Etusivu » Posts tagged 'blogi'

Tag Archives: blogi

Totuus löytyy raudasta – kehitystä ensi vuodelle

Otan tavoitteeksi kehittää blogia eteenpäin ensi vuonna. Kehityksellä tarkoitan uusien asioiden kokeilemista ja käsittelytapojen laajentamista. Olisi myös ”ihan jees” jos postauksista olisi lukijalle hyötyä. Teema on edelleen Totuus löytyy raudasta, eli kaikki ne low-tech, high-concept -asiat, joilla maailmaa voi tehdä paremmaksi paikaksi itselle ja muille. Tuttuja juttuja kuten avoimuus, mielekäs harjoittelu (hyvä nostaminen tietty), henkinen ja fyysinen ”mobbaus”.

Se, mikä minut erottaa monista suomenkielellä samoista aiheesta bloggaavista on ainakin se että en ole treeni-, hyvinvointi- yms ammattilainen enkä sellaiseksi pyrkivä. Olen sen sijaan teknologian ja sosiaalisen median parissa ammatikseni työskentelevä perheellinen tavis. Tiedän siis miten erilaisia elämän tuunauskikkoja voi soveltaa kun ei ole koko päivää aikaa jumppaamiseen 🙂

Yksi esimerkki uudesta sisällöstä on haastattelut. Kenen haastattelun sinä haluaisit nähdä tässä blogissa ensi vuoden aikana? Voit ehdottaa myös itseäsi 🙂

Hanna Takalalla oli hyvä lista erilaisista käsittelytavoista tuon jutun loppupuolella:
http://www.zento.fi/blog/kuka-vaitti-etta-bloggaaminen-pelkkaa-kirjoittamista

Tekniikan puolella täytyy myös kokeilla jotain uutta, olen tehnyt alla olevalla kaavalla pitkään. Toki itse kirjoittaminen on samalla alustalla mutta ehkä siirryn enemmän manuaaliseen jakeluun noihin muihin paikkoihin?

Blogin voi nyt tilata usealla tavalla, tykkäämällä FB -sivusta, tilaamalla RSS:n tai tilaamalla sähköposti-ilmoituksen uusista jutuista. Lisäksi vielä toistaiseksi menee automaattipäivitys Twitteriin ja FB:een. Ja välillä G+:aan manuaalinen. Ehkä nuo kaikki voisivat olla manuaalisia. Lisäksi joku tulee suoralla osoitteella ja joku haun kautta, joku ehkä näkee sattumalta jonkun jaetun jutun jossain.

20121220-173907.jpg

Vieraskirjoittajat blogeissa, miten homma toimii?

En tiedä vastausta otsikon kysymykseen 🙂 Kysynkin sinulta (siis sinulta, blogia kirjoittava lukija), kiinnostaisiko sinua kirjoittaa tähän blogiin vieraskirjoitus? Eli siis kirjoittaisit jutun, lyhyen tai pitkän, ja se julkaistaisiin sinun nimelläsi täällä. Palkkioksi saisit mainetta, kunniaa ja kahvit jos/kun tavataan.

Mieti nyt, tämä blogi on sentään Suomen pitkäikäisin kahvakuulaurheilua (ok, myönnetään että välillä aihetta on sivuttu vain seitinohuesti mutta silti) sivuava blogi. Ja toki saisit linkittää omalle sivullesi, laittaa mukaan kuvasi jne. Eikö olekin houkuttelevaa?

Aihe voisi olla jollain tavalla hyvinvointiin liittyvä, mutta käsittelytapa olisi sinun itsesi päätettävissä. Sovitaan kuitenkin sellainen sääntö että jutun loppuun pitää lisätä joku sinulle tärkeä biisi. Chisun linkittämisen kanssa kannattaa ehkä kuitenkin olla varovainen tänä päivänä.

Joka tapauksessa, kun olet päättänyt haluavasi tätä, ota yhteyttä: https://marksgs.wordpress.com/yhteys/

Ajattelin tätä siksi että vieraskirjoittelu on asia, jota en ole tässä blogissa vielä vuosien varrella kokeillut, ja kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Ehkä.

Kiitos muuten Timolle tästä maininnasta! : http://th-valmennus.blogspot.fi/2012/11/pt-timpan-hatunnostoja-osa-2-blogit.html

Pari laulua vielä:

Paras löytämäni blogi pitkään aikaan

Kukka vinkkasi sosiaalisessa mediassa tällaisesta blogista. Kannattaa lukea. En tiedä kirjoittajasta mitään ja sivustokin on minulle uusi mutta en muista nauttineeni pitkään aikaan näin paljon blogiteksteistä.

http://www.lily.fi/juttu/ajatuksia-aiheesta-self-help

http://www.lily.fi/juttu/haluan-kertoa-teille-etta

http://www.lily.fi/palsta/5-hours-ago-mobile

Bloggaus: Virtuaalisen puuhastelun tarkoitus on aiheuttaa fyysisiä muutoksia

Lisää bloggauksesta ja muusta virtuaalipuuhastelusta. Miksi tehdä sitä?

Tuli sellainen mieleen että loppujen lopuksi tämän kaiken tarkoitus on ainakin omalla kohdallani saada aikaan fyysisiä muutoksia ympäröivässä maailmassa, enkä nyt puhu pelkästään hauisten ympärysmitan kasvattamisesta.

Vain virtuaaliseksi jäävä inspiroiva, mutta ei varsinaista toimintaa aiheittava teksti voi olla ihan kiva mutta se saavuttaa vain pienen osan potentiaalista. Parhaimmillaan, blogiteksti, blogikommentti, foorumikeskustelu yms. voi aihettaa jotain seuraavista (esimerkit treenimaailmasta):

  • joku saa uuden idean treenistä, ja vieläpä toteuttaa sen
  • joku saa päähänsä ottaa yhteyttä toiseen henkilöön, ja he vieläpä tapaavat ja jotain muuta tapahtuu sen seurauksena
  • joku ottaa käyttöön jonkun uuden treeniohjelman seurassa, ja siellä joku kehittää sitä eteenpäin ja tekee siitä paremman, ja parhaimmillaan syöttää sen takaisin julkiseen kiertoon
  • joku perustaa seuran / salin / treeniryhmän

Hauskinta on tietysti se että koskaan ei voi tietää mikä tarkalleen laukaisee muissa tai itsessä toimintaa. Joskus joku innostuu ihan mahdottomasti jostain, mitä itse pitää mitättömänä ja usein omasta mielestä maailmankaikkeuden paras idea ei saa mitään vastakaikua.

Tässä vielä kaupan päälle yksi inspiroiva, tai ainakin jollain jännällä tavalla hauska lainaus The Oatmeal:n uskontosarjakuvasta, (lisäsin tuon suluissa olevan kohdan) :

”Does it (your religion, training regimen, cult, addiction etc) help you cope with

the fact that you are a
bag of meat
sitting on a rock
in outer space
and that someday you will
DIE
and you are completely
powerless, helpless and
insignificant
in the wake of this

beautiful cosmic shitstorm

we call

existence?

http://www.flickr.com/photos/danielhargrave/6983329874/sizes/m/in/photostream/

Käytännön blogitaktiikkaa: häiriöiden minimoiminen ennen aloittamista

En tiedä toimiiko teillä mutta mulla toimii. Kuvittele tilanne, jossa haluat saada oikeasti aikaan tekstin ja julkaista sen. Idea on jo päässä suunnilleen, tarvitset vain hieman aikaa koostamiseen ja kirjoittamiseen.

Yleensä katson ”uutiset” heti aamusta, eli tarkistan mitä ihmiset ovat eri asioista mieltä ja minkälaisia inspirationaalisia videoita ja kuvia he jakelevat sosiaalisen median kanavissa kuten Facebook tai Twitter tai Google+. Joskus katson jopa iGooglen kautta kootusti usean suomalaisen medialähteen uusimmat uutiset, jotta tietäisin mitä tänään kuuluu pelätä ja että mitä missillä on ollut kesämökkireissulla päällään.

No, tämän ruljanssin jälkeen olen joskus löytänyt hyviä artikkeleita tai uusia kontakteja tai hauskoja kuvia tai vaikka mitä hienoa. Usein kuitenkin tässä vaiheessa pää on aika täynnä kaikenlaista sekavaa, ja kirjoittaminen ei onnistu.

Sen sijaan, tämä toimii minulla aamukirjoittamisen suhteen:

  • kaikki virtuaaliset kanavat kiinni, ja ensimmäinen teko tietokoneella tai mobiililaitteella tuona päivänä on kirjoittaminen, ei minkään tsekkailu tai selailu
  • joskus tätä ennen jopa ihan paperille mindmap aiheesta
  • sitten kun pääteksti on valmis, vasta etsitään sitä tukevat kuvat tai kaivetaan arkistoista aihetta käsittelevät lisälinkit

 

Blogistrategiani

Ok, otsikko on tarkoituksella tuollainen ylivakavahenkinen. Ajattelin kirjoitella näin 1801:n -blogipostauksen koittaessa vähän ajatuksia, mikä on bloggaamisessa toiminut ja mikä ei ja  mitä ideaa tässä on, jos sitä on. Varoitus: tämä on pitkä postaus (teille keskittymishäiriöisille). Tiivistelmä: bloggaus on antoisaa puuhaa

Strategian merkitys

Ensinnäkin, ajattelen sosiaalisen median strategioista aika pitkälle kuten The Oatmealin tekijä: jos haluat ”tykkäyksiä” ja ”faneja” ja vastaavaa, tee jotain arvokasta, hienoa tai liikuttavaa mutta älä kerjää epätoivoisesti tykkäyksiä tykkäysten takia.

http://theoatmeal.com/comics/facebook_likes

Haluaisin tietysti tehdä jotain aidosti hyödyllistä, koskettavaa tai mieleenpainuvaa tekstiä.

Muutoksia vuosien varrella

6 vuoden aikana yksi selkeä muutos blogin kanssa on ollut Facebookin nousu. Siellä ovat kaikki ns. tavalliset ihmiset. Siellä ovat kaverit, sukulaiset, pomot, orjat, varkaat, rakastajat ja kokit. Jos nyt haluaa, että joku lukee blogia (ei tätä muuten tekisi), se pitää myös jollain keinolla syöttää sinne. Siellä on esim. 97% kaikista suomalaisista gireviikeistä ja paljon ulkomaalaisia tietysti myös. Facebook on suljettu systeemi, mikä näin nettinörtin mielestä ei ole hyvä juttu mutta näillä mennään.

Itse olen virittänyt blogia varten Facebook -sivun, jonne postaukset menevät automaattisesti RSS Graffiti -sovelluksen kautta. Joskus myös laitan jonkun postauksen sinne käsin.

Google plussaan en ole vielä syöttänyt juuri mitään, koska siellä ei juuri kahvakuulaporukkaa ole. Ehkä aktivoidun sen suhteen myöhemmin.

Suoraa liikennettä tulee tasaisesti googlesta, muista blogeista jne., siihen vaikuttaa eniten se, mistä kirjoittelee eli hakusanojen kautta.

Käytännön työ eli miten teen materiaalia

Selailen paljon sekä sosiaalista mediaa, sosiaalista businesta (eli miten uudenlaista viestintäteknologiaa hyödynnetään työelämässä), liikuntaa ja terveyttä käsitteleviä blogea ja sivustoja. Lisäksi selainen ihan yleisiä uutisia ja Twitterin sekä Facebookin kautta kaikkea sekalaista, mitä ihmiset sinne suoltavat (yritän vaihtelevalla menestyksellä seurata mielestäni mielenkiintoisia ihmisiä, joilta tulee yllättävääkin materiaalia). Tämä toiminta on aika sattumanvaraista ja vaihtelevalla intensiteetillä tapahtuvaa.

Välillä, vastaan tulee jotain mielenkiintoista, josta tuntuu että irtoaisi jotain ajatuksia. Laitan linkin talteen Evernoteen (jos sinulla ei tätä ole jo käytössä, ota käyttöön, se on kätevä) myöhempää työstämistä varten, tai sitten teen siitä vain linkkipostauksen samantien.

Joskus kerään yhteen postaukseen pidemmältä ajalta jotain samaa aihetta käsittelevää materiaalia.

Ja joskus, teen ihan vain lonkalta ja tyhjältä pöydältä jotain, kuten tämän tekstin. Tai jos rehellisiä ollaan, tämän idean otin Jussi Riekin blogipostauksesta, jossa hän mietti bloggaamisen sujumista ja oppeja.

Tavoitteet

Mikä on sitten tämän kaiken tavoite? Mitä järkeä on kirjoittaa nettiin treenimateriaalia, tai hyvinvointimateriaalia, tai yleensä mitään? Eikö olisi parempi pitää ajatukset omina tietoina ja olla ”hilljaa”? Tai eikö kannattaisi julkaista vain jos on ”oikeasti tärkeätä” sanottavaa?

En tiedä onko tässä ”järkeä” mutta yksi tavoitteeni on kliseisesti verkostoitua, eli törmätä sattumalta sellaisiin henkilöihin, joilla on samoja arvoja tai kiinnostuksen kohteita. Urheiluun suhtautuminen tietyllä tavalla tai tiettyjen asioiden arvostaminen, tai joidenkin asioiden inhoaminen yhdistää sellaisiin ihmisiin, joista ei ilman avointa asioiden jakamista olisi koskaan kuullutkaan. Näiden ihmisten kanssa voi sitten parhaimmillaan vaikka törmätä livenä, treenata, perustaa seura, tehdä yhteinern seminaari tai luentosarja tai käydä juomassa smoothie tai bisse tai jotain muuta tärkeää.

Toinen tavoite on oppia. Oppia ensinnäkin kirjoittamaan paremmin, ja oppia uusia juttuja muilta vastaavaa tekeviltä. Bloggaaminen on hyvää kirjoittamistreeniä, sillä juttua tulee työstettyä sen verran, että sen ”kehtaa” julkaista mutta ei niin paljoa, että se jäisi ikuisesti työstövaiheeseen kuten Axl Rosen studiotyöskentely.

Ajoitus

Facebookin ollessa nykyisin toimistotyöväestöllä ilmeisen usein auki työaikana, suurin osa lukijoista on tavoitettavissa arkisin klo 9-11, siis jos puhutaan suomalaisista. Sen näkee ilhan selvästi kävijästatistiikoista. Siis, siihen aikaan kannattaa ajastaa tai julkaista käsin postauksensa. Toinen aktiivinen aika tuntuu olevan n. 9-11 illalla.

Muuta

Ei tässä nyt muuta. Suosittelen bloggaamista kaikille lämpimästi. Ei maksa mitään mutta antaa paljon.

http://www.flickr.com/photos/digitalrob70/3331262255/sizes/o/in/photostream/

Pitäisikö asiantuntijan olla avoin?

Asiantuntijan pitää tänä päivänä olla avoin ollakseen uskottava. Ei voi enää piiloutua norsunluutorniin ja heiteillä sieltä viisaita alamaisilleen vaan pitää olla tietyllä tavalla tavoitettavissa. Tai ainakin näin uskon. Uskon myös että esim. Pekka Puskaa vastaan kohdistuva viha johtuu osittain siitä että suhtautuminen auktoriteetteihin on vaativampaa kuin ennen, eikä enää jakseta kuunnella ylimielisiä lausuntoja, jotka ennen olivat arkipäivää vaan halutaan että expertti tulee samalle tasolle juttelemaan. Uskon että sama pätee liikunta-asiantuntijoihinkin. Esimerkillä johtajia tarvitaan jakamaan tekemisiään, jotta muut saisivat intoa ja tietoakin oman tekemisen tueksi.

Mitä tekee kahvakuula-asiantuntija?

Kaiken tekstin alla pari tekstiä, joissa pohditaan eri kulmista asiantuntijoiden roolia verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Mietin asiaa kahvakuulatreenin näkökulmasta. Kuka on kahvakuula-asiantuntija tai GS-asiantuntija? Voiko sellaiseksi julistautua, vai pitääkö asema ansaita jotenkin? Samaa voi kysyä muidenkin treenijuttujen näkökulmasta, on voimatreeniasiantuntijoita ja vaikka mitä.

En tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Tämä ei ole myöskään ole varsinainen asiantuntijablogi, sillä lähtökohta oli liian päiväkirjamainen ja blogi onkin täynnä aika sekavaa sillisalaattia.

Olen silti hankkinut kahvakuulista ja varsinkin kahvakuulaurheilusta paljon ensi käden tietoa osallistumalla kisoihin ja tapaamalla kaikki mahdolliset alan gurut mitä on vastaan tullut. Eli asiaa on tullut tutuksi ja olen huomannut että tuolla liikuntaympyröissä pyörii yllättävän paljon alastomia keisareita 🙂

Silti, millään tiedolla ei ole sinänsä merkitystä, jos sitä ei vie jollain tavalla eteenpäin, uskon. Mitä hyötyä minun olisi tietää joku salainen räkkiasennon tekniikka, jos en opettaisi sitä kursseilla tai treeneissä? (en tiedä mitään salaista räkkitekniikkaa)

Kahvakuulan nostaminen on periaatteessa hyvin simppeliä, eikä tarvitse olla jediritari tai liikuntatieteen tohtori sitä ymmärtääkseen. Silti, on paljon liikunnan asiantuntijoitakin, joille treenimuodon periaatteet ovat mysteeri. Ja miksi näin on, on minulle täysi mysteeri 🙂 Liikunnassa ei sinänsä ole mitään salaisuuksia muutenkaan, kaikki liikkeet on keksitty jo satoja tai tuhansia vuosia sitten, me vain keksimme asioille uusia nimiä.

Asiantuntijan tunnistaa … mistä?

Seuraan itse aika aktiivisesti mitä ns. oman alani eli kahvakuulaurheilun, kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin wellnes -piirien ihmiset kirjoittavat ja julkaisevat verkossa. Löytyy ihan pelkkää markkinointituubaa, eli sitä kuinka kerrotaan mitä kaikkea kivaa firma tuottaa jokaisessa sivulauseessa. Sitten on hyvinkin henkilökohtaista ja ihmisläheistä tuotantoa, josta itse pidän sillä se vähentää paljon sitä norsunluutorniefektiä. Sitten on ihan suorasukaisesti asiaan menemistä eli treeniohjeita. Pidän itse uskottavina sellaisia henkilöitä, joilla on ihan käytännön kokemusta saarnaamastaan aiheesta, ihan pelkkä teoria ei oikein sytytä vaikka voikin olla ihan mielenkiintoista. Pahinta on sellainen, kun ei ole mitään tietoa tai kokemusta mutta sitäkin enemmän röyhkeyttä.

Itselläni on ollut kaikenlaista materiaalia, johtuen siitä että kuulaohjaus ja -kisaaminen on minulle harrastus, eikä minun ole tarvinnut rakentaa tietoisesti mitään tiettyä brändiä vaan olen saanut puuhastella vapaasti mitä tahansa. Silti, kaikesta tästä kirjoittelusta ja videoiden julkaisemisesta on ollut paljon ihan konkreettistakin hyötyä, esim. monet ovat löytäneet treeneihin tai kursseille tätä kautta. Paras palkkio on se kun on kuullut jonkun innostuneen lajista tätä kautta.

Taka-ajatukset

Yleensä seuraamillani hahmoilla on joku agenda, jota he ajavat, joko suoraan tai peitellysti. Niitä voivat olla oman firman tai palveluiden mainostaminen tai joku vastaava propaganda. Itselläni on ollut tämän blogin taustalla seuraavat agendat, ainakin. En välttämättä muista kaikkia:

  • GS lajina ihmisten tietoisuuteen kaikin keinoin
  • ihmisten innostaminen kilpailemaan lajissa
  • kahvakuulaharjoittelun perusliikkeiden (heiluri, tempaus, työntö) pitää olla osa fyysistä yleissivistystä kuten etunojapunnerrus, penkki, leuat tms
  • kukaan ei tarvitse härveleitä, soseita, saleja, brändejä tai trikoita ollakseen hyvässä kunnossa
  • kisatapahtumien ja -kurssien mainostaminen
Siinä lisää lukemista:

http://www.slideshare.net/JanneHuovila/sosiaalinen-media-asiantuntijan-tykaluna-9557402

http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/09/01/mita-hyotya-bloggaamisesta-on/

http://www.slideshare.net/perttutolvanen/sosiaalisen-median-koulutus-15122011-asiantuntija-verkossa

http://www.tiede.fi/blog/2010/12/02/auktoriteettiuskosta-asiantuntijavihaan/

http://www.alasilta.fi/blogi/asiantuntija-bloggaa-tyylillään

Kuva: Flickr / phauly

Top -listalle, huh huh

Wau, tämä blogi pääsi tuolle WordPressin listalle numerolle 15. Pop the champagne! (ups, niin muuten tehtiin jo lauantaina toisissa merkeissä ja se riittää taas vähäksi aikaa…) Kiitos lukijoille ja muille klikkailijoille tästä kunniasta!

”Blogs of the Day

Top Blogs

The most popular WordPress.com blogs are ranked here according to a special formula.”

WordPress.com :Top Finnish Blogs.

Mikä on mielekästä?

Varoitus: pitkähkö postaus, pahoittelen. Jos sinulla on kiire, kuten kaikilla yleensä on, tässä on tiivistelmä: on ihan tarpeellista ja hyödyllistä miettiä miksi tekee asioita ja mikä on itselle mielekästä toimintaa. Alla vähän omaa pohdintaani aiheesta.

Pari lainausta Ajattelun ammattilaisen blogista:

kirjoita ylös kaikki sellaiset tekemisen muodot, joita tekisit riippumatta siitä, saatko niistä palkkiota.

”Miksi sinä menet töihin, tai miksi opiskelet sitä, mitä opiskelet? Rahan ansaitseminen tai ammatin oppiminen ei ole itsessään hyvä syy. Rahaa voi nimittäin ansaita tsiljoonalla erilaisella tavalla, ja ammattejakin on olemassa enemmän kuin tusina. Miksi juuri sinä teet sitä mitä teet nyt? Todellinen työn merkityksellisyys löytyy vasta silloin, kun teet jotain, mikä istuu hyvin juuri sinun temperamenttiisi.”

Todella ajankohtainen aihe, näin kun palaa lomilta takaisin arkeen. Tai ainakin minulle. Olen jo pidempään miettinyt tätä mielekkyysasiaa suhteessa töihin, harrastuksiin jne.  Varsinkin kahvakuulaharrastukseen, joka on ollut todella tärkeä monet vuodet. Tekisinkö sitä, jos en saisi siitä palkkiota? No, kyllä, sillä nimenomaan niin sitä suurimmaksi osaksi teen. Aika hassua sinänsä mutta juuri niinpäin tekeminen on kaikkein mielekkäintä, esim. Ryhdin ilmaisten treenien veto.

Jokunen vuosi sitten leikittelin ajatuksella, että mitäs jos alkaisin tosissani tekemään kahvakuulaohjauksilla enemmän töitä, siis niin että tienaisin osan elannostani sillä. Kävin useamman ohjaajakoulutuksen ja seurasin miten alan yrittäjät touhusivat. Perustin yhä toiminnassa olevan toiminimenkin sitä varten, jolla on tullut tehtyä vaikka mitä erilaista keikkaa, joilla olen saanut rahoitettua harrastustani. No, se on ihan ok mutta jos ottaa tuon Ajattelun ammattilaisen ensimmäisen lauseen niin se ei pääsisi listalle.

Siis yrityksen ja brändin rakentaminen, markkinointi ja rahasta kouluttaminen. Ne eivät vaan innosta minua lainkaan. Ajatus henkilöbrändin tietoisesta rakentamisesta saa oksennuksen tulemaan kurkkuun. Olen ihminen enkä mikään brändi. Opetustilanteet itsessään ovat pääosin todella hyviä kokemuksia mutta kun sitä tekee vain rahasta, siitä menee mielekkyys. Toki, mielekkyyttä saa tavallaan sitä kautta että jos tietää vaikka että muutaman keikan tekemällä voi saada rahat esimerkiksi kisamatkaan mutta se on aika pinnallista ja lyhytaikaista. Mielekkyyttä saa myös siitä kun ihmiset oppivat, se ei muutu sinänsä oli sitten kyse rahakeikasta tai ilmaisesta.

Tästä toiminimestä seurasi sekin, että koska kerroin blogissakin tietysti että teen tällaista, alkoi se vaikuttamaan myös siihen minkälaista tekstiä aloin kirjoitella. Eli siis jollain lailla mietin että minkälaisen vaikutelman tekstistä saa, ja vaikuttaako se siihen että soittaako joku ja tekee tilauksia ohjauksista. Eli siinä tulee sellainen Duran Duran -syndrooma ajoittain, eli laskelmointi laskee laatua ja tekee tuotoksesta pahimmillaan hirveätä roskaa, jolla ei ole mitään käyttöarvoa 🙂 Ok, reiluuden vuoksi täytyy sanoa että ei tässä mitään Pulizer -kamaa muutenkaan tehdä.

Mielekästä sen sijaan on esim. kisaryhmän treenien miettiminen, tai Ryhdin treenien veto. Siinä ajattelen että kyseessä on ensisijaisesti nostamisen opettaminen. Jokaisen pitäisi osata nostaa, ja kahvakuulaliikkeiden osaamisen pitäisi mielestäni olla osa fyysistä yleissivistystä. Samaan tyyliin kuin vanhan koulun painonnostossa, tai missä tahansa ns. oikeassa lajissa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kahvakuula kaupallisena tuotteena mutta se kiinnostaa treenivälineenä ja painona. Se myös kiinnostaa että miten ihmisen saa tajuamaan että miten sitä kuulaa kannattaa nostaa, eli siis toisinsanoen kouluttaminen ja opettaminen. Teen kouluttamista jonkin verran myös päivätyössäni ja se on oikein mielekäs osa työtä. Se on loppujen lopuksi kommunikointia ja asioiden yhdessä ihmettelyä.

Siis tuollainen perinteinen seuratoiminta ilmeisesti sopii minulle, ehkä johtuu siitä että olen itsekin saanut sitä kautta positiivisia kokemuksia liikunnasta, valmennuksesta, oppimisesta, omista rajoistani jne. Kaupallisista ohjaajakursseista sen sijaan on jäänyt sertifikaattilappusen lisäksi aika vähän. En nyt yritä väittää että seuratoiminta olisi jotenkin parempaa kuin kaupallinen toiminta mutta minulle se istuu paremmin.

Kilpailuihin osallistuminen ja niiden järjestäminen ovat myös asioita, joita tekisin ilman palkkiota. Ja eihän niistä tosiaan mitään palkkiota saa 🙂 Vaikka en pariin vuoteen olekaan ollut kovin aktiivinen kisajärjestäjä, ajattelen että siinä olen mielelläni mukana myös tulevaisuudessa jollain panoksella.

Näiden lisäksi mielekästä on kaikenlaisen sekalaisen materiaalin tuottaminen, kuten tekstit, kuvat, videot jne. Niillä ei tarvitse välttämättä olla mitään sen kummempaa tavoitetta, vaan ajavat oikeastaan samaa asiaa kuin minulle bändissä soittaminen aikoinaan. Pääsen luomaan jotain konkreettista, ihan vaan sen itsensä takia, en siksi että ”nyt tästä tulee hyvä tuote ja saan tästä x määrän euroja”. Esimerkkinä olin ihan innoissani kun tein tuon parodian netissä pyörivistä treeniasiantutijoista. Ei siinä mitään ”järkeä” sinänsä ole mutta tekeminen oli pirun hauskaa 🙂

Blogin kirjoittaminen on myös mielekästä. Tämä on tapa jäsentää ajatuksia treeniin liittyen mutta ei pelkästään siihen. Oikeastaan, urheilu ja treeni ovat koko elämän yksinkertaistettuja malleja tietyllä tavalla. Minua kiinnostaa niissä se, miksi ihmiset treenaavat kuin treenaavat, miksi tietynlaiset treenimuodot ovat suosittuja ja miten se istuu meidän kulttuuriimme ja historiaan. Sinänsä se ei ole mielenkiintoista, tekeekö joku nyt 10 toistoa vai ehkä 12, vaan enemmän se että miten joihinkin tavoitteisiin voi päästä ja varsinkin se että miten ihminen, joka ei usko itseensä, voi oppia uskomaan kun saa uutta näkökulmaa itseensä fyysisten onnistumisten kautta. Blogi on myös mahdollisuus löytää samanhenkisiä ihmisiä ja käydä jonkinlaista keskustelua.

Entä sitten?

Näköjään herätti tuo alla oleva artikkeli aika paljon ajatuksia. No, ihan hyvä. Konkreettisena toimenpiteenä näiden asioiden pohjalta siirsin kaikki toiminimeen liittyvät asiat takaisin omalle sivustolleen, ja tämä blogi keskittyy jatkossa tiukasti yleiseen treenijaaritteluun. Ehkä pitäisi myös miettiä uusiksi tuo Facebook -sivun käyttö mutta se saa odottaa hetken.

koko artikkeli täällä: Ajattelun ammattilainen.

Kaikki irti netistä

Tässä mielestäni inspiroiva video nettivideon voimasta ja mahdollisuuksista:

http://www.ted.com/talks/chris_anderson_how_web_video_powers_global_innovation.html

Sen innoittamana väsäsin pikaisesti kahvakuula.fi -sivuille koostepaikan suomalaiselle kahvakuulamateriaalille:

http://kahvakuula.fi/nostajien-media/

Idea: tiedon (ja treenin, ennätysten, elämysten) jakaminen innoittaa muita kokeilemaan samaa ja tekemään paremmin. Siispä, jakaminen nostaa tasoa ja tekee treenistä mielekkäämpää moninkertaisesti. Aika vähän on vielä suomalaista kahvakuulavideota netissä mutta eiköhän sitä ala tulemaan lisää kun joka naamalla on välineet kohdallaan. Toivottavasti joku innostuu jopa videobloggaamaan aiheeseen liittyen.

Valoa gireviikeille, jotka pimeissä autotalleissa nostavat! 🙂

 

%d bloggers like this: