Etusivu » Posts tagged 'kahvakuulaurheilu'

Tag Archives: kahvakuulaurheilu

Vinkki: Kalle Pyykkösen kahvakuulaurheilublogi

Seuraamisen arvoinen blogi on juuri auennut, suomalaisen kahvakuulaurheilun eteenpäinviejän Kalle Pyykkösen blogi. Juuri nyt menossa viime hetket ennen MM -kisoja:

http://www.girevik.info/

Miksi kahvakuulaurheilu on monipuolinen ja terveellinen laji? #kahvakuula

Kahvakuulaurheilussa nostetaan paria nostomuotoa (työntö, tempaus, lc) ja kisoissa nostoaika on 10min. Tämä tekee lajista todella monipuolisen, vaikka moni meneekin lankaan siinä kun lähtee laskemaan kisoissa käytettävien liikkeiden määrää, ja kuvittelee että treeneissä ei muuta tehdä kuin 10mim sarjoja.

Onneksi Harre on jo kymmeniä vuosia sitten kertonut mistä on kyse, ei siis tarvitse luottaa kenenkään nettigurun tai bloggaajan sanaan.

Lajissa käytetään siis keskipitkää kestävyyttä:

20130821-075857.jpg

Huom! Täydelliset aerobiset ja anaerobiset kapasiteettivaatimukset sekä vaaditaan nopeus- ja voimakestävyyttä. Ei siis vain jotain yhtä, vaan ihmisen pitää olla monipuolisesti kestävä:

20130821-080048.jpg

Kahvakuulaurheilijalle kehittyy siis monipuolinen kunto, hän suoriutuu sekä pitkistä että lyhyistä touhuamisista.

20130821-080222.jpg

Mutta, entäs kun nyt kuitenkin tehdään sitä ”aikasarjaa” vaan ja se on tylsää? No, aikasarjatreeni on käytännössä intervallitreeniä. Sekin jonpelkästään mahdollistaa paljon variaatiota:

20130821-080642.jpg

Kestävyysharjoittelukin on muuta kuin pelkkää saman matkan ja ajan junnaamista:

20130821-080741.jpg

Liikkeistä ei tällä kertaa sen enempää, paitsi että jo pelkän hyvän teknisen tempaussetin tekeminen vaatii ihmiseltä paljon muutakin kuin vain yhden liikkeen harjoittelua, tämä on kenelle tahansa liikunnasta jotain tajuavalle itsestään selvää. Jo se että saa käden pään päälle hallitusti niin että siinä on paino ei ole itsestään selvää, puhumattakaan kun se tehdään vauhdilla ja varsinkin kun se tehdään kymmeniä kertoja.

Kahvakuulaurheilu siis tarjoaa aikamoisen fysiikkapaketin hyvin minimalistisissa kääreissä ja pienin tilavaatimuksin sekä kustannuksin.

Kalle Pyykkönen rikkoi 200 tempausta!

Kalle Pyykkönen, Ryhdin puheenjohtaja Hyvinkäältä, teki eilen EM -kisoissa ensimmäisenä suomalaisena yli 200 tempausta 24kg kuulalla. Major Respect! Onnea muillekin sitkeille nostajille EM -kisoissa!

Hyvin historiallista ja osuvaa että juuri Kalle rikkoi tuon maagisen rajan. Hän on itsestään hyvin vähän meteliä pitävä todellinen kahvakuulaurheilun kehittäjä, joka on vienyt lajia eteenpäin määrätietoisesti melkein heti mukaan hypättyään. Arvostan hänen tekojaan ja asennettaan treenin ja lajin suhteen hyvin paljon! Meidän ryhtiläisten onneksi hän vetää täällä jatkuvasti treenejä, on todellista luksusta harrastaa kahvakuulaurheilua Hyvinkäällä 🙂

Tässä vielä kuva Suomen EM -joukkueesta, jonka oli ottanut Sergey Merkulin eilen. Napattu Facebookista ilman lupaa.

20130525-130756.jpg

20130525-130830.jpg

9.3.2013 GoExpo:ssa kahvakuulaurheilun kutsukisat!

Tervetuloa! Ensi la eli 9.3.2013 klo 14.

Suomen huiput nostamassa, itse olen juontohommissa. Jos olet satunnainen blogin lukija ja satut paikalle niin tule ihmeessä moikkaamaan!

Tuossa vielä Facebook -tapahtuma: https://www.facebook.com/events/244069129060579/

Ja GoExpo:n sivuilta vielä sporttilavan koko tarjonta:

http://www.finnexpo.fi/Sites1/GoExpo2013/Kavijat/ohjelma/Sivut/Sporttilava.aspx

Miksi Facebook on kaksiteräinen miekka lajitiedottamisessa

Kirjoittelin tuossa juttua kirjaan tiedottamisesta ja propagandatyöstä lajin hyväksi, ja ajattelin nyt tähänkin avautua aiheesta Facebook. Tämä on varsinkin seurojen niille henkilöille, joiden tarkoitus on nimenomaan levittää laajemmalle lajitietoa, ei kertoa siitä uudelleen samoille ”kavereille”.

Alussa (siis joskus miljoona vuotta sitten 2007) kisaraportit menivät blogiin/blogeihin, kuvat Flickr:iin ja mahdolliset videot Youtubeen. Se oli hyvä järjestely koska nämä silloin luodut linkit toimivat yhä ja ovat kaikille yhä saatavilla. Samoin ei voi sanoa materiaalista, jota aloin itsekin enemmän laittamaan myöhemmin Facebookiin sen yleistyessä. Facebookin ”petollisuus” on siinä, että sinne on helppo ja näppärä jakaa matskua mutta se on kuitenkin pohjimmiltaan suljettu systeemi. Yritäpä linkittää johonkin vuoden 2007 kisaraportiin niin että materiaali on sieltä jaettavissa minne tahansa. Aika hankalaa. Sen sijaan vanhatkin Flickr-, Youtube- ja blogilinkit toimivat yhä tuosta vaan.

Siksi, varsinkin jos on seurassa tai jossain muussa ”tahossa” tiedottajana, mielestäni kannattaa satsata johonkin hyvään avoimeen settiin palveluita, jonne media ja raportit tuotetaan. Niitä voi sitten toki aina linkitellä Facebookiin, ja niin kannattaakin tehdä mutta niin että myös Facebookin ulkopuoliset pääsisivät käsiksi niihin siellä alkuperäisessä paikassa. Sama koskee Twitteriä (tämä on tosin jos montakin astetta avoimempi) ja Google+:aa. Ne ovat hyviä lisäkanavia mutta lajimateriaalin tukikohtana eivät mielestäni toimi. Sillä tokihan lajimateriaalin idea on että joku muukin kuin jo ”kaveri” voisi ne löytää myöhemminkin ja innostua lajista?

Mun suositus:

  • perusta joku hyvä tukikohta, oma blogi (tosi helpolla pääsee laadukkaalla wordpress.com -alustalla), sivusto jne ja laita sinne koosteet, ja raportit ja tarinat eli kaikki se minkä haluat ihmisten löytävän
  • käytä youtubea, flickriä yms avoimia palveluita medialle, linkitä näitä sitten tukikohtaan (ja samoja voi linkittää sosiaalisiin palveluihin)
  • huolehdi siitä että edellä mainituissa on kenen tahansa materiaalin ääreen sattuvalle helppo jakaa sitä eteenpäin, eli ns. jakonapit kuntoon
  • perusta avoimet tilit ainakin Facebookiin (eli sellainen ”sivu”), jonne voi linkittää tukikohdan jutut joko automaattisesti tai manuaalisesti
  • levitä myös henkilökohtaisessa profiilissasi tukikohdan juttuja, sen verran mitä katsot hyväksi

Eli, tukikohdan linkit toimivat aina ja missä palvelussa vaan, silloin ihminen, joka tulee mitä tahansa reittiä mahtavan lajitietosi luokse, löytää myös sinne tukiohtaan.

Tarkoitus ei ole sinänsä dissata sosiaalisia verkottumispalveluita. Itsehän olen näiden ns. tehokäyttäjä ja myös avoin verkostuja, ja olen löytänyt paljon mielenkiintoisia lajifanaatikkoja joidenkin näiden kautta, koska olen ollut avoin. Kaikki mitä julkaisen, on lähtökohtaisesti julkista, ja hyväksyn ”kavereikseni” melkein ketä tahansa, koska käytän näitä välineitä tietoisesti lajitiedon levittämiseen.

NightWalker Flashlight with LEDs_1299848391614

En tiedä mikä tuo härveli on. Varmaan joku sellainen, joka tarvitaan että Facebookista saisi tolkullisesti kaivettu vanhojen kisojen raportit esiin?

CrossFit Espoo ja kahvakuulan nostamisen perusteet – kiitos!

Kävin tänään vetämässä CrossFit Espoo -salilla kahvakuulan nostamisen perusteet -seminaarin, eli käytännössä intron kahvakuulaurheiluun. Hieno sali ja porukalla hyvä henki, mitä muuta voi toivoa. Kiitos osallistuneille!

20120520-145449.jpg

20120520-145758.jpg

Kahvakuulakisoihin?

Luin Outin raporttia kisoista, eli ensikertalaisen näkemystä kisoista ja millaista oli osallistua. Sain käsityksen tekstistä ja paikan päällä että oli ollut hyvä fiilis ja kokemus. Kuitenkin sitten joku kommentoi että kannattaisi vielä hioa tekniikkaa ennen osallistumista jne.

Mun mielestä tuo hiomisasenne on typerä ja lannistava. Se tarkoittaa sitä käytännössä että kuvitellaan kisan tarkoittavan jotain, mistä ei oikeasti tiedetä. Ei ymmärretä mm. seuraavia faktoja:

– kisoissa saa nähdä livenä toisten, itseään taitavampien nostavan, se opettaa paljon

– kisoissa saa näiltä vinkkejä omaan tekemiseen, se opettaa paljon

– kisoissa sa tietää aidosti oman kunto- ja taitotasonsa, se opettaa paljon

– kisoissa joutuu kohtaamaan monenlaisia pelkoja, kun astuu tuomareiden ja yleisön eteen, se opettaa paljon

– kisoissa saa ohjeistusta muilta tehdessään, sekin opettaa paljon

– kisoihin osallistuminen on intensiivinen kokemus fysiikan, mielen ja tunteiden tasolla, sekin piru vie opettaa tosi paljon

POINTTI: kisaaminen opettaa paljon sellaista ilmaiseksi mitä ei saa netistä, kirjoista, dvd:iltä, kalliilta kursseilta tai edes valmennuksesta. Mutta vain jos osallistuu. Toki jo paikan päällä katsominen antaa paljon mutta se on vain murto-osa siitä mitä osallistuminen antaa.

Milloin olet valmis kisaaman? Silloin kun olet valmis oppimaan lisää lajistasi ja itsestäsi! Jos saat kuulan pään päälle jokusen kerran ja haluat osallistua, olet valmis. Jos olet epävarma, kysy niiltä, joilla on lajistasi paljon kisakokemusta. Kisaamaan oppii vain kisaamalla, ei hiomalla.

Hiominen on hienoa mutta vasta sitten kun oikeasti tietää mitä pitäisi hioa 🙂

(Tämä on oma subjektiivinen näkemykseni ja se perustuu n. 5 vuoden kokemukseen kahvakuulakisoista osallistujan ja järjestäjän roolissa Suomessa ja muualla. Olin aivan surkea kun aloitin mutta en kadu pätkääkään, olen oppinut paljon. Taas opin eilen paljon siitä mitä pitää hioa jatkossa sillä tässä ei ole koskaan valmis.)

%d bloggers like this: