähänkään epäselvä.

”Syö terveellisesti ja harrasta monipuolista liikuntaa” on päivänselvä juttu hyvinvointialan ammattilaiselle, jolla on tuosta omakohtaista kokemusta vuosien ajalta. Kaikille muille tuossa pienessä lauseessa on liikaa vaihtoehtoja ja kysymyksiä, jotta pääsisi edes alkuun.

Selkeän konkretian kautta pääsee paremmin alkuun. Kunpa olisin lukenut tämän kirjan kun aloitin kirjoittamaan näitä juttuja ja vetämään treenejä!

Arkiliikkuja on sankari väheksymisen kulttuurissa

Luin Facebookin kautta Pekka Pekkalan tekstin, jossa hän arvostelee heiaheia -ilmiötä, jossa pienistäkin liikkumisista raportoidaan ilmaisen siihen tarkoitetun verkkopalvelun kautta myös Facebookiin. Tämä sitten joitain ärsyttää, koska ”mitä ne luulee olevansa jos vaikka kävelevät pari kilometriä” ja ”ihme elvistelyä” ja ”oikea urheilu on sitä että hiihdetään suolla ja mun isoisäkin kantoi aina 100kg kiviä kouluun joka päivä”.

Mun mielestä tuo kirjoitus on mukahauska väheksyvä lyttääminen niitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta ottavat varovaisia askelia liikkumisen ihmeelliseen maailmaan. Tietenkään arkiliikunnan kirjaamisessa ylös ei ole kyse ”oikeasta” urheilusta, eikä kukaan varmasti niin kuvittelekaan. Teksti missaa koko julkisen treenipäivyrikulttuurin idean, mikä on: kannustuksen ja / tai parannusehdotusten vastaanottaminen omaa tekemistä tukemaan, koska välttämättä lähellä ympärillä ei ole liikkumiseen kannustavaa sosiaalista verkostoa.


http://www.flickr.com/photos/tom1231/3140903983/sizes/m/in/photostream/

Olen samaa mieltä siitä että liikkumattomuus on tappava, suuri, hirveä ja koko läntistä maailmaa koskeva rakenteellinen ongelma. Rakenteelisella tarkoitan sitä että koska liike ei ole samalla tavalla pakollista hengissäselvyitymisen kannalta kuin aikaisemmin, se vähenee ja aiheuttaa suunnattomasti terveydellisiä ongelmia. Me olemme eläimiä, ja terve eläin ei ole paikallaan päiväst toiseen.

Pointtiin, eli miksi (varsinkin aloitteleva) arkiliikkuja, ei siis urheilija, vaan tavallinen arkensa keskellä itsensä liikkumaan laittava ihminen, on sankari:

  • liikunta ei ole pakollista
  • arkiliikunta ei ole hohdokasta, eikä kukaan tule hehkuttamaan ”mahtavaa että nousit nuo portaat vaikka hissi olikin vieressä” kuten hehkutetaan ”hei, älyttömän hienoa että teit 10min työntösetin kisoissa
  • arjen keskellä liikuntahetkien rakentamiseen tarvitaan aikaa, vaivaa ja joskus myös rahaa
  • aina löytyy sitä sivusta huutelevaa surkimussakkia, jotka väheksyvät arkiliikkujan edesottamuksia, pilkaamalla lajia, siihen menevää aikaa ja vaivaa ja energiaa
  • aikuisiällä liikkumisen vasta aloittava on kuten ekoihin futistreeneihin menevä lapsi, epävarma osaamisestaan ja kyvyistään – hän tarvitsee varsinkin alussa kannustusta, joka tarkoittaa pientenkin askelten huomioimista ja menestysten juhlimista. Hän ei tarvitse urpokkeita, jotka naureskelevat hänen pyrkimyksilleen tehdä edes jotain tälle valtavalle liikkumisongelmalle auttamalla itseään
  • parhaimmillaan arasta arkiliikkujasta tulee muita esimerkillään innostava, joka saa muitakin lähtemään liikkeelle sohvalta

Enää pitää päättää haluaako olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa. Tuon tekstin kaltaiset väheksyvät puheenvuorot ovat yhtä arvottomia kuin kehän laidalta huutelu yleensä on, se ei kannusta ketään tekemään mitään, vaan enemminkin olemaan hiljaa tekemisistään ettei se vaan ärsytä ketään. Väheksymisen sijaan voisi vaikka yrittää kannustaa jotain lenkkeilyharrastuksen aloittajaa, vaikka se alku onkin haparoivaa tai itse asiassa juuri siksi.

Olen sitä mieltä että jos toisen liikkuminen ja sen ilon hehkuttaminen ärsyttää, kannattaa katsoa peiliin ja käyttää sisuuntumisen aiheuttama energia vaikka kävelyllä käymiseen tai säkin hakkaamiseen.

Taistele, arkiliikkuja! Älä kuuntele väheksyjiä vaan liiku, nauti siitä ja näytä se!

 

 

 

 

 

Liikunta oli vain liikuntaa

Huomaan välillä olevani aika tosikko liikkumisen suhteen, ja mietin että mistä se oikein johtuu. Tulee muutama asia mieleen:

  • varhaislapsuudessa liikuin ”normaalisti”, pelailua ja juoksentelua ja kiipeilyä pihoilla ja metsisssä. En tietenkään miettinyt että mikä on ”suhteeni kehoon tai liikuntaan” yms. liike oli leikkiä
  • sitten eksyin tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan, ja sen sekä koulussa istumisen takia että kasvamisen takia hukkasin tuon normaalin fyysisyyden joksikin aikaa, eli en osannutkaan enää liikkua
  • joskus yläasteella sitten iski paniikki kun katsoin peiliin, pitkä ja laiha ruipelo tuijotti vastaan, ja löysin itseni salilta pumppaamasta rautaa -> pystyin jonkun ajan päästä taas fyysisesti vaikka mihin
  • intin jälkeen tai jo osittain sielläkin löysin kamppailulajit, ja taas aukeni uusia ulottuvuuksia siitä mihin pystyin, sparraaminen varsinkin oli hienoa
  • Helsingissä löysin käsinseisojaporukan, jossa varsinkin viisikymppinen pitkän linjan sirkustaiteilija teki vaikutuksen taidoillaan ja huumorintajullaan. Tässä oli mies, joka ei pullistellut tai uhonnut mutta teki yhden käden seisontaa upeasti ja hallitusti. Käsinseisojaporukka opetti miten liike voi olla voimakasta ja kaunista
  • thainyrkkeilyn myötä näin konkreettisesti miten muoto on sivuseikka, kun joskus upeasti pumpattu keho sai kehässä kyytiä lässähtäneeltä tai luuviululta, ja taas myös se uho ja pullistelu auttoi hyvin vähän. Valmentajakin sanoi että sikspäkillä voi saada enemmän mimmejä mutta ei se kehässä auta
  • päädyin ohjaamaan sattumalta treenejä ensin thaikussa ja sitten kahvakuulassa ja huomasin pitäväni siitä, taas jotain mistä opin älyttömästi uutta ja olin todella yllättynyt sillä en olisi uskonut koulupoikana liikunnantuntien kärvistelyjen jälkeen että edes tykkäisin liikunnasta tai urheilusta saati sitten ohjaisin tai valmentaisin tai puhuisin sen puolesta
  • nykyinen vaimoni sairastui vakavasti vuonna 2006 ja siinä samassa oli lähellä kuolla myös silloin 4kk ikäinen poikani. Löysin molemmat tajuttomina ja muistan yhä kuinka pidin poikaani sylissä ja se miten hän ei reagoinut. Olin hyväkuntoinen ja harrastin mukamas kovaa lajia mutta en ollut koskaan kokenut mitään niin rajua saati pitänyt mitään niin raskasta sylissäni
  • muistan kun näin vaimoni hieman myöhemmin sairaalassa harjoittelemassa uudelleen juoksua ja ne ensimmäiset riemukkaat juoksuaskeleet. En ole koskaan ollut niin iloinen nähdessäni jonkun juoksevan
  • vielä myöhemmin samana vuonna olimme koko perheen voimin yhdessä ”kuntoutusleirillä” eräässä keskuksessa, jossa oli mm. eräs aivoinfarktin saanut viisikymppinen taksinkuljettaja, jolla oli toinen puoli lähes kokonaan halvaantunut. Minulla oli reissulla mukana kahvakuulia, ja mies teki niillä heiluria ja sanoi että ei tässä auta kuin itse treenata, muuten ennuste on todella huono (ja varsinkin hänen iässään se todella oli sitä)
  • sittemmin vaimoni on osallistunut mm. kahvakuulakisoihin ei siksi että tykkäisi vaan että koska pystyi siihen ja että saisi erästä kaveriaan kannustettua
  • Ventspilsin kisoissa 2007 näimme Eduard Trusevichin tekevän 3 kertaa kovemmat tulokset kuin kukaan suomalainen siihen aikaan, ja kaveri oli lähes 70 vuotias valkopäinen pappa, jolla oli rautainen kädenpuristus ja leveä hymy
  • kansainvälisissä GS-kisoissa on usein aika vähän yhteistä kieltä muiden nostajien kanssa, mutta liikkeen kieli ja se mitä lavalla koetaan on yhteistä. Jokainen voi eläytyä toisen tekemiseen ja oloon ”kuoleman minuuteilla” ja se yhdistää aidosti ihmisiä huolimatta kansallisuuksista, ainakin hetkeksi
  • tänään tapasin 85 -vuotaan naisen, joka kertoi pihaa haravoidessaan avoimesti elämästään, mm. siitä kuinka hänellä on ollut selkäkipuja siitä lähtien kun oli välirauhan aikaan venäläisellä vankileirillä ja nyt sitten miehensä kuoleman jälkeen ei enää jaksa koko päivää tehdä pihahommia, ”vain” aina vähän kerrallaan
  • samaan aikaan törmään aina välillä perusterveisiin parikymppisiin tai kolmekymppisiin, jotka juuri ja juuri pysyvät pystyssä kävellessään ja jotka eivät kestäisi mitään rasitusta muutamaa minuuttia kauempaa

Ja varmasti on muitakin asioita. Liikunta on silti, yhä, vain liikettä. Mutta se on myös paljon enemmän. Minusta, tuli monen mutkan kautta urheilun kannattaja. En saa mitään irti penkkiurheilusta mutta suorastaan rakastan kisaamista ja sitä mitä siihen liittyy, vaikka ei se aina mitään juhlaa ole. Liike on leikkiä ja liike on lääkettä ja liike on hauskaa ja liike on vakava asia.

Kysely: merkittävin hyvinvointivaikuttaja nyt?

Kyselin tätä jo tuolla Facebookin puolella:

Kuka on sinun mielestäsi merkittävin tai mielenkiintoisin suomalainen hyvinvointi / ravinto / liikuntavaikuttaja juuri nyt?

Laita vastauksesi tuonne kommentteihin tai FB:n puolelle.

EDIT: FB:n puolelle on jo tullut kivasti vastauksia. Laittakaa lisää tulemaan. Kyselen koska haluan ensinnäkin tietää näistä vaikuttajista ja toisekseen ajattelin kysellä sitten eniten ääniä saaneilta haastattelua tähän blogiin.

P.S. saa perustella muttei ole pakko.

Onko liikunta muutakin kuin rasvanpolttoa?

Tuossa muutama artikkeli, joissa haetaan liikkumiseen ja urheiluun muutakin näkökulmaa kuin median roiskima ”hei, katso miten Cate Winslet laihdutti 50 kiloa leikkaamalla jalkansa poikki!” -bullshitti, jossa fyysinen ihminen alennetaan vain omaa napaansa ja sikspäkkiään tuijottavaksi urpoksi, jonka ainoa tavoite on näyttää hyvältä firman pikkujouluissa. Laitan silti juttujen väliin kuvia timmeistä ihmisistä Flickr:n kuvahausta, jotta se houkuttaisi aukaisemaan linkit.

Tommi Hoikkala miettii liikunnan uusia toimintatapoja, miten saada nuoret mukaan jähmeään urheilukulttuuriin:

http://www.slu.fi/lum/numero-2-2011/liikuntapolitiikka/tommi-hoikkala-kohti-uusia-toimi/

Tässä puolestaan kerrotaan Kirsi Hämäläisen eetoksien tutkinnasta, siitä miten taustalla olevat arvot vaikuttavat käytännön tekemiseen. Mikä on piilo-opetussuunniltelma sinun lajissasi?

http://www.sivistys.net/toimitus_suosittelee/tutkimus/urheilun_eetokset_ohjaavat_valmennusta_.html

 

(FightLaunch.com)

Vielä yksi Juhani Tähtisen ja Arto Nevalan kirjoitus, liikunnan ja urheilun muuttuvat merkitykset:

http://www.kasvatus-ja-aika.fi/dokumentit/paakirjoitus_2106102213.pdf

”Myös Päivi Harisen artikkeli skeittaripojista kytkeytyy suomalaisen liikuntakulttuurin muutoksiin, vaikka vaikutteet tulevatkin, monen muun liikuntamuodon ja urheilulajin tapaan, ulkomailta. Harisen tarkastelu liittyy liikuntakulttuurin uusiin virtauksiin, mutta samalla hän yhdistää skeittauksen nuorisokulttuurin muotoihin ja niiden mentaaliseen eetokseen ja maailmaan. Artikkeli osoittaa hienosti, kuinka keskeinen asema liikunnalla – sitähän skeittaaminen on – voi olla nuorten alakulttuureiden muodostumiseen. Nuoret voivat siis olla aktiivisia liikkujia, vaikka he vierastavat järjestettyä liikuntatoimintaa ja kilpa- urheilun mentaliteettia. Kotimaisen osaston päättää Tero Viljasen perinteikkään ja tärkeän suunnistustapahtuman, Jukolan viestin, järjestämistä käsittelevä artikkeli. Sen keskiössä on ison organisaation ja vapaaehtoistoimijajoukon työskentely. Suunnistuksessa näyttää siis olevan vielä kunniassa vapaaehtoistyö, jota kirjoittaja pitää suurena voimannäytteenä. Muilla lajeilla saattaisi olla tästä opiksi otettavaa. Vuodesta toiseen jatkuvaa vapaaehtois- työn voimannäytettä selittävät tapahtuman perusluonne, suuruus ja olannaisena osana oleva kansainvälisyys.”

Official U.S. Navy Imagery

Liikkumaton eläin on sairas eläin

Verkkouutisten juttu siitä, miten liikunta vaikuttaa aivojen terveyteen, tuossa alla.

Jos ottaa hiukan zoomia kauemmas, niin tuo on itsestään selvää: liikkumaton eläin ei ole terve eläin.

”Toisin kuin odotettiin, lisäravinteet eivät ehkäisseet muistivaikeuksia tai sydän- ja verisuonitapahtumien uusiutumista. Liikunnan hyöty oli sen sijaan selvä. Vähiten liikkuvien naisten kognitiivisten toimintojen heikentyminen oli näet seurannassa huomattavampaa kuin runsaammin liikkuvien naisten.

Yhtälailla toisessa liikunnan ja muistiongelmien yhteyttä kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, että eniten liikkuvat välttyivät kognitiivisten toimintojen heikentymiseltä vähiten liikkuvia todennäköisemmin.”

Verkkouutiset – Lisänäyttöä liikunnan hyödyistä aivojen terveydelle.

%d bloggers like this: