Etusivu » Posts tagged 'bloggaus'
Tag Archives: bloggaus
TLR Live siirretty, aika TBA – Hanna Takala ja #bloggaus vuonna 2013
Vieraana Hanna Takala ! Haastis siirretty lähitulevaisuuteen, ilmoittelen uuden ajan heti kun se selviää.
Hangout -video tulee tähän alle kun lähetys alkaa, ja se on tallessa siinä myös session jälkeen:
VIDEO
Itse hangoutin linkki tulee tähän alle, eli jos haluat, voit hypätä mukaan keskusteluun:
HANGOUT
Tässä alla Google -dokkari, johon tulee muistiinpanoja sessiosta ja siihen voi laittaa kuka tahansa kommentteja / kysymyksiä, ikäänkuin chattihenkisesti, jo ennen itse lähetystä. Linkki itse dokumenttiin, josta siis pääset kommentoimaan vaikka heti, TÄSSÄ . Arvostan jos jätät kommenttisi jälkeen oman nimesi.
Jaa tämä:
Bloggaus: Virtuaalisen puuhastelun tarkoitus on aiheuttaa fyysisiä muutoksia
Lisää bloggauksesta ja muusta virtuaalipuuhastelusta. Miksi tehdä sitä?
Tuli sellainen mieleen että loppujen lopuksi tämän kaiken tarkoitus on ainakin omalla kohdallani saada aikaan fyysisiä muutoksia ympäröivässä maailmassa, enkä nyt puhu pelkästään hauisten ympärysmitan kasvattamisesta.
Vain virtuaaliseksi jäävä inspiroiva, mutta ei varsinaista toimintaa aiheittava teksti voi olla ihan kiva mutta se saavuttaa vain pienen osan potentiaalista. Parhaimmillaan, blogiteksti, blogikommentti, foorumikeskustelu yms. voi aihettaa jotain seuraavista (esimerkit treenimaailmasta):
- joku saa uuden idean treenistä, ja vieläpä toteuttaa sen
- joku saa päähänsä ottaa yhteyttä toiseen henkilöön, ja he vieläpä tapaavat ja jotain muuta tapahtuu sen seurauksena
- joku ottaa käyttöön jonkun uuden treeniohjelman seurassa, ja siellä joku kehittää sitä eteenpäin ja tekee siitä paremman, ja parhaimmillaan syöttää sen takaisin julkiseen kiertoon
- joku perustaa seuran / salin / treeniryhmän
Hauskinta on tietysti se että koskaan ei voi tietää mikä tarkalleen laukaisee muissa tai itsessä toimintaa. Joskus joku innostuu ihan mahdottomasti jostain, mitä itse pitää mitättömänä ja usein omasta mielestä maailmankaikkeuden paras idea ei saa mitään vastakaikua.
Tässä vielä kaupan päälle yksi inspiroiva, tai ainakin jollain jännällä tavalla hauska lainaus The Oatmeal:n uskontosarjakuvasta, (lisäsin tuon suluissa olevan kohdan) :
”Does it (your religion, training regimen, cult, addiction etc) help you cope with
the fact that you are a
bag of meat
sitting on a rock
in outer space
and that someday you will
DIE
and you are completely
powerless, helpless and
insignificant
in the wake of thisbeautiful cosmic shitstorm
we call
existence?”
http://www.flickr.com/photos/danielhargrave/6983329874/sizes/m/in/photostream/
Jaa tämä:
Blogistrategiani
Ok, otsikko on tarkoituksella tuollainen ylivakavahenkinen. Ajattelin kirjoitella näin 1801:n -blogipostauksen koittaessa vähän ajatuksia, mikä on bloggaamisessa toiminut ja mikä ei ja mitä ideaa tässä on, jos sitä on. Varoitus: tämä on pitkä postaus (teille keskittymishäiriöisille). Tiivistelmä: bloggaus on antoisaa puuhaa
Strategian merkitys
Ensinnäkin, ajattelen sosiaalisen median strategioista aika pitkälle kuten The Oatmealin tekijä: jos haluat ”tykkäyksiä” ja ”faneja” ja vastaavaa, tee jotain arvokasta, hienoa tai liikuttavaa mutta älä kerjää epätoivoisesti tykkäyksiä tykkäysten takia.
http://theoatmeal.com/comics/facebook_likes
Haluaisin tietysti tehdä jotain aidosti hyödyllistä, koskettavaa tai mieleenpainuvaa tekstiä.
Muutoksia vuosien varrella
6 vuoden aikana yksi selkeä muutos blogin kanssa on ollut Facebookin nousu. Siellä ovat kaikki ns. tavalliset ihmiset. Siellä ovat kaverit, sukulaiset, pomot, orjat, varkaat, rakastajat ja kokit. Jos nyt haluaa, että joku lukee blogia (ei tätä muuten tekisi), se pitää myös jollain keinolla syöttää sinne. Siellä on esim. 97% kaikista suomalaisista gireviikeistä ja paljon ulkomaalaisia tietysti myös. Facebook on suljettu systeemi, mikä näin nettinörtin mielestä ei ole hyvä juttu mutta näillä mennään.
Itse olen virittänyt blogia varten Facebook -sivun, jonne postaukset menevät automaattisesti RSS Graffiti -sovelluksen kautta. Joskus myös laitan jonkun postauksen sinne käsin.
Google plussaan en ole vielä syöttänyt juuri mitään, koska siellä ei juuri kahvakuulaporukkaa ole. Ehkä aktivoidun sen suhteen myöhemmin.
Suoraa liikennettä tulee tasaisesti googlesta, muista blogeista jne., siihen vaikuttaa eniten se, mistä kirjoittelee eli hakusanojen kautta.
Käytännön työ eli miten teen materiaalia
Selailen paljon sekä sosiaalista mediaa, sosiaalista businesta (eli miten uudenlaista viestintäteknologiaa hyödynnetään työelämässä), liikuntaa ja terveyttä käsitteleviä blogea ja sivustoja. Lisäksi selainen ihan yleisiä uutisia ja Twitterin sekä Facebookin kautta kaikkea sekalaista, mitä ihmiset sinne suoltavat (yritän vaihtelevalla menestyksellä seurata mielestäni mielenkiintoisia ihmisiä, joilta tulee yllättävääkin materiaalia). Tämä toiminta on aika sattumanvaraista ja vaihtelevalla intensiteetillä tapahtuvaa.
Välillä, vastaan tulee jotain mielenkiintoista, josta tuntuu että irtoaisi jotain ajatuksia. Laitan linkin talteen Evernoteen (jos sinulla ei tätä ole jo käytössä, ota käyttöön, se on kätevä) myöhempää työstämistä varten, tai sitten teen siitä vain linkkipostauksen samantien.
Joskus kerään yhteen postaukseen pidemmältä ajalta jotain samaa aihetta käsittelevää materiaalia.
Ja joskus, teen ihan vain lonkalta ja tyhjältä pöydältä jotain, kuten tämän tekstin. Tai jos rehellisiä ollaan, tämän idean otin Jussi Riekin blogipostauksesta, jossa hän mietti bloggaamisen sujumista ja oppeja.
Tavoitteet
Mikä on sitten tämän kaiken tavoite? Mitä järkeä on kirjoittaa nettiin treenimateriaalia, tai hyvinvointimateriaalia, tai yleensä mitään? Eikö olisi parempi pitää ajatukset omina tietoina ja olla ”hilljaa”? Tai eikö kannattaisi julkaista vain jos on ”oikeasti tärkeätä” sanottavaa?
En tiedä onko tässä ”järkeä” mutta yksi tavoitteeni on kliseisesti verkostoitua, eli törmätä sattumalta sellaisiin henkilöihin, joilla on samoja arvoja tai kiinnostuksen kohteita. Urheiluun suhtautuminen tietyllä tavalla tai tiettyjen asioiden arvostaminen, tai joidenkin asioiden inhoaminen yhdistää sellaisiin ihmisiin, joista ei ilman avointa asioiden jakamista olisi koskaan kuullutkaan. Näiden ihmisten kanssa voi sitten parhaimmillaan vaikka törmätä livenä, treenata, perustaa seura, tehdä yhteinern seminaari tai luentosarja tai käydä juomassa smoothie tai bisse tai jotain muuta tärkeää.
Toinen tavoite on oppia. Oppia ensinnäkin kirjoittamaan paremmin, ja oppia uusia juttuja muilta vastaavaa tekeviltä. Bloggaaminen on hyvää kirjoittamistreeniä, sillä juttua tulee työstettyä sen verran, että sen ”kehtaa” julkaista mutta ei niin paljoa, että se jäisi ikuisesti työstövaiheeseen kuten Axl Rosen studiotyöskentely.
Ajoitus
Facebookin ollessa nykyisin toimistotyöväestöllä ilmeisen usein auki työaikana, suurin osa lukijoista on tavoitettavissa arkisin klo 9-11, siis jos puhutaan suomalaisista. Sen näkee ilhan selvästi kävijästatistiikoista. Siis, siihen aikaan kannattaa ajastaa tai julkaista käsin postauksensa. Toinen aktiivinen aika tuntuu olevan n. 9-11 illalla.
Muuta
Ei tässä nyt muuta. Suosittelen bloggaamista kaikille lämpimästi. Ei maksa mitään mutta antaa paljon.
http://www.flickr.com/photos/digitalrob70/3331262255/sizes/o/in/photostream/
Jaa tämä:
Parvifiilistelyä – tiedon ja seuraamisen demokratia ja litteys
Kiitos Varpulle linkityksestä tänne, Janne Huovilan Parviälytekstiin liityen. Arvostan kovasti noita Varpun kommentteja! Olen itse aika samoille linjoilla kuin Varpu alla, sen suhteen mitä seuraan:
”Tänä aamuna mietin käsitettä parviäly, ja tunsin halua laajentaa konseptia. Olen aika tietoisesti verkostoitunut vuosien mittaan nettitoimijoiden kanssa, jotka levittävät tervejärkistä, maanläheistä ja positiivista sanomaa ympärilleen. Kutsutaan sitä nyt sitten vaikka parvitunteeksi (ilmaisu ei ole hyvä, enkä ole siihen tyytyväinen, joten jos joku keksii paremman, otan kiitollisuudella vastaan). Tarkoitan tällä bloggaajia, joiden suurin missio ei ole “meitsi ja meitsin ego ja nokkelat ajatukset aihepiiristä”, vaan jotka pohdiskelevat ja tarkkailevat elämää ja kiinnostuksensa kohteita huumorilla, lämmöllä ja syvällisyydellä. Puhun siis blogeista, joista huokuu ihmisyys.”
En oikein jaksa seurata lähteitä, joissa ainoa ”viesti” on mun-body tai mun-tuote vaan kaipaan hieman rouheampaa otetta ja laajempaa katsantokantaa. Hienointa koko tässä sosiaalisen median maastossa on se että näitä aitoja ihmisiä löytyy vieläpä aika helposti, koska elämme lähes totaalisessa informaation demokratiassa. Kaikilla on julkaisuvälineet, kaikilla on vapaus seurata ketä tahansa ajattelijaa ja sekopäätä tai myyntikonetta. Kun hetken seuraa jonkun höpöttelyä, huomaa mistä tarina kumpuaa ja voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä. Aitous kiinnostaa. Vähän sama kuin musiikissa, muoviartisteja ei jaksa edes lämpimikseen kuunnella kauaa, vaan sieltä pitää löytyä edes pieni pala sielua.
Tekisi mieli listata tähän parhaita blogeja. Mistähän aloittaisin. Seuraamiskäytäntöni ovat sekoitus vakiosaitteja ja sitten puolitotaalista serendipiteettiä (kirjoitinko väärin, ei huvita tarkistaa googlesta?), eli törmäilen sattumalta asioihin. Nyt heti tulee mieleen Varpun lisäksi muutamia, joita luen suhteellisen säännöllisesti: Ajattelun Ammattilainen, Kukka Laakson kukkalaakso, Katleena Kortesuon Ei Oo Totta, Tuija Aallon Tuhat sanaa, Ravitsemusuutiset, Frank Forencich, Kemikaalikimara, Tuolin ja näppäimistön välistä, Zen Habits. Ei tämä ole mikään kattava lista. Seuraan näitä koska kirjoittajat, aiheet ja/tai tapa kirjoittaa niistä ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Varpun alkuperäinen teksti alla.
Parviäly ja parvitunne « varputavi.com.
Mitkä ovat sinun top 5 blogiasi?
Totuus löytyy raudasta 