Etusivu » terveys

Category Archives: terveys

Arvio: Nouse ylös! Toimistotyöläisen kuntokirja by @kukkalaakso #kirjat #toimisto

Hyvä Kukka, hienon kirjan olet tehnyt! Arvioin sitä tässä nyt subjektiivisesti ja todennäköisesti liian rönsyilevästi ja pitkästi tai ainakin sekavasti. Tiivistelmä kiireisille: tykkäsin kirjasta, se on tärkeä liikuntakirja ja uskallan suositella mutta en niille jotka etsivät hyvin tarkkaa liikuntafysiologiatietoa tai muuta tylsää. Ko. kirja on siis Nouse Ylös! Toimistotyöläisen kuntokirja.

Taustaa

Olen työskennellyt toimistoissa n. vuodesta 1999, tuijottanut erilaisia ruutuja jo paljon ennen sitä ihan liikaa. Olen myöhäisherännäinen liikunnan tai oikeastaan liikkeen puolestapuhuja, ja kuten Kukkakin kirjassaan kirjoittaa, samaistun siihen että en oikeastaan edes pidä liikunnasta. Aloitin tavoitteellisen treenin tosissani joskus 2002, ja sillä tiellä olen yhä edelleen. Kilpailen kahvakuulaurheilussa ja olen tällä hetkellä (kaikenlaisia kausia on ollut matkan varrella) fyysisesti keskivertoa selkeästi paremmassa kunnossa vaikka en todellakaan ole urheilija enkä myöskään huippukuntoinen. Teen välillä taukojumppaa esim. joogaliikkeiden muodossa.

Disclaimer

Jos ihan rehellisiä ollaan niin en pysty tätä kirjaa mitenkään hirveän järkevästi arvioimaan. Jos ollaan vielä rehellisempiä niin en oikein tiedä mitä järkeä kirja-arvioissa loppujen lopuksi edes on. Itsekin haluaisin mieluummin lukea tai kirjoittaa kirjoja kuin lukea tai kirjoittaa arvioita niistä. Lisäksi meillä on Kukan kanssa niin paljon yhteistä taustaa kahvakuulaurheilun parissa että luen väkisinkin kaiken niiden linssien läpi (Linnavuori 4ewah!). Pahin juttu on ehkä se että olen kuin käännytetty jolle saarnataan, eli olen kaikista isoista linjoista samaa mieltä.

Asiaan, vihdoin

Silti, muutama juttu. Kirjassa Kukka menee lähelle näkökulmaa, jossa kehon suorituskyky on ytimessä, kaikesta muusta ulkoliikunnallisesta kohkaamisesta huolimatta. Meillä kaikilla on verkkokalvot arkoina upeaksi trimmatuista kropista, joita pursuaa jokaisen eri median toimesta aamusta iltaan eri kanavista. Toisaalta korvamme punoittavat koska joudumme kuuntelemaan kun ravintoasiantuntijat pilkkaavat toisiaan tai kuinka liikuntakoulukuntien edustajat kiistelevät lillukanvarsista. Kaikki mahdollinen tieto liikunnasta on meidän kaikkien saatavilla NYT HETI mutta silti emme liiku. Eli, vain liike on loppujen lopuksi olennaista. Tykkään näkökulmasta ja olen samaa mieltä. Paul Chek sanoi jotenkin näin: ”kehon tarkoitus on viedä vatsa ruuan luo”. Tuollaista ei kuule Paulo Coelholta.

Suorituskykyyn liittyy aina tietynlaiset kylmät tosiasiat, kuten mihin pystyn nyt ja mihin tulevaisuudessa. Mitä haluan pystyä tekemään huomenna, ensi kuussa, ensi vuonna, 10 vuoden päästä. Entä kun/jos olen 80v? Näitä on hyvä ehkä joskus miettiä. Melko varmasti jokainen pystyy pyyhkimään päätelaitteita mutta pystyykö nousemaan ylös ja laittamaan laitteen lataukseen? Jonkinlaista voimaa tarvitaan elämiseen, ja sitä saa liikkeen avulla.

En tiedä sinusta, rakas lukija, mutta itseäni tällaiset pohdinnat puhuttelevat paljon enemmän kuin vaikka se että ”voimaharjoittelussa se ja se lihas tekee sitä ja sitä , energiantuotantosysteemit, jne jne bla bla bla”. Eli, yksityiskohdat ja fysiologia ja kaikki numerotieto on minulle treenissä oikeastaan ihan toissijaista. Samasta syystä ISTUMINEN TAPPAA -slogan ei oikeastaan väräytä mitään viisaria.

Sen sijaan jos mietin että mitä jos en voisikaan heitellä pojan kanssa palloa, tai mennä koirien kanssa kävelylle metsään tai kantaa jotain arkipäiväisiä esineitä, niin silloin kolahtaa. Johtuu toki siitä että lähipiirissä ja itsellänikin on ikäviä kokemuksia näiden aihepiirien tiimoilta. Pointtina ehkä kuitenkin se että liikkumiseen löytyy monta hyvin erilaista näkökulmaa (huom! ei oikeaa tai väärää senkin puristit), joista joku voi osua kohdalle ja hyvin syvälle, joka saa tekemään jotain konkreettisia muutoksia. Näitä asioitakin kirjassa käydään läpi ja se on mielestäni arvokasta. Pelkkä pirtsakkuus ja liikunnallisuus ei yksinkertaisesti kiinnosta kaikkia, ja toisaalta uhkailu ja pelottelu lähinnä ärsyttää tai lannistaa.

Tuomio

Näiden monipuolisten näkökulmien takia mielestäni Kukka on tehnyt hienoa työtä ja pidän kirjaa tärkeänä liikuntakirjana, jota uskallan suositella. Kirja on nopealukuinen ja sisältää myös ihan käytännön tason vinkkejä aloitteleville, vaikka ei varsinainen liikuntamanuaali olekaan. Käytäntöä on kuitenkin sen verran paljon että kyseessä ei ole pelkkä fiilistelyteos. Tsekkaa jos et usko. Ja vaikka et lukisi kirjaa, aloita liike jo tänään kun vielä voit.

Kukan sivuilta ainakin löytyy lisää infoa siitä mistä kirjan voi hankkia, kliksuttele tästä itsesi sinne.

nouseylos

Kuva liittyy tapaukseen.

Mainokset

Hatunnosto Jarkko Steniukselle sekä kirjakatsaus: Nyrkkisankarin tunnekoulu – Paula Salomaa #kirjavinkki #kovuus

Tapasin eilen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Jarkko Steniuksen Helsingissä ja ostin häneltä kirjan, jossa hän on itse pääosassa: Nyrkkisankarin tunnekoulu – Vapaaksi mielen vallasta, kirjoittajana Paula Salomaa. Itse kirjan luin eilen illalla yhteen putkeen parissa tunnissa. Oli mukava tavata Jarkkoa pitkästä aikaa, edellisellä kerralla olimme olleet tekemisissä HTBC:n vanhalla Mäkelänkadun salilla, jossa kävin aamusparreissa muutamia kertoja ennen ekaa thaikkumatsiani. Tai siis yritin parhaani mukaan pysyä menossa mukana, meitä oli paikalla usein hän, legendaarinen Petri Martinez (HTBC:n päävalmentaja silloin) ja minä.

jarkko

Jarkko oli silloin aikanaan pelottava ilmestys, iso läpeensä tatuoitu lihaskimppu, joka ei paljoa hymyillyt. Voisi jopa ajatella että tietyllä tavalla hän edusti silloin itselleni, vielä kokemattomalle kamppailijalle jonkinlaista äärimmäistä esimerkkiä kovasta kaverista.En tuntenut Jarkkoa hyvin mutta päättelin että siinä on kaveri, joka ei päästä itseään helpolla ja jonka kanssa ei ole leikkimistä. Varmastikin myös ihailin tätä vaikutelmaa kaverista, ihmistä itseäänhän en tuntenut, näin vain kovan kuoren. Eilen taas tapasin rennon Jarkon jonka kanssa oli helppo ja mukava istahtaa hetken, vaikka onkin ulkoisesti samannäköinen kuin aikanaan salilla.

Elämä on tuon vuosien takaisen salikohtaamisen jälkeen jaellut erilaista ja odottamatonta kovuutta itsellenikin ja kuten tämän blogin lukijat tietävät, en varsinaisesti ihaile kovuutta ainakaan sellaisessa pinnallisessa merkityksessä. Ennemmin tai myöhemmin kovistakin kovimmalle tulee vastaan tilanteita, joissa kunnosta, voimasta, kovasta ilmeestä tai oikeastaan mistään tuollaisesta ei ole mitään hyötyä. Kuinka paljon esim. kulman hurjimmasta kyykkytuloksesta on apua silloin kun joku tärkeä ihminen makaa teholla henkitoreissaan? Tämän tyyppisiä asetelmia kirjassakin käydään läpi Jarkon elämäntarinan ja Paulan analyysin kautta.

Tässä vaiheessa voisin nostaa kuvainnollisesti hattua Jarkolle ja kiittää häntä siitä että on laittanut oman tarinansa avoimesti ja rohkeasti likoon tällaiseen projektiin. Kirja on mielestäni todella tarpeellinen suomalaisille miehille, varsinkin sellaisille, jotka ovat sitä mieltä että sääli on sairautta ja että yksin on selvittävä ja että on vaarallista näyttää heikkoutta tai myöntää että ei johonkin pystykään. En halua mitenkään erityisemmin analysoida kirjaa, enkä sitä osaisi objektiivisesti tehdäkään, sillä samaistuin voimakkaasti moniin kohtiin kirjassa, vaikka oma elämäntarinani onkin erilainen. Tunnistan silti hyvin nuoruudestani tietynlaisen kovuuden ihannoimisen, äärirajojen pakkomielteisen hakemisen urheilun kautta ja sen kun tällainen kova kulissi ei autakaan elämän tuomien haasteiden edessä. Todellinen kovuus ja voima tulee mielestäni vasta siitä kun uskaltaa myöntää omat heikkoutensa ja jättää erilaiset roolit vaikka edes hetkeksi sivuun.

Eli, jos olet suomalainen mies, hanki tämä kirja ja lue se. Varsinkin jos ajattelet että kaikki tunteista kertovat kirjat tai artikkelit ovat syvältä. Ehkä Jarkon tarina auttaa muitakin jollain lailla hieman rentoutumaan pakkokovuudesta? Ehkä asiaa tulee mietittyä eri näkökulmasta kun kertomassa on tällainen katu-uskottava henkilö? Toivottavasti, sillä uskon että tällä kirjalla on potentiaalia ehkäistä turhaa väkivaltaa ja masennusta, mikä olisi hienoa meille kansakuntana.

Lisää aiheesta:

http://www.basambooks.fi/kirja/978-952-260-271-8/nyrkkisankarin-tunnekoulu/#.U-Zoq4CSzJE

https://www.facebook.com/pages/Nyrkkisankarin-tunnekoulu-vapaaksi-mielen-vallasta/609713015751339

http://www.jarkkostenius.com/

kansi

Soutukoulua Torikadun liikuntakeskuksessa by @kimmotyyska #sisäsoutu

Kiitokset Kimmo soutuopastuksesta ja Sami treeniseurasta! Olin Kimmo T:n ja Sami M:n kanssa hakemassa vähän tuntumaa soutulaitteeseen. Kimmo on kokenut soutaja ja lupasi opettaa meille noviiseille miten homma hoidetaan. Paikkana oli itselleni nostalginen Torikadun liikuntakeskus Hyvinkäällä, jossa itse ainakaan 16 vuoden herkässä iässä  eli 21 vuotta sitten(!) aloittelin ekaa kertaa punttien kolistelun. Viimeisestä kerrasta tuolla salilla on ainakin 18 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Sinänsä moni asia on pysynyt samana, ehkä enemmän on tullut laitteita mutta toisaalta on paljon myös vapaita painoja ja esim. juuri näitä trendikkäitä kahvakuulia.

Kiinnostuin tuosta soutulaitteesta pari viikkoa sitten kun huomasin että meillä on sellainen duunipaikan salilla ja tajusin että sillähän saa ihan kivasti treenattua yleiskuntoa. Huomasin myös että tekniikkani oli aika karsea. Jos jotain olen tämän 21 vuoden treenipuuhastelun aikana oppinut niin tekniikkaan kannattaa kysyä aikaisessa vaiheessa apua kokeneelta ja kuunnella mitä hän sanoo. Kimmo on paras soutaja jonka tiedän, joten kysyin häneltä heti ja Kimmo onneksi suostui.

998967_10202876729253750_5686837152333151111_n

Mä yritän soutaa ja Kimmo neuvoo.

Oli aika vaikuttavaa nähdä ja kokea miten pienillä muutoksilla tekemisessä saa isoja muutoksia aikaan treenissä. Tämä on tietystä kahvakuulatekemisestä tuttua mutta pitkästä aikaa olin ihan ummikkona liikenteessä liikkumisen suhteen, erittäin virkistävää. Tuossa sisäsoudussa on paljon samaa henkeä kuin kahvakuulan nostamisessa, tehdään toistoja todella paljon, syke on korkea, tekniikalla on paljon merkitystä ja rentous sekä jännitys sopivassa suhteessa on tärkeää löytää.

Pari kuvaa lisää tuolla alla. Pitäähän salireissusta nyt kuvia olla. Se on itse asiassa erilaista, että tosiaan 93 -vuonna ei kellään ollut kameroita salilla. Tai toki silloin ei ollut sellaisia puhelimia, joissa olisi ollut kameroita. Tai jos olisi ollut, niin mihin ne muka olisi julkaistu? Paikallislehteen? Selfie olisi pitänyt ensin kehittää valokuvausliikkeessä, jotta sen olisi voinut edes nähdä, saati tagata! 🙂 On se jännä miten aika tuntuu menevän nopeasti ja itse vanhenee siinä samalla pelottavan nopeasti mutta esim. huumorintaju ei kehity.

Hieman sivuraidetta ennen kuvia. Vanhenemisesta puhutaan yleensä negatiiviseen sävyyn mutta se on hienoa että elämänkokemuksen myötä sellainen hirvittävä epävarmuus omasta fyysisyydestä, mikä oli voimakkaasti läsnä silloin 16-18 -ikäisenä kun tuolla tuli käytyä pumppaamassa, on tiessään. No, tämä nyt menee ohi soutamisaiheen mutta mielestäni ihan tärkeä juttu, sillä kun puhutaan liikunnasta ja terveystoiminnasta niin ainakin joskus teksteissä ja puheissa on sellainen nuoruuden ihannoimisen meininki, ja sellainen idea että ikäänkuin sitä vanhenemista pitäisi jotenkin välttää tai väistellä hirveällä tekemisellä. Eihän se onnistu, vaan elämä kyllä vie ja vuodet menevät mutta tekemisestä voi löytää paljon uusia puolia jos ei jää jumiin siihen että sitä on kuolevainen.

10247399_10202876854936892_1982278133332339730_n

Yritän ymmärtää Kimmon ohjeita ja katson esimerkkiä. Yllättävän hankalaa hommaa mutta ihan hauskaa kun pääsee jyvälle!

 

1613945_826093187420457_2397612884019721039_n

Ennen soutuja tsekkasin sivusta kun Sami tekee LC -treeniä, valmistautuu EM -kisoihin. Äijä on kehittynyt älyttömästi!

 

1662073_10202876923178598_5795734339910634221_n

Testasin paria vihreää 22kg kuulaa muutamalla työntösarjalla soutujen päälle. Hyvää vastapainoa.

 

 

Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys

Kunniavieraana tänään blogissa Maria Finell. Tapasimme ensimmäistä kertaa kahvakuulaurheilun SM -kisoissa juuri äsken mutta olen lukenut Marian tekstejä ja seurannut salinsa toimintaa jo ainakin muutaman vuoden, ja ajatellut että olisi hienoa vaihtaa ajatuksia. Kisan jälkeen pyysin Marialta sähköpostihaastattelua ja onneksi hän suostui samantien. Koko haastattelu alla.

Kaikki artikkelin kuvat (c) Maria Finell

1) Kuka olet, mistä tulet ja mitä tarkoittaa F.I.R.E Fitness?

Olen Maria Finell; äiti, vaimo ja yrittäjä. Asun nykyisin Kokkolassa, jossa olen myös aikoinani syntynyt.

F.I.R.E. Fitness Concept on kokonainen treenikonsepti ja -filosofia, se on minun tapani ajatella fyysisestä harjoittelusta ja fyysisen suorituskyvyn kehittämisestä. Konseptin perusajatus sisältää kehittävän otteen lisäksi myös kuntouttavan näkökulman, olenhan kuitenkin peruskoulutukseltani fysioterapeutti ja toimin edelleen myös asiantuntijatehtävissä työterveyshuollossa. Kirjainyhdistelmä F.I.R.E. tulee sanoista Functional, Inspirational, Rehabilitative, Energetic.

kuva (2)

 

2) Miten olet päätynyt toimimaan liikunnan parissa?

Vanhempani varmasti osaisivat vastata tähän paremmin. Olen usein kuullut heidän sanovan, että minulla oli jo pienenä vauhtia enemmän kuin sisaruksillani yhteensä. Kai se sitten on jollakin lailla luonnekysymys tai tapa olla ja elää.

Se mikä minut kuitenkin on ajanut nykyisen toimenkuvani pariin F.I.R.E. Cross Training Arenan yrittäjänä ja päävalmentajana on ääretön mielenkiinto kokonaisvaltaista suorituskyvyn kehittämistä kohtaan. Terve ja toimiva keho on minulle sydämen asia ja monipuolisesti suorituskykyinen keho on useimmiten terve ja toimiva.

Uskon myös, että oikea liike synnyttää terveyttä ja väärä liike sairautta. Sekä väärän liikkeen että toisaalta liikkumattomuuden aiheuttamaa sairautta on aivan liikaa maailmassa. Jos voin pelastaa yhdenkin ihmispolon näiltä kahdelta, koen että olen onnistunut elämäntehtävässäni.

3) Näyttää siltä että huolimatta liikunnan tarjonnan monipuolistumisesta (toiminnalliset salit, Crossfit, kahvakuula, erilaiset kansainväliset lajit) meillä on silti iso riski sairastua yhä useampiin sairauksiin liikkumattomuuden takia. Viimeksi eilen (1.4.2014) uutisoitiin diabeteksen hurjasta yleistymisestä. Myöskään erilaiset pelottelukampanjat eivät ilmeisesti ole vaikuttaneet yleiseen passiivisuuteen. Miten sinä motivoit ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan?

Työterveydessä työskennellessäni olen tämän asian kanssa päivittäin tekemisissä.

Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää siltä että elintasosairauksien puhkeamiseen vaikuttaa enemmän arkiaktiivisuuden puute kuin varsinaisen vapaa-ajan liikunnan puute. Toisin sanoen liiallista pakallaan oloa ei voi yksistään kompensoida muutamalla tunnin mittaisella superhikisetillä viikossa. Toki sekin on huomattavasti parempi kuin ei mitään, mutta avainasemassa näyttäisi olevan istuttujen tuntien kokonaismäärä vuorokaudessa. Ja näitä tunteja tulee hyvin monelle pelottavan paljon. Eli lisääntynyt liikuntapalveluiden tarjonta ja niiden kulutus ei yksistään ole ratkaisu ongelmaan. Ne ovat oiva apu, mutta pitää myös vähentää istumista.

Istumisen lisääntyessä lihasvoimaa ja -massaa ylläpitävää toimintaa sisältyy tavallisen ihmisen arkeen yhä vähemmän. Lihasten käyttämättömyys on tutkimusten mukaan hengenvaarallista. Sen takia onkin positiivista että lihasvoimaa kehittävät lajit ovat jälleen in. Ja juuri näitä lajeja tulisi suosia siinä vapaa-ajan liikunnassa.

Miten motivoin muita? Uskon että se positiivinen energia jota itse saan liikunnasta ja terveistä elämäntavoista välittyy helposti myös ympäristööni. Toivon siis että se osaltaan innostaa muitakin huolehtimaan itsestään. Toisaalta yritän tarjota mahdollisimman myönteisiä liikuntakokemuksia ihmisille jotka liikkuvat minun ohjauksessani. Yritän myös aina luoda liikunnasta ja aktiivisesta elämäntavasta sellaisen mielikuvan että se on etuoikeus jota kannattaa kunnioittaa ja vaalia, sillä jonakin päivänä mahdollisuus liikunnan harrastamiseen voi kadota.

4) Koska tämä on kahvakuulaurheiluteemainen blogi, jutellaan myös kahvakuulaurheilusta. Joukkueenne oli viikonloppuna Laukaassa SM -kisoissa, ja tekeminen oli vakuuttavaa sekä tekniikan että tulosten puolesta. Ymmärsin kuitenkin että itse kahvakuulaurheilua ette olleet ihan hirvittävän kauaa harjoitelleet? Miksi ja miten päädyitte ylipäätään lähtemään treenaamaan kohti kisoja ja minkälainen prosessi se oli?

 

Kiitos vakuuttuneisuudesta! Kisaviikonloppu jää muistoihin yhtenä elämän merkkihetkistä. Töitä on joukkueen tuloksen takana omalta osaltani viisi-kuusi vuotta. Sen verran aikaa on kulunut siitä kun itse ensimmäisen kerran tartuin kahvakuulaan, ja jäin siihen kiinni. Olin siihen aikaan toiminut fysiikkavalmentajana eri urheilulajien parissa n. 10 vuotta ja kuntosaleillakin pyörinyt ohjaajana. Kaipasin Kokkolaan jotakin uutta kuntosalitarjontaan.

Odotin kuitenkin vielä kaksi vuotta kunnes tartuin itse härkää sarvista. Ja niin vuonna 2012 syntyi F.I.R.E. Fitness Concept, joka silloin rakentui suurimmaksi osaksi kahvakuulaharjoittelun ympärille. Kahvakuulaharjoitteluun olin käynyt kolmen eri organisaation ohjaajakoulutukset ja kahvakuulaurheiluun pohjautuva WKC:n metodi osui ja upposi syvimmälle.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana opetin kahvakuulanostamisen perusteet n. 200:lle ihmiselle. Vähitellen muodostui porukka, joka kävi kaksi-kolme kertaa viikossa vetämissäni treeneissä. Ja edelleen tästä porukasta nousi muutama, jotka vaikuttivat tosissaan kiinnostuneilta kahvakuulaurheilusta. Tämän porukan kesken pyydettiin sitten Kaikkosen Aria viime keväänä vetämään leiriä pari kuukautta aiemmin avatulle F.I.R.E. Cross Training Arenalle ja Ari sai yllytettyä meidät Oulun Karateseuran järjestämiin salikisoihin. Eli saan kiittää Aria siitä, että lähdimme mukaan kilpailutoimintaan. Vasta tuolla ensimmäisissä salikisoissa tajusin, kuinka pitkällä me itse asiassa jo oltiin nostamisen ja tekniikan osalta. Palaute oli jo silloin erittäin positiivista. Ajattelin, ettei tätä voinut jättää tähän ja niin järjestettiin ensimmäiset F.I.R.E.n omat salikisat, yhteistyössä äskettäin SM-kisojakin isännöineen Kuulatuulen kanssa. Siinä samassa pidettiin myös Hokkasen Annelin vetämä tuomarikoulutus.

Kisahuuma vei viimeistään siinä vaiheessa mennessään ja hiljalleen kypsyi ajatus siitä että pienellä porukalla lähdettäisiin Laukaan SM-kisoihin. Kaksi nostajaa oli siinä kunnossa että tämän vuoden kisat olivat realistinen tavoite; Minna Kleemola ja Eliisa Yli-Parkas. Tiesin, että treeniä oli melko vähän kokonaisuudessaan takana ja vain kahdeksan kuukautta aikaa sm-kisoihin.

Tiesin kuitenkin myös, että aikaa olisi vielä tulevinakin vuosina. Joten valitsin työnnön tämän vuoden fokukseen molemmille. Yksi asia kerrallaan. Yksi vahva suoritus antaa urheilijalle enemmän itseluottamusta ja motivaatiota jatkoa ajatellen kuin kaksi keskiverto suoritusta. Ensimmäiset SM-kisat menivät siis tyttöjen osalta täysin käsikirjoituksen mukaan ja lopputulos oli sen mukainen; hopea, pronssi sekä kaksi SE:tä. Tästä on hyvä jatkaa!

image image (2)

5) Uskon itsekin että positiivinen vire tekemisessä on tärkeää kuten myös kannustava tunnelma treeneissä. Voiko mielestäsi positiivista henkeä ja tavoitteellista liikuntaa yhdistää? Tuntuu että joskus ihmiset ajattelevat että jos liikunta on tavoitteellista, tekeminen muuttuu ei-hauskaksi ja vakavaksi ja vaikeaksi?

Treeni on omalla kohdallani aina tavoitteellista, oli sitten kyse omasta tekemisestä, kuntosaliasiakkaista tai kahvakuulavalmennettavista. Olen onneksi vuosien myötä oppinut pois liiasta vakavuudesta urheilussa. Eletty elämä ja tietyt tapahtumat, kuten esim äidiksi tuleminen, ovat antaneet perspektiiviä myös urheiluun ja liikkumiseen. Suuressa mittakaavassa muut asiat painavat onnellisuuden vaakakupissa enemmän.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tavoitteellisuus tuo treeniin aina jonkin verran epämukavuutta. Tietyn tavoitteen saavuttaminen vaatii aina  systemaattista tekemistä. Kirjoitin aiheesta taannoin blogitekstinkin. Tavoitteesta riippuen töitä on ehkä tehtävä myös niinä päivinä kun treeni ei maistu. Se, onko tavoitteellinen treeni hauskaa ja mielekästä riippuu varmasti hyvin pitkälle ihmisen luonteesta ja omista motiiveista. Urheilija – valmentaja -suhde vaikuttaa myös hyvin paljon. Yhteinen sävel, keskinäinen luottamus ja arvostus puolin ja toisin ovat tärkeitä tekijöitä tässä kohtaa. Tavoitteesta ja siihen uhrattavasta effortista pitää olla samaa mieltä. Tämä pätee niin urheilijoita kuin kuntoilijoita valmennettaessa.

Ja vaikka positiivinen vire onkin hyvin tärkeää, en usko yltiöpositiiviseen ylävireeseen vaan rakentavaan ja rehelliseen palautteeseen.  Korjaan jos on jotain korjattavaa ja varmasti kehun myös herkästi jos siihen on vähänkään aihetta. Tätä uskon myös asiakkaideni ja urheiluvalmennettavieni arvostavan.

image (1)

6) Millaista toivoisit että suomalainen terveyskulttuuri olisi vuonna 2020? Mihin suuntaan seura- ja salitoiminnan pitäisi mielestäsi mennä?

Suomalainen terveyskulttuurin kasvonkohotus tarvitsee mielestäni poliittisia tekoja ja päättäjien tukea. Porkkana toimisi tässäkin kohtaa keppiä paremmin. Liikunta-alan yritysten ja seurojen reilumpi tukeminen tiettyjen kohderyhmien liikuttamisessa sekä maksullisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden verovähennyskelpoisuus toisivat tasa-arvoa.

Seuratoiminnassa ongelmana on pätevien, vapaaehtoisten ohjaajien puute.  Arki ja työelämä on tänä päivänä niin vaativaa, ettei voimavaroja riitä vapaaehtoiseen seuratyöhön, vaikka halua riittäisikin.

Kaupallisen kuntosalitoiminnan ja seuratyön yhdistäminen on ainakin omalla kohdallani tuonut jonkinlaisen ratkaisun tähän. Kuntosaliyrittäminen mahdollistaa hyvät puitteet kahvakuulaseuratoiminnalle ja vapaaehtoisen valmennustyön nivominen muuhun ohjaamiseen helpottaa ajankäytöllisiä seikkoja.

Ehkä kaupallisen liikunta-alan ja seurojen olisikin hyvä lähentyä toisiaan.  Molempia osapuolia hyödyttävän, toimivan mallin löytäminen eri lajien kohdalla on tietysti haasteellista mutta asetelma on ajatuksen tasolla mielenkiintoinen ja ainakin siis kahvakuulaurheilun kohdalla mahdollinen.

kuva

7) Ketkä ovat sinun esikuviasi valmennukseen ja treeniin liittyen?

On vaikea nostaa esiin yhtä tiettyä esikuvaa. Lajista riippumatta arvostan urheilijassa kovaa työtä ja nöyrää asennetta. Egoilu on minusta turhaa. Teot puhukoot puolestaan ja jos eivät puhu, on treenattava lisää.   Arvostan myös kaikkia niitä valmentajia ja muita toimijoita jotka vuosien ajan tekevät pyyteetöntä työtä suurella sydämellä yksilön, seuran tai lajin eteen. Kahvakuulaurheilun kohdalla mieleen tulee eräs Marko Suomi 😉 Vakavasti puhuen, arvostan kyllä sitä työtä jota olet tehnyt ja teet edelleen suomalaisen kahvakuulaurheilun hyväksi.

.

8) Kiitos paljon että lähdit mukaan haastatteluun! Onko sinulla vielä jotain terveisiä, joita haluaisit lähettää blogin lukijoille?

Ilo oli täysin minun puolellani, joten kiitos että sain vierailla Totuus löytyy raudasta -blogissa! Lukijoille voisin heittää vielä yhden ajatuksen, joka pätee niin urheiluun kuin muuhunkin elämään: Menestykseen tarvitaan aina a) uskoa unelmiin ja b) älyttömän kestävät työhaalarit! 

Tweet: Maria Finell: Menestykseen tarvitaan aina a) uskoa unelmiin ja b) älyttömän kestävät työhaalarit! http://ctt.ec/87UKe+

 

image (4)

Jos juoksee täysillä seinään, saako siitä sankarin viitan? #suorittaminen #tavoitteet

Luin pari mielenkiintoista artikkelia uhrautumisesta ja kovista tavoitteista. Innostuin piirtämään Frank Forencich:n kaavion pohjalta Kohtuusdiagrammin(tm).

Kaavio kuvaa sitä, miten liikunnassa (pätee ehkä muuhunkin tavoitteellise toimintaan) on olemassa sellainen vielä terveyttä ja sitä kautta tuloksia kehittävä taso, ja sitten olemassa seinään päin juoksemisen vyöhyke sekä toisella laidalla ajelehtimisen vyöhyke.

Uskon itse että terveysliikunnassa ja urheilussa on olemassa tällainen jokaisen itse löydettävissä oleva hyvä tekemisen taso, jossa vielä kuunnellaan kehoa ja mieltä eikä uhrata perhettä ja terveyttä jonkun ulkopuolisen gloorian takia. En pidä itsen tai perheen uhraamista mitenkään sankarillisena toimintana, varsinkin jos puhutaan liikunnasta tai urheilusta.

Lisäksi, monet minua viisaammat ovat kertoneet sellaistakin että vaikka tulokset olisivatkin elämässä tärkeintä, niiden tekeminen vaatii levon, palautumisen ja elämän kokonaisuuden huomioimista, eikä niiden unohtamista ja halveksuntaa.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Artikkelit:

Uhrautumisen ylistystä omasta mielestäni vastenmielisen henkisesti:

http://www.city.fi/blogit/lavas/kylla+sairaana+voi+tehda+toita/126609

 

Tavoitteellisuuden kasvusta liikuntaharrastuksissa:

http://www.hs.fi/terveys/a1396413069255?jako=5e177abf0e4529b7d1068833e625f7e7&ref=tw-share

 

”Treenitapojen väliset kiistat kuolivat vuonna 2013” #itkujahammastenkiristys

Muistatteko kun joskus oli tapana treenata eri tavoitteisiin ja kunnioittaa muiden tapoja treenata omiin tavoitteisiinsa? En minäkään. Sen sijaan muista kuinka eri treenitapojen, -salien, -seurojen ja ties minkä rinkien välillä on ollut typerää nokittelua ja väheksyntää. Onko se jotain, mitä ”ihmiset vain tekevät” vai onko se jotain, josta voi päästä eroon?

Olen osallistunut näihin vääntöihin itsekin, eli en ole mitenkään viaton. Nyt kuitenkin kun ikää tulee ja testotasot ovat alkaneet madaltua, en innostu enää nokittelusta. Peräänkuulutankin nyt keskinäistä kunnioitusta kaikkia tavoitteellisesti treenaavia kohtaan. Eli, jos joku treenaa joku oma tavoite mielessä, oli se sitten hyvä fiilis, irtiotto arjen harmaudesta, teräksinen kunto, terveys, joku tietty ulkonäköihanne tai vaikka kuntoutus, olisiko syytä tukea tätä henkilöä eikä dissata, jos hän ei tee kuten joku tietty gurusetämies X sanoo?

Vai onko sittenkin parempi leikkiä että ollaan parempia kuin muut treenaajat?

Alla parempi kirjoitus aiheesta:

http://articles.elitefts.com/training-articles/just-sayin-can-we-all-just-get-along/

” I will say that if you work out with weights, are committed and goal driven, and work your ass off day-in and day-out, then I respect what you do. That means if you are a powerlifter who moves big weight, then I respect what you do. If you are a CrossFitter who breaks his ass CrossFitting, then I respect what you do. If you are a figure girl who is committed to your goals, then I respect what you do. What I don’t respect is when people run their mouths, spewing negativity about other people who work hard. Hard work and commitment should be respected, and everyone who works hard in the gym should consider themselves brothers and sisters and support each other. The rest of the world already resents us. The last thing we need is resentment amongst ourselves and dissension in our ranks.”

20131208-140018.jpg

Fyysinen tyytymättömyysepidemia on syysflunssa, joka ei mene ohi #terveys #affluenza

”In the past, people wanted things because they were useful; later, they wanted them to enhance their status; and now they want them because they feel ugly and alone.” (http://www.theguardian.com/books/2007/jan/27/booksonhealth.society)

Lueskelin Kukan ja Samin blogeista tuosta tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä itseen fyysisessä mielessä, ja siitä tuli mielen kirja Affluenza (Alaotsikko: When too much is never enough, kirjoittaja Clive Hamilton). Siinä kerrotaan taudista, joka riivaa länsimaista yhteiskuntaa:

”A social condition arising from the desire to be more wealthy, successful or to ”keep up with the Joneses”. Affluenza is symptomatic of a culture that holds up financial success as one of the highest achievements. People said to be affected by affluenza typically find that the very economic success they have been so vigorously chasing ends up leaving them feeling unfulfilled, and wishing for yet more wealth.”

http://www.investopedia.com/terms/a/affluenza.asp

Tuota voisi soveltaa myös fyysiseen tyytymättömyyteen? Tiedättehän, aina voisi olla paremmassa kunnossa, laihempi, paremman näköinen, kimmoisampi, lihaksikkaampi, pantterimaisempi, MMA:maisempi jne. Mainosten photoshopatut kuvat antavat aina uusia ihanteita, ja jos niihin lähtee vertaamaan itseään, niin jää aina kakkoseksi, vaikka olisikin huippukunnossa. Ja toisaalta ehkä tänä päivänä menestys -käsitteeseen kuuluu myös hieno kulkuneuvo eli linjakas body?

Mikään ei riitä?

Tiedän upean näköisiä ihmisiä jotka eivät tunnu koskaan olevan ulkonäköönsä tyytyväisiä. Ilmeisesti ihmisen on vaikea nähdä sitä kaikkea mitä hänellä on? Vai vertaako hän itseään johonkin ihan epärealistiseen ihanteeseen? Kaikista löytyy kauneusvirheitä jos haluaa sillä silmällä katsoa, ehkä kyse on siitä minkälaisten lasien läpi itseään tuijottaa?

Keskustelu on liikkunut siinä että tarkoittaako ”itsensä hyväksyminen” sitä että luovuttaa eikä esim. enää huolehdi itse terveydestään. Vai onko se sitä että itse onkin laajempi käsite, ja jos nyt jonkun vuoden on lihava ja jonkun vuoden laiha, sillä ei ole sen itsen kannalta välttämättä merkitystä. En tiedä mikä on oikea vastaus.

Onko kunto sama kuin itse?

Ajattelen nykyisin itsestäni että olen ihan ok, oli fyysinen kunto mikä tahansa. Kunto, treenimääärät jne ovat muutenkin vaihdelleen vuosien varrella. Voin paremmin jos olen suht hyvässä peruskunnossa mutta ei se omalla kohdalla itsearvostukseen ehkä niin paljoa vaikuta, vaikka välillisesti toki varmaan vaikuttaa.

Teollisuuden EVIL salaliitto?

Ajattelen myös että esim. kosmetiikkateollisuudelle tai miksei lisäravinneteollisuudellekaan tai wellness -systeemeille ei ole haitaksi se, että mahdollisimman monella on jotenkin epämääräisen huono fiilis siitä miltä näyttää. En usko että kyseessä on mikään SUPER EVIL salaliitto, vaan on ehkä vaan huomattu että soseet menevät paremmin kaupaksi jos hieman painotetaan sitä näkökulmaa että ”sä voisit kyllä olla vielä parempi – osta meidän sose niin voit olla”.

Eri tapoja motivoida

Toisaalta taas urheilukontekstissa tulosten parantaminen on se juttu, koko urheilun pointti. Mutta onko sillä mitään tekemistä terveyden ja hyvinvoinnin kanssa, se on toinen juttu?

Joillekin lisäksi toimii motivaattorina vaikka treenaamisessa sellainen slogan että ”tyytyväisyys tappaa motivaation”. Miksei, tajuan tavallaan. Omalla kohdalla motivoi halua tulla paremmaksi. Sama asia eri lailla ilmaistuna?

Jotain yhteenvetoa tai ainakin kiva lista

Ajattelenko siis että pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Kyllä. Entäs voiko omaan fyysiseen kuntoon tai hyvinvointiin itse vaikuttaa? Kyllä. Entäs pitäisikö itse tehdä jotain että voisi paremmin? Kyllä. Uskon seuraaviin:

  • liike on ihmiskeholle äärimmäisen tärkeää
  • on aika kiistämätöntä että paremmasta yleiskunnosta tulee parempi fiilis, siksi sen eteen kannattaa tehdä jotain
  • tylsillä perusasioilla kuten vuorokausirytmillä, unella, ravinnolla ja liikkeellä on paljon suurempi merkitys hyvinvointiin kuin heraproteiinilla
  • kunnon kohennus ei vaadi välttämättä rahaa, soseita, trikoita tai salikorttia
  • jossain vaiheessa kunto voi olla riittävä omaan tarpeeseen eikä se ole vaarallista että ei jatkuvasti kehity
  • jos kehityksen seuraaminen motivoi, sitä kannattaa tehdä, jos se vain ärsyttää ja haittaa motivaatiota, sitä ei kannata tehdä
  • tiivistettynä: niitä asioita kannattaa tehdä, jotka pitävät sinut liikkeellä fyysisesti (ja myös henkisesti)
  • moniin asioihin voi itse vaikuttaa, tosin voi aina miettiä että mihin kannattaa aikansa ja energiansa käyttää sillä se on rajallista

Hyvä teksti aihetta liipaten:

”Siinä sinä istuit pienen lautasesi kanssa ja kyyneleet valuivat poskillesi. En sanonut mitään. Söimme ruoan hiljaisuuden vallitessa. Kukaan ei lohduttanut sinua. Kukaan ei käskenyt lopettaa pelleilyä ja hakea kunnon lautasta. Kukaan ei sanonut, että olit rakas ja että olit tarpeeksi hyvä sellaisena kuin olit. Kaikki saavutuksesi ja todellinen arvosi kalpenivat mitättömiksi, kun surit ylimääräisiä senttejä vyötärölläsi. Olit erityislasten opettaja ja kolmen lapsen äiti, mutta sillä ei ollut merkitystä. ”

http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Aiti-on-lihava/

Aiheesta Affluenza on toinenkin, ilmeisesti tunnetumpi ja kehuttu kirja, täällä:

http://www.selfishcapitalist.com/affluenza.html

Alla vielä kuva ideaalikehosta, ehkä siihen päästyään kuka tahansa olisi lopullisesti tyytyväinen?

20130408-080556.jpg

I turned into a elämänmuutosvieraantuminen

Sami kirjoittaa kesien jälkeisestä elämänmuutoksesta, linkki alla. En rehellisesti muista olenko koskaan edes elänyt tuolla tavalla. Olen viettänyt niin kauan ”tylsää” treenipainotteista elämää vuoden ympäri, että en pääse yhtään mukaan mihinkään kausiajatteluun. Enkä siis todellakaan treenaa paljon tai ”katso” mun syömisiä koska ei ne niin paljoa enää kiinnosta. Olen syönyt luonnosmaisen zone -ruokavalion jonkun version mukaan ainakin 10 vuotta ja syön herkkuja niin paljon kuin huvittaa, mikä on usein yllättävän paljon. Liikun keskiverrosti ja nykyisin varsinkin puuhailen aika paljon omakotitalohommien myötä, eli fyysistä aktiivisuutta kertyy kyllä. Mutta, en sitäkään tee paljoa, laiskottelen myös, pelailen ja luen ja katson leffoja jne.

Ehkä yksi asia, joka joskus on ollut erilaista, on suhtautuminen yleensä fyysiseen tekemiseen (treenit, remppahommat, yms). Joskus oli sellaista, että fyysinen tekeminen oli jotain ikävää pakkoa, jota oli pakko suorittaa jonkun syyn takia tai että pääsisi sen jälkeen tekemään ”jotain oikeaa ja palkitsevaa” kuten katsomaan telkkaria. Nyt, siis jo vuosien ajan, on ollut treenien suhteen niin että se itse tekeminen on se ”palkinto” ja tarkoitus. Nyt tämä sama alkaa olla totta myös noissa remppahommissa, se itse fyysinen puuha on palkitsevaa, ei joku sen jälkeen odottava asia. Oikeastaan aina odotan ja mietin että miten pääsisin tekemään jotain fyysistä. Se taas vaikuttaa syömisiin ja muuhun elämään niin että haluan varmistaa että pystyn puuhaamaan, eli on syötävä muutakin kuin roskaa ja välillä nukuttava ja krapulasta ei ole fyysisen puuhastelun kannalta mitään hyötyä jne. En silti koe että ”kieltäydyn” jostain erityisestä.

En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Ehkä sitä että en oikein vaan tajua noita muutosjuttuja koska olen niin vieraantunut siitä muutoksen alkuajasta. Muistan sen kyllä miten ruokavalion siivoamisen jälkeen oikein ääneen ihmettelin miten paljon parempi olo olikaan ja että miten parempi kunto tuntui arjessa. Symppaan kaikkia, jotka yrittävät tsempata muita tuollaisiin muutoksiin mutta minusta ei siihen olisi. Uskon että siinä vaiheessa kun ottaa itse vastuuta ja selvittää mikä on tärkeää, alkaa moni asia loksahdella eri asentoon mutta ei se helppoa ole vaan pitkä prosessi, jossa on oltava itse aktiivinen ja pyydettävä apua tarvittaessa.

Samin teksti.

Teemaan liittyvä laulu:

”I walk down city streets 
On an unsuspecting human world 
Inhuman in your midst 
This world is mine to own, ’cause 

Well, I turned into a martian ”

20130702-111232.jpg

Onko kaupunki liikkumista varten – KYLLÄ! – Opportunistinen Lenkki ™ #suoralinja

YLE kysyy, minä vastaan että kyllä. Olen sitä mieltä että kaupungista, varsinkin puistoista ja koulujen pihoilta löytyy todella monipuolisia liikuntakeskuksia, jos vähän, siis ihan vähän, käyttää mielikuvitusta. Oikeastaan ainoa rajoitus on että liikkujalla pitäisi olla tyylitajua, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista mukana siinä miten eri paikoissa touhuaa.

Mielestäni yksi hauska liikkumisen muoto on juuri äsken virallisesti lanseeraamani Opportunistinen Lenkki(tm). Siinä juoksennellaan, hölkkäillään, kävellään ja jopa (huh!) sauvakävellään ympäriinsä kaupunkimaisemassa ja silmä tarkkana kytätään treenipaikkoja. Heti kun sopiva esim. leuanvetopaikka löytyy niin tehdään sarja tai pari nautiskellen ja sitten jatketaan matkaa. Tässä yhdistyy sekä ulkoilu, monipuolinen harjoittelu että oman rakkaan ympäristön silmäileminen uusin, liikuntavahvisteisin silmin. Kokeile jos et usko!

Onko sinun mielestäsi liikkuminen kaupunkitilassa ok, vai pitäisi liikkuminen suorittaa ainoastaan Liikuntapaikoissa Liikunta-aikaan?

Onko kaupunki liikkumista varten – mitä mieltä olet urbaaneista liikuntamuodoista? | Yle Uutiset | yle.fi.

hlinna10_2006_11.jpg

Liikunta ei ole oikeasti heti helppoa ja vähän aikaa vievää

Keskiviikkona oli Ryhdin treenien veto, tehtiin 400 -haaste. Muuten treenit ovat olleet toissijaiset, olen rakennellut piha-aitaa ja tehnyt jotain peruskuntoilua ohessa. En ajatellut mitenkään erityisemmin treenata tempauskisoihin, kokeilen mitä menee 16kg:lla pitkästä aikaa. Ihan jo siksi että kaikki uudet aina epäröivät osallistumista koska eivät ole tarpeeksi treenanneet 🙂

Omat treenitavoitteet tällä hetkellä ovat aika pitkälle terveysliikuntaan liittyviä ilman tarkempia tavoitteita. Sain jälkitarkastuksessa ”terveen paperit” eli kaulasuonet toimivat taas kuten normaalisti, voin huokaista siis helpotuksesta sen osalta. Nyt ohjelmaan kuuluu päivittäistä mobbausta, lenkkeilyä sellaisella kevyellä tyylillä muutamien kilsojen matkoja, lihaskuntoilua puistoissa ja koulun pihalla, eli punnerruksia, leukoja, soutuja, kyykkyjä ja sitten kuulan nostelua Ryhdin treeneissä ja joskus jopa muutenkin (intervalleja ja aikasarjoja ja kiertoharjoittelua). Kunto on omaan makuun hyvän tuntuinen, jaksan juoksennella ja puuhastella kaikkea hyvällä sykkeellä ja defiskin on ihan ok 🙂 En voi valittaa.

Oikeastaan nyt on sellainen jännä vaihe omassa liikuntaharrastuksessa, että saan tavallaan vuosien panostuksesta nyt niitä hedelmiä poimittua tosi paljon suhteessa panostukseen. Tarkoitan sitä että aloitin aika intensiivisen kahvakuulaharjoittelun, kehonpainojuttujen opiskelun ja yleensä treeniasioihin pääni upottamisen aika tarkkaan 8 vuotta sitten, aktiivisen thaikkuajan jälkeen. Intoilin, opiskelin, kävin kursseilla ja yritin kehittyä raivokkaasti treenaajana ja treenien vetäjänä ja kisaajana joidenkin vuosien ajan. Siitä kaikesta on jäänyt tosi paljon aidosti hyödillisiä juttuja takataskuun, vaikka nyt panostus ja kiinnostus kaiken maailman systeemeihin on paljon alhaisemmalla tasolla. En tarkoita että osaisin kaiken mitä tarvitsee vaan että olen kokeillut paljon ja löytänyt paljon mikä toimii itselle.

Mitä on jäänyt:

– kokemus ja tuntuma siitä miltä tuntuu kun on hyvässä / huonossa kunnnossa ja missä tulevat vastaan omat rajat -> auttaa siihen miten omia treenejä skaalaa. Olen aina ollut tosi moneen verrattuna laiska treenaaja mutta olen kisoissa monesti voittanut itseäni todella paljon kovempaa treenaavia, johtuen siitä että en ole vetänyt itseäni jumiin treeneissä
– todella paljon erilaisia mobbausharjoitteita, kun paikat on jumissa voin ns. hoitaa sitä ilman että tarvitsee heittäytyä avuttomaksi ja voin ennaltaehkäistä monia jumeja, jotka liittyvät esim. päivätyöhön
– paljon liikepankkia päässä, eli voin saada aikaiseksi itselleni ihan ok jumppia pihalla, puistossa, hotellihuoneessa jne, välineistä ja paikasta riippumatta

Eli, aika paljon verrattuna siihen mitä oli vaikka nyt ennen kuin aloitin asioihin perehtymisen. Tavallaan voisi sanoa että työkalupakki on nyt monipuolisempi, silloin tiesin että on olemassa kuntosaliharjoittelu, lenkkipolku ja thaikkusalin treenit (mitkä nekin ovat jo paljon).

Tämä tuli oikeastaan mieleen siitä kun luin taas jotain juttua, jossa kerrotaan että miten tällainen peruskuntoilu on tosi helppoa ja vie vain vähän aikaa. Joo, totta periaatteessa mutta se jää usein sanomatta että kun aloittaa jotain uutta, siihen alkuopetteluun ja työkalujen hankkimiseen menee varsinkin alussa todella paljon aikaa ja energiaa. Helppous ja kätevyys tulee vasta sitten kun homma on ns. hanskassa, ja siihen ei ole mitään oikoteitä. Kannattaako panostus? Aivan varmasti.

Poistetaan känniurpoiluperinne?

Suomalaiset ja viina. Viina ja suomalaiset. Ikuinen parivaljakko? En ole absolutisti enkä Straight Edge -liikkeen edustaja mutta minulle ei tulisi tippaakaan alkoholia ikävä jos se katoaisi maagisesti maailmasta nyt.

Me suomalaiset voisimme ainakin noin aluksi vain yksinkertaisesti lakata ihannoimasta kännissä urpoilua. Ei ole mikään ihmeellinen saavutus että ihminen pystyy juomaan paljon tai vähän viinaa ja menemään siitä sekaisin. Se on vain kemiaa ja kuka tahansa pystyy siihen. Ok, ymmärrän että jollekin teini-ikäiselle voi olla vaikuttava asia se ensimmäinen känni mutta on hämmentävää kuulla kun isompi aikuinen selittää innoissaan humalakokemuksiaan.

Uskon ja toivon kyllä että tulevat sukupolvet ymmärtävät ottaa viinan ihannointiin etäisyyttä, ja jossain vaiheessa kännäämisestä tulee sosiaalisesti vähemmän hyväksyttyä.

Tässä hieno kirjoitus aiheesta:

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_voimmeko_me_mamutkin_nostaa_kissan_poydalle/6739528

Jos tilanne on näin vakava, miksi ei voi puhua alkoholin huonosta käytöstä?

Miksi ei voi puhua, kun alkoholilla on merkittävä rooli suomalaisessa väkivaltarikollisuudessa?

Miksi ei voi puhua, kun 80 % henkirikoksista ja 70 % pahoinpitelyistä tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena?

Miksi ei voi puhua, kun kansakunta menettää alkoholiongelmien takia vähän alle 13 miljardia vuodessa?

Miksi ei voi puhua, kun valtaosaan kuolemaan johtaneista väkivaltarikoksista liittyy nimenomaan alkoholinkäyttö ja rikokset tehdään suurimmaksi osaksi humalassa?

Suomessahan arvostetaan rehellisyyttä, mutta kun kysymys on alkoholiongelmista, mihin se rehellisyys katoaa?”

20130406-235415.jpg

Haaste: tuota tai näytä aidosti hyödyllinen terveysmateriaali? #terveysmedia

Hei sinä liikunnasta, ravinnosta ja yleisestä hyvinvoinnista kiinnostunut tavis, bloggaaja, valmentaja, harrastaja, kisaaja, himokuntoilija, liikunnan vihaaja tai muu puuhastelija! Minulla on sinulle 2-osainen haaste:

1. Kerro minkälaista on mielestäsi aidosti hyödyllinen terveysmateriaali? Siis sellainen, josta joko sinä, asiakkaasi tai treenikaverisi on hyötynyt. Onko joku artikkeli tai video saanut sinut muuttamaan elintapojasi parempaan suuntaan jne.

2. Tuota tai jaa oma materiaali. Voit kirjoittaa, piirtää tai muuten tuottaa jonkun hyödyllisen materiaalin tähän blogiin vieraskirjoitukseksi. Voit myös tehdä sen omille sivuillesi, ja linkittää tänne. Se voi olla mitä tahansa yhdestä lauseesta pitkään juttuun. Materiaalin ei tarvitse olla uutta.

Miksi tällainen haaste?

Itse olen ainakin useasti osoittanut sormella jotain tiettyä artikkelia, usein ns. mainstream -julkaisussa, joka mielestäni antaa hyödyttömän kuvan vaikka nyt liikkumisesta. Joku sellainen hernepussitreeniohjelma, tai kaalikeittodieetti tai muu höpöhöpö. No, näistä voi aina valittaa mutta mielenkiintoisempaa on tuottaa itse jotain parempaa, tai näyttää mistä sitä parempaa löytyy.

Meidän ei ole pakko tyytyä terveysmedian materiaaliin, jos se ei tyydytä. Voimme tuottaa helposti omaakin. Julkaiseminen on helppoa.

Oletko mukana?

Ai niin, miksi sinun kannattaa lähteä tällaiseen? Saat mainetta ja kunniaa ja voit osoittaa että osaat tehdä muutakin kuin osoitella virheitä. Ehkä myös opit jotain.

Tässä vielä tällainen hieno kaavio, joka on yksi tapa luokitella materiaaleja. Matskusi voi osua tuonne kaavion mihin kohtaan tahansa, tai vaikka olla sen ulkopuolella.

20110121-171730.jpg

Omaa vanhaa materiaaliani: https://marksgs.wordpress.com/vinkit/

20130120-210445.jpg

 

olin K3 Fitness:n haastattelussa terveydestä ja sairaudesta

K3:n Juhani kysyi että suostunko haastikseen sairaus -aiheesta, ja hetken miettimisen jälkeen suostuin. Ajattelin että ehkä siitä on jollekin hyötyä. En tiedä, kummallistahan tuo on mutta toisaalta olen ihan pirun onnekas että olen tilanteessa, jossa voin kirjoitella ja jutella aiheesta täysin toimintakykyisenä. On hyvä että saadaan etteriin muutakin kuin ulkonäkökeskeistä ja pinnallista liikuntamateriaalia, kiitos K3!

http://k3fitness.fi/2013/06/sairaus-muutti-minakuvan/

Mitä terveys ja toimintakyky sinulle merkitsee?

20130406-235415.jpg

Itsensa hakkerointi on koko ajan helpompaa #quantifiedself

Tuossa alla hyvä juttu itsensä mittaamisesta ja mittausdatan hyödyntämisestä siihen että muuttaa elämässään jotain.

Teemu Arina tekee pioneerityötä ottaessaan ennakkoluulottomasti käyttöön uusia välineitä palauteloopin (= saat näkymän siihen mitä teit ja mihin se vaikutti) rakentamiseen. Voi toki sanoa että ”onhan sitä ennenkin ruutuvihkoihin kirjoiteltu treenilokia” jne mutta mielestäni tämä kehitys menee todella paljon parempaan suuntaan vempaimien ansiosta. Ruutuvihkosta ei saa mitenkään kätevästi tiivistettyä vaikka koko vuoden treenimääriä, tai niiden rasittavuutta jne. Tulevaisuudessa kropassasi oleva sensori tallentaa tiedot ja voit katsella niitä omasta telkkaristasi tai jostain muusta härvelistä, ja vaikka näyttää lääkärille kun käyt siellä.

Power of Habit -kirjassa on tuo palauteloopin tärkeys ja mekanismi selvitetty paremmin kuin minä osaan, joten kannattaa lukea. Pointti: ihminen tekee jonkun pienen positiivisen muutoksen, vaikka käy salilla treenaamassa. Ok, hän ehkä kirjoittaa sen ylös, vetää vaikka viivan seinään että tuli käytyä. Kuukauden päästä kun seinää katsoo, näkee kasan viivoja, ja voi verrata sitä viivojen määrää siihen että mikä on oma fiilis. Tuliko siellä oikeasti käytyä vai ei? Jos tuli niin onko olo erilainen? Ihminen on taipuvainen huijaamaan itseään, eli tuo raaka tieto auttaa näkemään ”totuuden” omasta tekemisestä.

Mitä vaivattomampi tämä looppi tekemisestä palautteeseen on, sitä parempi, uskon. Professori artikkelissa ei usko että tällä menetelmällä voi saada aikaan pysyviä muutoksia. Olen eri mieltä. Toki, mikään väline, sensori, laite tai vempain ei auta jos ihmisellä ei ole aidosti tahtoa saada muutosta aikaan. Mutta, tieto siitä, mitä tuli tehtyä ja mihin se vaikutti, voi vaikuttaa todella paljon omaan motivaatioon jatkaa muutoksen tiellä silloin kun ”kuherruskuukausi” vaikka sen treeniharrastuksen kanssa on ohi.

Toivon että mahdollisimman moni saa noista uusista jutuista kipinää oman toiminnan ja elämänlaadun parantamiseen!

http://nyt.fi/20130614-biohakkeri-parantaa-itsensae-niin-teet-pian-sinaekin/

 

20121219-223030.jpg

20121211-075957.jpg

Comeback treeninvetoihin, tässä ilmainen näyte kotitreeniin

12.6.2013

Tänään tein Virallisen Comebackin Ryhdin treenien vetoon ja oli erittäin hyvä fiilis vaikka etukäteen jännittikin. Porukkaa oli n. 22

Treeni (saat tehdä tuon ihan ilmaiseksi vaikka kotipihalla!):

– juoksua, olkapäähippaa, maalitauluna toimimista pareittain
– paikkojen pyörittelyä, metsäjoogaa ja mobbausta

– kuulalämmittelyssä kaikkia näitä 1min: 2k heiluri, heiluri, korkea veto, rive, rive+punnerrus, vauhtipunnerrus, tempaus

– tempausintervalli: jokaiselta alkavalta minuutilta toistoja 12, 12, 14, 14, 16, 16, 18, 18, 20, 20 (joka toinen setti vasurilla ja joka toinen oikealla), ja loppuminuutti sitten lenkkeilyä tai hyppelyä, aktiivista palautumista siis

– loppuun no excuses (Ross Enamaitin kirjasta):
ensin jokaista näistä liikkeistä 1min, sitten 45s, sitten 30s ja lopuksi 15s – ei taukoja
1. 2k heiluri
2. 2k vauhtipunnerrus yhdellä kuulalla
3. kasakkakyykky ilman painoa
4. vuorikiipeilijä eli se hassu maassa tehtävä keskivartaloliike, jossa ollaan punnerrusasennossa ja vuorojaloin otetaan polvella kontaktia kyynärpäähän

Kiitos paljon Ryhdin treeniporukalle tervetulotoivotuksista ja muistamisesta!

Photo 12.6.2013 20.43.10

%d bloggers like this: