Olisiko aikaa jutella hetki nurinkurisesta kehonkuvasta? Vähän jo etukäteen hävettää mutta menköön. Kun aloittelin uudelleen viime kesänä enemmän treenailemaan, kävin läpi vanhoja kuvia ja myös vanhoja kisatuloksia. Esim. 2010 pystyin tekemään kisassa 2x20kg LC:tä 100 toistoa. Hirveä määrä! Ja 2002 (tuo toinen kuva) painoin 72kg ekassa thainyrkkeilymatsissa. Ja 2005 jaksoin otella 5x3min erää. Ja sitä ja tätä.
Pointti ei ollut kuitenkaan tulokset vaan se että kun eli noita kuvien eri hetkiä, en koskaan tuntenut itseäni kovakuntoiseksi, vahvaksi tai edes urheilullisen näköiseksi. Aina oli olo että olen liian heikko tai liian heiveröinen tai liikaa jotain. Nyt se tuntuu ihan käsittämättömältä kun katson peiliin ja vertailen itseäni menneisyyden minään.
Onko kellään muulla tän kaltaisia kokemuksia? Tuntuu jotenkin nololta, koska mulla ei esim koskaan ole ollut mitään paino-ongelmia tai vastaavaa. Ainoa oikeastaan oikea vastoinkäyminen oli 2012 vakava sairastuminen, joka pistikin päässä monta asiaa uusiksi.
Ehkä vähän sääli että en osannut aidosti nauttia kovasta kunnosta kun sitä oli, nythän olen ikäänkuin ”tippunut” kuntosarjaan. Silti, olen ihan aidosti iloinen nykykunnostani ja siitä miltä näytän, ei ole valittamista. No mutta, tällaista mielessä tällä kertaa.
#
kahvakuula #thainyrkkeily #kehonkuva #ilmaakrobatia
Totuus löytyy raudasta 