Viime kevään kahvakuulaurheilun SM -kisojen jälkeen iski totaalinen kyllästyminen tavoitteelliseen harjoitteluun ja kaikenlaiseen mittaamiseen. Siksi jäi treenilokien kirjaaminen foorumeille, heiaheia ja lenkkien mittaaminen. Treenattua on tullut enemmän ja vähemmän koko ajan silti mutta ihan vaan liikunnan virkistävän vaikutuksen takia oikeastaan.
Syyskuussa kävi sitten niin että olin viemässä poikaani (nyt 10v) ensimmäisiin judotreeneihinsä, ja siellä tatamin laidalla juttelin vetäjien kanssa lämpimikseni. He kertoivat että ”meillä on tällainen rento aikuisten ryhmä, tule testaamaan”. Ajattelin tyypilliseen tapaani että en voi koska a) olen jäykkä kuin rautakanki b) joku muu tekosyy.
Menin kuitenkin treeneihin. Ja menin toisiinkin treeneihin, ja kolmansiin. Hankin puvun, jatkoin käymistä. Opin että lattialla rullailu on mukavaa ja ehkä tehokkainta keskivartalotreeniä mitä olen koskaan tehnyt. Alaselän jumit, joita oli varsinkin kesällä, hälvenivät kun ”korsetti” alkoi tosissaan vahvistua. Opin ihan uusia liikkeitä, horjutuksia, ukemeita, heittoja, mattosidontoja ja vaikka mitä.
Huomasin siis olevani kuin kotonani judosalilla, eli ihastuin lajiin. Siinä on paljon samaa kuin thainyrkkeilyssä, eli pitää olla pelisilmää, jotta voi oikeaan aikaan horjuttaa toista. Pitää olla hyvä kunto ja voimaa niin että jaksaa tehdä töitä, pitää olla nopea. Tekniikka on tärkeää, kuten kahvakuulaurheilussa ja voimaa käytetään vain silloin ku täytyy tai on hyvä paikka mutta silloin sitä käytetään kunnolla.
Nyt olen siis jokusen kuukauden käynyt pyörimässä tatamilla onnellisena ja sain äskettäin keltaisen vyönkin. En tiedä mitä kaikkea tästä seuraa, ei välttämättä sen kummempaa mutta tarkoitus on jatkaa ja oppia lisää. Ehkä juuri tuo uusien liikkeiden ja tasapainon ja 3D -hahmottamisen kehittyminen motivoi eniten, ei tarvitse laskea toistoja tai minuutteja vaan voi keskittyä liikkeeseen. Ja toki se miten paljon voimaa tarttuu siinä kun heittelee ja siirtelee itsensä painoisia treenikavereita tatamilla.
Kahvakuulatreeniä tulee tehtyä oheisharjoitteluna jonkin verran mutta se itsessään ei oikein motivoi koska sitä on tullut tahkottua se 10v ja liikeradat ovat aika tuttuja, vaikka aina hiomista riittää. Toisaalta oheistreeniin on löytynyt uusia ideoita Judon kautta, vastuskuminauhojen käyttöön varsinkin.
Eli jos liikuntavuotta 2015 pitäisi summata jotenkin niin Judon löytäminen on ollut hienoin juttu. On kiva huomata että voi olla lapsellisen innoissaan uudesta lajista! Muita kohokohtia olivat jo mainitut SM -kisat, koska niihin tuli treenattua todella tavoitteellisesti ja homma meni omaan tasoon nähden hyvin. Ja, Ryhdin 5v -juhlakisat olivat myös kovasti mieltä lämmittävä juttu.
Kahvakuularintamalla en ole tehnyt treeninvetoja sitten kesän, seuraavaksi vedän Ryhdin peruskurssin tammikuun lopulla ja mahdollisesti sen jälkeen jotain muuta, jota tulee vastaan. Ainakin työkavereille vedän treenit myös tammikuussa.
Totuus löytyy raudasta 