Etusivu » Posts tagged 'liikkumattomuus'

Tag Archives: liikkumattomuus

Riistätkö itseltäsi aistiärsykkeet?

Stresscraft: liikkumattomuus on sairaus. Kun keho ei liiku, se ei opi ”olemaan” tässä meidän 3D-maailmassa, menee jumiin ja sairastuu. Ja ikävä kyllä liikkumattomuus on meille länkkäreille aika normaali olotila. Liikunta ja liike on eristetty tiettyihin Liikuntapaikkoihin ja Liikunta-aikoihin, muuten ollaan lytyssä, jumissa ja kireinä ihmetellään kun paikat hajoaa ja mieli ei toimi. ”Älkää kysykö mistä johtuu jne…”

20121216-172222.jpg

Arkiliikkuja on sankari väheksymisen kulttuurissa

Luin Facebookin kautta Pekka Pekkalan tekstin, jossa hän arvostelee heiaheia -ilmiötä, jossa pienistäkin liikkumisista raportoidaan ilmaisen siihen tarkoitetun verkkopalvelun kautta myös Facebookiin. Tämä sitten joitain ärsyttää, koska ”mitä ne luulee olevansa jos vaikka kävelevät pari kilometriä” ja ”ihme elvistelyä” ja ”oikea urheilu on sitä että hiihdetään suolla ja mun isoisäkin kantoi aina 100kg kiviä kouluun joka päivä”.

Mun mielestä tuo kirjoitus on mukahauska väheksyvä lyttääminen niitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta ottavat varovaisia askelia liikkumisen ihmeelliseen maailmaan. Tietenkään arkiliikunnan kirjaamisessa ylös ei ole kyse ”oikeasta” urheilusta, eikä kukaan varmasti niin kuvittelekaan. Teksti missaa koko julkisen treenipäivyrikulttuurin idean, mikä on: kannustuksen ja / tai parannusehdotusten vastaanottaminen omaa tekemistä tukemaan, koska välttämättä lähellä ympärillä ei ole liikkumiseen kannustavaa sosiaalista verkostoa.


http://www.flickr.com/photos/tom1231/3140903983/sizes/m/in/photostream/

Olen samaa mieltä siitä että liikkumattomuus on tappava, suuri, hirveä ja koko läntistä maailmaa koskeva rakenteellinen ongelma. Rakenteelisella tarkoitan sitä että koska liike ei ole samalla tavalla pakollista hengissäselvyitymisen kannalta kuin aikaisemmin, se vähenee ja aiheuttaa suunnattomasti terveydellisiä ongelmia. Me olemme eläimiä, ja terve eläin ei ole paikallaan päiväst toiseen.

Pointtiin, eli miksi (varsinkin aloitteleva) arkiliikkuja, ei siis urheilija, vaan tavallinen arkensa keskellä itsensä liikkumaan laittava ihminen, on sankari:

  • liikunta ei ole pakollista
  • arkiliikunta ei ole hohdokasta, eikä kukaan tule hehkuttamaan ”mahtavaa että nousit nuo portaat vaikka hissi olikin vieressä” kuten hehkutetaan ”hei, älyttömän hienoa että teit 10min työntösetin kisoissa
  • arjen keskellä liikuntahetkien rakentamiseen tarvitaan aikaa, vaivaa ja joskus myös rahaa
  • aina löytyy sitä sivusta huutelevaa surkimussakkia, jotka väheksyvät arkiliikkujan edesottamuksia, pilkaamalla lajia, siihen menevää aikaa ja vaivaa ja energiaa
  • aikuisiällä liikkumisen vasta aloittava on kuten ekoihin futistreeneihin menevä lapsi, epävarma osaamisestaan ja kyvyistään – hän tarvitsee varsinkin alussa kannustusta, joka tarkoittaa pientenkin askelten huomioimista ja menestysten juhlimista. Hän ei tarvitse urpokkeita, jotka naureskelevat hänen pyrkimyksilleen tehdä edes jotain tälle valtavalle liikkumisongelmalle auttamalla itseään
  • parhaimmillaan arasta arkiliikkujasta tulee muita esimerkillään innostava, joka saa muitakin lähtemään liikkeelle sohvalta

Enää pitää päättää haluaako olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa. Tuon tekstin kaltaiset väheksyvät puheenvuorot ovat yhtä arvottomia kuin kehän laidalta huutelu yleensä on, se ei kannusta ketään tekemään mitään, vaan enemminkin olemaan hiljaa tekemisistään ettei se vaan ärsytä ketään. Väheksymisen sijaan voisi vaikka yrittää kannustaa jotain lenkkeilyharrastuksen aloittajaa, vaikka se alku onkin haparoivaa tai itse asiassa juuri siksi.

Olen sitä mieltä että jos toisen liikkuminen ja sen ilon hehkuttaminen ärsyttää, kannattaa katsoa peiliin ja käyttää sisuuntumisen aiheuttama energia vaikka kävelyllä käymiseen tai säkin hakkaamiseen.

Taistele, arkiliikkuja! Älä kuuntele väheksyjiä vaan liiku, nauti siitä ja näytä se!

 

 

 

 

 

Muoti kuuluu kaikille, siis juokse tai kuole

Muoti on kaikkien ihmisten oikeus. Kuten myös laadukas treeni. Vaikka en oikeasti ymmärrä muodista mitään, epäilen että se on loppujen lopuksi sitä että kävelee Ryhdikkäästi(tm) läpi elämän hyväksyen itsensä sellaisena kuin on. Silloin mikä tahansa rytky päällä näyttää paremmalta, lymfanesteet kiertävät tehokkaammin ja treenikin kulkee. Ja sitäpaitsi istuminen tappaa, katsokaa vaikka tuolta:
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Terveys/1194677858118/artikkeli/tama%20tappaa%20enemman%20kuin%20alkoholi%20ja%20huumeet.html

Vähän kuten tupakointi. Ennen oli pieniä varoitustekstejä, sitten suoraan ”tupakka tappaa”. Nyt liikunnasta ei auta enää puhua pehmeästi, että kun jos viitsisit vähän edes liikkua, vaikka tämän liikuntapiirakan verran. Kävele edes portaat. Pliis. Ei, nyt sanotaan: kuolet jos ei nosta perää penkistä! Die die my darling!

Ei tuohon ole varmaan mitään helppoa ratkaisua. Meillä on tietoa liikunnasta enemmän kuin koskaan, jokainen salilla kävijä tietää anatomiasta enemmän kuin ensimmäisen vuosikurssin lääketieteen opiskelija ja foorumit ovat täynnä liikuntaguruja. Meillä on harrastusmahdollisuuksia laidasta laitaan, zumbaa lisäpainoilla ja zumbaa ilman lisäpainoja, äijäzumbaa, vesizumbaa ja zumba-zumbaa. Enemmän lajitoimintaa, enemmän kaikkea. Enemmän tapoja nostaa rautaa samalla tavalla. Missä vika? Miksi pitää vielä kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä kertoa että jos et liiku niin kehosi vanhenee ennenaikaisesti ja kuolet pois liian nuorena?

Vaikeaa. En tiedä mitä tuolle pitäisi tehdä. Mun pienimuotoinen ratkaisu on se että treenaan itse ja vedän treenejä muille. Ok, viisastelen myös foorumilla ja blogissa mutta en usko että siitä on kauheasti apua.

Kevyempiin aiheisiin:

Tänään on helppo olla muotibloggaaja. Katsokaa vaikka tuota seuran ulkoilupuvun takkia:
Ryhti-Style!

%d bloggers like this: