Etusivu » Posts tagged 'kahvakuulaurheilu'
Tag Archives: kahvakuulaurheilu
Comeback numero 3 tai 4!
Moi pitkästä aikaa! En tiedä onko jollain jäänyt tämä blogi wordpress- tai sähköpostiseurantaan mutta linkitän joka tapauksessa FB:een myös. Tulin kertomaan että n. kolmen vuoden tauon jälkeen olen tullut takaisin nostamaan kuulia 🙂
Innostuin tässä jotenkin kun näin maratonkisat SM-viikon lähetyksessä, ja ajattelin että miksipä en testaisi tuollaista pidempää sarjaa kun olen noi muutaman kuulankin pari vuotta sitten tuonut kellarista olkkarin nurkkaan judon ”oheistreeniä” varten. Ehkä 2 kertaa tein jonkun kuntopiirin.
Testasin yhden käden LC:tä n. kuukausi sitten siis ja se oli yllättävän mukavaa. Nyt olen tehnyt useampia treenejä, aika maltillisella tahdilla ja eri painoilla, sekä yhden vähän hätäisen strongsport -testin.
Selailin tätä blogia hieman taaksepäin ja nauratti kun siellä oli jo monta vuotta sitten kaiken maailman lopettamispäätöksiä ja sellaista. No, asiat muuttuu. Kolme vuotta on mennyt treenimielessä aika kepeästi, olen treenannut judoa ja lenkkeillyt ja tehnyt jotain satunnaista lihaskuntoa. Judosta tykkään mutta keväällä tuli vamma olkapäähän, joka on jo suht hyvin parantunut mutta se vei vähän fiilikset treenaamisesta, koska en halua rikkoa itseäni harrastuksella kuitenkaan. Lisäksi, olen kolmen vuoden aikana käynyt muutamissa kisoissa hakemassa kokemusta ja todennut että se on sen verran repivää ja arvaamatonta hommaa että en nauti siitä enää, vaikka tuossa pääsikin vähän fiilistelemään kamppailunostalgiaa. Aion siis jatkaa kyllä judoa mutta otan sen sellaisena liiketaitotreeninä ja yleiskuntoiluna.
Innostuin nyt joka tapauksessa tuosta puolimaraton -ajatuksesta, joskus tuli testattua sitä kisoissa 28kg:lla mutta siitä ja sen aikaisesta kunnosta on aikaa. Tarkoitus olisi kokeilla esim. jotain kisaa 20kg:lla, ja sitten pikku hiljaa eteenpäin.
On ollut hauska huomata että tosi moni on valmis antamaan vinkkejä ja kannustaa kun tekee tällaista ”comebackia”. Kahvakuulaurheilu Suomessa -facebook -ryhmä (oli ennen nimeltään Girevoy Sport Finland) on ollut tosi arvokas, kun olen kysellyt tyhmiä. Kiitos kaikille lämpimästä vastaanotosta! Oikeasti olen ollut vuosia ihan pihalla lajista, vaikka ohimennen olenkin seurannut eri nostajien FB-julkaisujen kautta jotain. Oli kai jonkinlainen ”ylimenokausi”, kun oli suht tiiviisti oltua niin monessa mukana, ja olin tuossa välissä jo myymässä kuulia poiskin. Onneksi en sitten myynyt kuin yhden parin. Tauko ja irtiotto on sinänsä tehnyt hyvää.
Tarkoitus olisi siis jatkaa tätä hyvin alkanutta treenaamista, mennä syksyllä jo testaamaan kisoja ja 8 vuoden sisällä kisata vaikka sitten salikisoissa Valko-Venäjällä, koska siellä toimii legendaarinen Sergei Matskevich, joka on nimenomaan erikoistunut todella pitkiin sarjoihin. Tapasin hänet viimeksi jossain IUKL:n kokouksessa ehkä 2010(?), jossa hän näytti minulle jotain NSWF-kuvia samalla kun isot pomot tappelivat jostain poliittisista kuvioista 🙂 Kiinnostaa myös tutustua lajin parissa nykyään Suomessa puuhaaviin. Osa porukasta onkin vanhoja tuttuja mutta on myös paljon uusia nimiä.
Iän myötä on tullut jo judossakin vastaan se että palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin ennen, ja myöskin niillä lämmittelyillä on oikeasti jotain merkitystä 🙂 Olen koittanut ottaa tämän alun sillä tavalla maltilla, että teen aina hyvät alkulämmöt tyyliin keppijumpalla, isoilla asahi-liikkeillä, lattiapyörimisenä, kuminauhoilla ja kevyellä kuulalla. Lämpöihin menee ainakin vartti. Ja treenin jälkeen olen tehnyt monta minuuttia erilaisia ravisteluja ja jälleen noita asahi-juttuja.
Itse treeniosuus on ollut lyhyitä settejä tai pitkiä settejä, niinkin yksinkertaista. Niistä ei ehkä nyt sen enempää, katsotaan miten rytmi lähtee vakiintumaan. Pisin sarja tähän mennessä on 20min 20kg:lla, siis oalc:tä (yhden käden rinnalleveto ja työntö).
En tiedä tulenko tekemään vielä esim. perinteistä biathlonia tai LC:tä, eli sitä 10min kisaa. Ehkä, miksei? Ja tuota strongsporttia (4min) voi tehdä myös. Paljon kaikkea voi säätää eri painoilla. Pääasia että tekeminen tuntuu mielekkäältä. Ainakin mulla näin tauon jälkeen innostaa se että on suht selkeitä tavoitteita, ja toisaalta tajuan ikäänkuin uudelleen miten monipuolista treeniä tämä näennäisen yksinkertainen nostaminen on. Kaikki isot lihasryhmät hommissa, lyhyessä ajassa saa tehtyä hyvän treenin ja fiilis jälkeenpäin on hieno.
Ei kai muuta. Kirjoittelen varmaan tänne aina välillä jotain kun tulee jotain mieleen. Kiitos jos luit tänne asti! Laita viestiä tai kommenttia jos tulee jotain kommentoitavaa!
Jos kahvakuulaurheilu kiinnostaa, tsekkaa nuo alla olevat ryhmät:
Kahvakuulaurheilu Suomessa -ryhmä
Tuossa alla se ”strongsport” -testi, 32kg kuulalla 4min.
Jaa tämä:
Vinkki: Kalle Pyykkösen kahvakuulaurheilublogi
Seuraamisen arvoinen blogi on juuri auennut, suomalaisen kahvakuulaurheilun eteenpäinviejän Kalle Pyykkösen blogi. Juuri nyt menossa viime hetket ennen MM -kisoja:
Jaa tämä:
Miksi kahvakuulaurheilu on monipuolinen ja terveellinen laji? #kahvakuula
Kahvakuulaurheilussa nostetaan paria nostomuotoa (työntö, tempaus, lc) ja kisoissa nostoaika on 10min. Tämä tekee lajista todella monipuolisen, vaikka moni meneekin lankaan siinä kun lähtee laskemaan kisoissa käytettävien liikkeiden määrää, ja kuvittelee että treeneissä ei muuta tehdä kuin 10mim sarjoja.
Onneksi Harre on jo kymmeniä vuosia sitten kertonut mistä on kyse, ei siis tarvitse luottaa kenenkään nettigurun tai bloggaajan sanaan.
Lajissa käytetään siis keskipitkää kestävyyttä:
Huom! Täydelliset aerobiset ja anaerobiset kapasiteettivaatimukset sekä vaaditaan nopeus- ja voimakestävyyttä. Ei siis vain jotain yhtä, vaan ihmisen pitää olla monipuolisesti kestävä:
Kahvakuulaurheilijalle kehittyy siis monipuolinen kunto, hän suoriutuu sekä pitkistä että lyhyistä touhuamisista.
Mutta, entäs kun nyt kuitenkin tehdään sitä ”aikasarjaa” vaan ja se on tylsää? No, aikasarjatreeni on käytännössä intervallitreeniä. Sekin jonpelkästään mahdollistaa paljon variaatiota:
Kestävyysharjoittelukin on muuta kuin pelkkää saman matkan ja ajan junnaamista:
Liikkeistä ei tällä kertaa sen enempää, paitsi että jo pelkän hyvän teknisen tempaussetin tekeminen vaatii ihmiseltä paljon muutakin kuin vain yhden liikkeen harjoittelua, tämä on kenelle tahansa liikunnasta jotain tajuavalle itsestään selvää. Jo se että saa käden pään päälle hallitusti niin että siinä on paino ei ole itsestään selvää, puhumattakaan kun se tehdään vauhdilla ja varsinkin kun se tehdään kymmeniä kertoja.
Kahvakuulaurheilu siis tarjoaa aikamoisen fysiikkapaketin hyvin minimalistisissa kääreissä ja pienin tilavaatimuksin sekä kustannuksin.
Jaa tämä:
Kalle Pyykkönen rikkoi 200 tempausta!
Kalle Pyykkönen, Ryhdin puheenjohtaja Hyvinkäältä, teki eilen EM -kisoissa ensimmäisenä suomalaisena yli 200 tempausta 24kg kuulalla. Major Respect! Onnea muillekin sitkeille nostajille EM -kisoissa!
Hyvin historiallista ja osuvaa että juuri Kalle rikkoi tuon maagisen rajan. Hän on itsestään hyvin vähän meteliä pitävä todellinen kahvakuulaurheilun kehittäjä, joka on vienyt lajia eteenpäin määrätietoisesti melkein heti mukaan hypättyään. Arvostan hänen tekojaan ja asennettaan treenin ja lajin suhteen hyvin paljon! Meidän ryhtiläisten onneksi hän vetää täällä jatkuvasti treenejä, on todellista luksusta harrastaa kahvakuulaurheilua Hyvinkäällä 🙂
Tässä vielä kuva Suomen EM -joukkueesta, jonka oli ottanut Sergey Merkulin eilen. Napattu Facebookista ilman lupaa.
Jaa tämä:
9.3.2013 GoExpo:ssa kahvakuulaurheilun kutsukisat!
Tervetuloa! Ensi la eli 9.3.2013 klo 14.
Suomen huiput nostamassa, itse olen juontohommissa. Jos olet satunnainen blogin lukija ja satut paikalle niin tule ihmeessä moikkaamaan!
Tuossa vielä Facebook -tapahtuma: https://www.facebook.com/events/244069129060579/
Ja GoExpo:n sivuilta vielä sporttilavan koko tarjonta:
http://www.finnexpo.fi/Sites1/GoExpo2013/Kavijat/ohjelma/Sivut/Sporttilava.aspx
Jaa tämä:
Miksi Facebook on kaksiteräinen miekka lajitiedottamisessa
Kirjoittelin tuossa juttua kirjaan tiedottamisesta ja propagandatyöstä lajin hyväksi, ja ajattelin nyt tähänkin avautua aiheesta Facebook. Tämä on varsinkin seurojen niille henkilöille, joiden tarkoitus on nimenomaan levittää laajemmalle lajitietoa, ei kertoa siitä uudelleen samoille ”kavereille”.
Alussa (siis joskus miljoona vuotta sitten 2007) kisaraportit menivät blogiin/blogeihin, kuvat Flickr:iin ja mahdolliset videot Youtubeen. Se oli hyvä järjestely koska nämä silloin luodut linkit toimivat yhä ja ovat kaikille yhä saatavilla. Samoin ei voi sanoa materiaalista, jota aloin itsekin enemmän laittamaan myöhemmin Facebookiin sen yleistyessä. Facebookin ”petollisuus” on siinä, että sinne on helppo ja näppärä jakaa matskua mutta se on kuitenkin pohjimmiltaan suljettu systeemi. Yritäpä linkittää johonkin vuoden 2007 kisaraportiin niin että materiaali on sieltä jaettavissa minne tahansa. Aika hankalaa. Sen sijaan vanhatkin Flickr-, Youtube- ja blogilinkit toimivat yhä tuosta vaan.
Siksi, varsinkin jos on seurassa tai jossain muussa ”tahossa” tiedottajana, mielestäni kannattaa satsata johonkin hyvään avoimeen settiin palveluita, jonne media ja raportit tuotetaan. Niitä voi sitten toki aina linkitellä Facebookiin, ja niin kannattaakin tehdä mutta niin että myös Facebookin ulkopuoliset pääsisivät käsiksi niihin siellä alkuperäisessä paikassa. Sama koskee Twitteriä (tämä on tosin jos montakin astetta avoimempi) ja Google+:aa. Ne ovat hyviä lisäkanavia mutta lajimateriaalin tukikohtana eivät mielestäni toimi. Sillä tokihan lajimateriaalin idea on että joku muukin kuin jo ”kaveri” voisi ne löytää myöhemminkin ja innostua lajista?
Mun suositus:
- perusta joku hyvä tukikohta, oma blogi (tosi helpolla pääsee laadukkaalla wordpress.com -alustalla), sivusto jne ja laita sinne koosteet, ja raportit ja tarinat eli kaikki se minkä haluat ihmisten löytävän
- käytä youtubea, flickriä yms avoimia palveluita medialle, linkitä näitä sitten tukikohtaan (ja samoja voi linkittää sosiaalisiin palveluihin)
- huolehdi siitä että edellä mainituissa on kenen tahansa materiaalin ääreen sattuvalle helppo jakaa sitä eteenpäin, eli ns. jakonapit kuntoon
- perusta avoimet tilit ainakin Facebookiin (eli sellainen ”sivu”), jonne voi linkittää tukikohdan jutut joko automaattisesti tai manuaalisesti
- levitä myös henkilökohtaisessa profiilissasi tukikohdan juttuja, sen verran mitä katsot hyväksi
Eli, tukikohdan linkit toimivat aina ja missä palvelussa vaan, silloin ihminen, joka tulee mitä tahansa reittiä mahtavan lajitietosi luokse, löytää myös sinne tukiohtaan.
Tarkoitus ei ole sinänsä dissata sosiaalisia verkottumispalveluita. Itsehän olen näiden ns. tehokäyttäjä ja myös avoin verkostuja, ja olen löytänyt paljon mielenkiintoisia lajifanaatikkoja joidenkin näiden kautta, koska olen ollut avoin. Kaikki mitä julkaisen, on lähtökohtaisesti julkista, ja hyväksyn ”kavereikseni” melkein ketä tahansa, koska käytän näitä välineitä tietoisesti lajitiedon levittämiseen.
En tiedä mikä tuo härveli on. Varmaan joku sellainen, joka tarvitaan että Facebookista saisi tolkullisesti kaivettu vanhojen kisojen raportit esiin?
Jaa tämä:
CrossFit Espoo ja kahvakuulan nostamisen perusteet – kiitos!
Kävin tänään vetämässä CrossFit Espoo -salilla kahvakuulan nostamisen perusteet -seminaarin, eli käytännössä intron kahvakuulaurheiluun. Hieno sali ja porukalla hyvä henki, mitä muuta voi toivoa. Kiitos osallistuneille!
Jaa tämä:
Kahvakuulakisoihin?
Luin Outin raporttia kisoista, eli ensikertalaisen näkemystä kisoista ja millaista oli osallistua. Sain käsityksen tekstistä ja paikan päällä että oli ollut hyvä fiilis ja kokemus. Kuitenkin sitten joku kommentoi että kannattaisi vielä hioa tekniikkaa ennen osallistumista jne.
Mun mielestä tuo hiomisasenne on typerä ja lannistava. Se tarkoittaa sitä käytännössä että kuvitellaan kisan tarkoittavan jotain, mistä ei oikeasti tiedetä. Ei ymmärretä mm. seuraavia faktoja:
– kisoissa saa nähdä livenä toisten, itseään taitavampien nostavan, se opettaa paljon
– kisoissa saa näiltä vinkkejä omaan tekemiseen, se opettaa paljon
– kisoissa sa tietää aidosti oman kunto- ja taitotasonsa, se opettaa paljon
– kisoissa joutuu kohtaamaan monenlaisia pelkoja, kun astuu tuomareiden ja yleisön eteen, se opettaa paljon
– kisoissa saa ohjeistusta muilta tehdessään, sekin opettaa paljon
– kisoihin osallistuminen on intensiivinen kokemus fysiikan, mielen ja tunteiden tasolla, sekin piru vie opettaa tosi paljon
POINTTI: kisaaminen opettaa paljon sellaista ilmaiseksi mitä ei saa netistä, kirjoista, dvd:iltä, kalliilta kursseilta tai edes valmennuksesta. Mutta vain jos osallistuu. Toki jo paikan päällä katsominen antaa paljon mutta se on vain murto-osa siitä mitä osallistuminen antaa.
Milloin olet valmis kisaaman? Silloin kun olet valmis oppimaan lisää lajistasi ja itsestäsi! Jos saat kuulan pään päälle jokusen kerran ja haluat osallistua, olet valmis. Jos olet epävarma, kysy niiltä, joilla on lajistasi paljon kisakokemusta. Kisaamaan oppii vain kisaamalla, ei hiomalla.
Hiominen on hienoa mutta vasta sitten kun oikeasti tietää mitä pitäisi hioa 🙂
(Tämä on oma subjektiivinen näkemykseni ja se perustuu n. 5 vuoden kokemukseen kahvakuulakisoista osallistujan ja järjestäjän roolissa Suomessa ja muualla. Olin aivan surkea kun aloitin mutta en kadu pätkääkään, olen oppinut paljon. Taas opin eilen paljon siitä mitä pitää hioa jatkossa sillä tässä ei ole koskaan valmis.)
Totuus löytyy raudasta 