Etusivu » Posts tagged 'kehitys'

Tag Archives: kehitys

Tulevaisuuden ihmisestä tulee kahvakuula!

Katsokaa tuota HS:n juttua ja ihmetelkää. Kiitos S.A.I.D. -periaatteen, meistä tulee trendikkään treenivälineen eli kahvakuulan näköisiä, kun jatkamme nykyisellä minimaalisen liikkeen tiellä! Uljas uusi maailma ja Homo sedentaris:

http://www.hs.fi/tiede/Nykyihmisen+uusi+ulkomuoto/a1357892415761?jako=c725f9b24f6e731d8e5d2c402ba0119f&ref=tw-share

20121217-105751.jpg

Totuus löytyy raudasta – kehitystä ensi vuodelle

Otan tavoitteeksi kehittää blogia eteenpäin ensi vuonna. Kehityksellä tarkoitan uusien asioiden kokeilemista ja käsittelytapojen laajentamista. Olisi myös ”ihan jees” jos postauksista olisi lukijalle hyötyä. Teema on edelleen Totuus löytyy raudasta, eli kaikki ne low-tech, high-concept -asiat, joilla maailmaa voi tehdä paremmaksi paikaksi itselle ja muille. Tuttuja juttuja kuten avoimuus, mielekäs harjoittelu (hyvä nostaminen tietty), henkinen ja fyysinen ”mobbaus”.

Se, mikä minut erottaa monista suomenkielellä samoista aiheesta bloggaavista on ainakin se että en ole treeni-, hyvinvointi- yms ammattilainen enkä sellaiseksi pyrkivä. Olen sen sijaan teknologian ja sosiaalisen median parissa ammatikseni työskentelevä perheellinen tavis. Tiedän siis miten erilaisia elämän tuunauskikkoja voi soveltaa kun ei ole koko päivää aikaa jumppaamiseen 🙂

Yksi esimerkki uudesta sisällöstä on haastattelut. Kenen haastattelun sinä haluaisit nähdä tässä blogissa ensi vuoden aikana? Voit ehdottaa myös itseäsi 🙂

Hanna Takalalla oli hyvä lista erilaisista käsittelytavoista tuon jutun loppupuolella:
http://www.zento.fi/blog/kuka-vaitti-etta-bloggaaminen-pelkkaa-kirjoittamista

Tekniikan puolella täytyy myös kokeilla jotain uutta, olen tehnyt alla olevalla kaavalla pitkään. Toki itse kirjoittaminen on samalla alustalla mutta ehkä siirryn enemmän manuaaliseen jakeluun noihin muihin paikkoihin?

Blogin voi nyt tilata usealla tavalla, tykkäämällä FB -sivusta, tilaamalla RSS:n tai tilaamalla sähköposti-ilmoituksen uusista jutuista. Lisäksi vielä toistaiseksi menee automaattipäivitys Twitteriin ja FB:een. Ja välillä G+:aan manuaalinen. Ehkä nuo kaikki voisivat olla manuaalisia. Lisäksi joku tulee suoralla osoitteella ja joku haun kautta, joku ehkä näkee sattumalta jonkun jaetun jutun jossain.

20121220-173907.jpg

Liikunnan tärkeysjärjestys

Alla on kaavio siitä mikä on mielestäni tärkeysjärjestys liikkumisessa ja myös liikkumisen ohjaamisessa. Keskellä ytimessä on tärkein ja vähemmän tärkeä on sitten ulkoreunoille mentäessä. Miltä mielestäsi näyttää?

Edit: vielä alempana kommenttien hyvien pointtien perusteella päivitetty kuvio.

Liikkeen laatu ei ole mielestäni tarpeeksi esillä ainakaan mediassa. Päinvastoin, kun puhutaan liikunnasta, puhutaan joko numeroista eli määristä tai sitten miltä asiat näyttävät eli tuo vähiten tärkein. Mitä tälle voisi tehdä?

20121206-171641.jpg

Kommenteissa tuli esiin tärkeä pointti, eli miksi yleensä tehdään:

20121207-081626.jpg

Ja uudestaan koko kuvio:

20121207-081741.jpg

Kerro yksikin fitness- tai liikuntauudistus?

Kun katsoo nykyistä fitness -kulttuuria viimeisen 10 vuoden ajalta niin tulee mieleen että treenaamme nyt kuten isoisämme tekivät töitä. Vanhan koulun tekeminen on muotia, trendikästä, håt ja cool. Esineiden nostelu, kantaminen, paiskominen ja yleinen siirtely eri lailla sekoitettuna perinteisen voimistelun liikkeisiin on kovinta, tehokkainta, kiinteyttävintä ja parasta ikinä.

No, tarkoittaako se että ihan oikeasti fitness -kulttuuri ei varsinaisesti tuota mitään uutta vaan toistaa vaan säännöllisin väliajoin samoja asioita kuten muotimaailma? Onko liikunnassa tapahtunut mitään oikeasti merkittäviä edistysaskelia sitten vuoden 1888? Jos on niin mitä ne ovat? Oliko kuntoutuslaitteiden kultakausi saleilla pitkässä juoksussa mitään muuta kuin hukkaan heitettyä lattiatilaa ja materiaalia? Onko tämä uusi vanhan koulun villitys vain ohimenevä juttu laitteiden ja teknologian vääjäämättömässä kehityksessä?

EDIT: Shake Weight on jo listalla, sitä ei tarvitse enää sanoa 🙂

http://www.flickr.com/photos/johnkarakatsanis/5221802184/sizes/z/in/photostream/

Avoin, pelokas, paljas ja heikko esiintyjä

Avoin, paljas ja heikko esiintyjä

Uskoin joskus että on parempi piilottaa kaikki kuin näyttää muille. Olin jo lukiossa esimerkiksi hyvä englannissa mutta en koskaan kehdannut viitata tunneilla. Opettaja olikin yllättynyt kun sain luokan parhaita pisteitä kokeista vaikka olin antanut tunneilla sen käsityksen etten osaa mitään.

Esiintyminen on aina ollut minulla painajaismainen kokemus. Tai siis tietyllä tavalla aivan näihin päiviin asti. Noin vajaa vuosi sitten huomasin että pidänkin todella paljon julkisesta puhumisesta. Se oli vähän sen jälkeen kun olin ollut Gartnerin seminaarissa kuuntelemassa kyseisen lafkan tutkijoiden esityksiä. Ajattelin että haluan joskus olla vastaavassa tilaisuudessa puhumassa asioista, joista tiedän ja joista olen kiinnostunut, ja sittemmin sellaisia tilaisuuksia on siunaantunut. Ehkä avainjuttu olikin tuo kiinnostus. Nyt puhun osana päivätyötäni sosiaalisen median hyödyntämisestä työelämässä (vähän samaa kuin mitä blogissa paasaan välillä kahvakuulaurheilun suhteen, että miten paljon enemmän siitäkin voisi vielä saada irti tässä lajissa). Periaatteessa siis kyse on avoimuuteen kannustamisesta, ja sen hyötyjen esilletuomisesta.

Olen toki esiintynyt aika paljonkin kahvakuulaopetuskeikoila eri puolilla ja erilaisten ihmisten edessä, ja niiden tekeminen on helpottanut esiintymistä työyhteyksissä, ja olen alkanut nauttia siitä. Kahvakuulaopetus on tosin hyvin erilaista verrattuna työelämään, treeneissä on aivan sama minkälainen johtaja tai guru on mukana, hän hikoilee ja liikkuu samalla tavalla kuin muutkin. Samanlaisia ihmisiä tässä kaikki ollaan asemasta huolimatta. Muistan miten joskus ennen oli todella raskas velvollisuus jos piti pitää joku ns. asiallinen esitys, nykyisin odotan että milloin pääsen seuraavaksi ja mietin että mitä visuaalisia tehokeinoja voisin käyttää saadakseni pointin paremmin esille. Ennen mietin että kehtaanko / saanko / osaanko / voinko esiintyä, nyt mietin että miten tekisin sen mahdollisimman hyvin. Ihmeellistä miten asia sinänsä on pysynyt samana mutta oma suhtautuminen siihen on täysin eri ja se tekee asiasta kauhistuttavan sijaan odotetun.

Olen tosin vielä koko aiheessa ihan vihreä mutta koska olen aktiivisesti hakeutunut tilanteisiin, minulla on tänäkin syksynä tulossa useampi puhekeikka töiden merkeissä. Uskon että siitäkin on toisaalta hyötyä myös kahvakuulaopetukseen, sillä mitä enemmän tuota tekee, sitä paremmaksi siinä on mahdollista tulla. Ihan kuten nostamisessakin. On hienoa huomata pystyvänsä johonkin mihin ei aikaisemmin uskonut pystyvänsä, vaikka esiintymään auditorioissa useille pelottaville esimiestason henkilöille, jotka eivät aina ole aiheesta samaa mieltä.

Seth Godin kirjoitti jossain kirjassaan että julkinen esiintyminen on vähän samanlainen kokemus nykyihmiselle kuin milta savannilla olisi tuntunut kun joutuu petojen huomaamaksi/jahtaamaksi. Lavalla tai luokan edessä tai missä nyt ikinä valokeilassa onkaan, on täysin alasti (ei ainakaan aina siis ilman vaatteita vaan kuvainnollisesti) omana itsenään, ei ole pakopaikkaa ja kaikki tuijottavat. “Mitähän ne musta ajattelee?” on se kauhuskenaario. Häpäisenkö itseni? Pelko on isossa roolissa. Sydän hakkaa, kädet tärisevät, ääni vapisee. Mutta, jos on innostunut aiheestaan, pelko ei haittaa, se ei saa valtaa. Oikeastaan ehkä silloin kun myöntää sen jännityksen ja pelon ja tekee siitä huolimatta, sillä ei ole hirveästi merkitystä. Eikä ole ihmisten kuvitelluilla mielipiteilläkään.

Otsikon sana heikkous liittyy treenissäkin esiintyvään konjugaatiomenetelmään. Muistaakseni tuo oli se termi, joku viisaampi voi korjata. Se tarkoittaa että harjoittelija / valmentaja koko ajan seuraa tekemisen kehitystä, ja kiinnittää huomiota siihen mikä menee hyvin ja siihen mikä on heikkoa. Sitten, kun mennään eteenpäin, tehdään enemmän sitä missä ollaan huonoja ja heikkoja. Sitä kautta kokonaisuus menee eteenpäin. Tämä vaatii ns. munaa katsoa omia heikkouksia ja miettiä mitä niille voisi tehdä. Ei ole helppoa mutta se on hyvin palkitsevaa. Se ei ole mitään The Secret (minäminäminähaluanhaluanhaluan) -meininkiä vaan ihan raakaa reflektiota. Jos ei tiedä tai myönnä omia heikkouksiaan, ei voi aidosti olla vahva.

Oma yksi selkeä kehittämiskohde on järjestelmällisyys. Kun aloitan kouluttamisen tai paasaamisen, alan innostuessani hyvin helposti hyppiä aiheesta toiseen, ja vaikka saatan ollakin ihan innoissani ja fiilis voi olla korkealla, voi punainen lanka helposti kadota sekä itseltäni että varmasti muiltakin. Tätä pääsen harjoittelemaan jälleen sunnuntain tuomarikoulutuksessa, joka onneksi ei ole sinänsä luentoa vaan yhdessä opettelua mutta kuitenkin. Olisi hyvä olla looginen, jotta sisältö välittyisi selkeästi. Unohtamatta tietenkään innostusta, jos sellaista on.

Kahvakuulaharjoittelussa edistyminen

Osaat jo perusliikkeet, mitä seuraavaksi?

Alla kuva, jossa muutama vaihtoehto, ja kuvan alla selitykset. Kuvan idea on että perustana on oman kehon hallinta, jonka päälle tulee perusliikkeiden hahmotus ja sitten niissä edistyminen.

Painot: tee samoja liikkeitä mutta lisää painoja

Toistot: tee enemmän toistoja yhdessä sarjassa kuin aikaisemmin, esim. kuinka monta tempausta saat tehtyä? Lisänä tähän on tehdä lisää toistoja tietyn aikarajan sisällä, esim. kuinka monta tempausta saat 2,  5 tai 10 minuutissa?

Sarjat: tee saman mittaisia sarjoja mutta lisää sarjojen määrää yhdessä harjoituksessa

2 kuulalla sama liike: esim. kahden kuulan vauhtipunnerrus

Jonglööräys: opettele heittelemään flippejä yms

Erikoisliikkeet ja vaikeat temput: yhden jalan kyykyt kuula pään päällä tai käsilläseisontaa kuulien päällä yms.  sirkustemppuja voi opetella loputtomiin

Mihin suuntaan itse olet menossa?

%d bloggers like this: