Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Ajatuksia kahvakuulavaliokuntavuodesta 2014

Ajatuksia kahvakuulavaliokuntavuodesta 2014

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Tässä muutamia satunnaisessa järjestyksessä olevia ajatuksia valiokuntavuodesta. Olin siis tämän vuoden painonnostoliiton kahvakuulavaliokunnan puheenjohtaja. Kuulostaa mahtipontiselta🙂 Homman nimi on se, että tuon  valiokunnan tarkoitus on edistää lajia yleisellä tasolla, siten että siinä on mukana seurojen edustajia eri puolelta Suomea. Käytännössä se tarkoittaa erilaisten julkaisujen ja ohjeiden tekemistä ja sääntöjen tarkastelua ja joukkueiden kokoonpanojen miettimistä yms.

Yleisesti vielä että kahvakuulaurheilussa tärkeää lajityötä tehdään monella tasolla. Tärkeintä on tietysti että nostajilla homma toimii arjessa, että on olemassa seuroja ja valmentajia ja nostovälineitä jne. Sitten on kisatoiminta, tuomarointi ja kaikki niihin liittyvä. Sitten on seurojen sisäiset kuviot. Liiton ja valiokunnan tarkoitus isossa mittakaavassa on ottaa yleisten asioiden murehtiminen itselleen, jotta seurat ja nostajat ja muut tekijät voisivat paremmin keskittyä oleelliseen.

Tämän vuoden valiokunnan jäsenet hoitivat hommansa mun näkökulmasta hyvin ja olen siitä heille kiitollinen. Iso Kiitos! He olivat aktiivisia ja oma-aloitteisia. Homma on mennyt eteenpäin, Cup -kisat saatiin käyntiin, päästiin tukemaan aikaista enemmän joukkueita sekä SM -tuomareita, kouluttamaan lisää ohjaajia, käynnistelemään maajoukkueleiritystä ja nostamaan lajin arvostusta liiton sisällä. Paljon asioita mutta moni toki sellainen, joka ei vaikuta suoraan tässä ja nyt tapahtuvaan lajitekemiseen, ja sekin selittää sen että miksi monesti asiat tuntuvat kaukaisilta seurojen näkökulmasta.

Oma tavoite oli vuoden alussa että haluan parantaa paria asiaa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Niitä olivat valiokunnan sisäiset  toiminnat sekä viestintä ulospäin. Sisäisen työskentelyn osalta otettiin käyttöön säännölliset kuukausipalaverit ja niissä videoneuvottelut, koska meitä oli Kuusamosta Helsinkiin eikä ehditty näkemään toisiamme kuin pari kertaa vuoden aikana. Aluksi ajattelin että kuukausipalaverit olisivat liikaa, sillä eihän asioita nyt näin pienessä lajissa mitenkään voi riittää käsiteltäväksi. Olin väärässä, asioita riitti ja käytäntö osoittautui toimivaksi. Saimme ääni- ja videoyhteyden toisiimme ja pysyimme kartalla siitä missä mennään.

Meillä oli sellainen ”organisaatiomalli” että meillä oli itsenäisiä pienryhmiä, jotka hoitivat kv-asioita, sääntöjä, tiedottamista yms. Mun rooli oli lähinnä varmistaa että homma rullaa yleisellä tasolla, en puuttunut yksityiskohtiin juurikaan ja luotin pätevään porukkaan. Päätöksiä tehtiin nopeasti ja paljon. Osa päätöksistä voi osoittautua myöhemmin huonoiksi mutta niistä sitten otetaan opiksi. Esimerkkinä tämä Cup -pisteytysasia, josta oli paljon keskustelua. Näissä kaikissa kannattaa muistaa että kyse on lajitekemisestä pitkällä tähtäimellä, ja kaikki ei tule täydelliseksi saman tien vaan asioita kokeillaan ja sitten nähdään mikä toimii oikeasti.

Ulospäin viestinnässä pääsimme alkuun eli julkaisemaan aina palaverien jälkeen käsiteltyjä asioita ja päätöksiä. Keskustelua käytiin myös eri foorumeilla, kuten GS Finland Facebook -ryhmässä, vaikka se ryhmä onkin täysin epävirallinen kanava. Tätä päivää on kuitenkin se että ihmiset ottavat kantaa siellä missä se on kätevintä ja sinänsä homma mielestäni sen suhteen toimii vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä että keskustelun taso voisi olla parempi. No, mun mielestä on kuitenkin hyvä että tulee voimakkaitakin kannanottoja koska sehän vain tarkoittaa että laji koetaan tärkeäksi. Joka tapauksessa viestinnässä on paljon kehittämistä ja sen kehittäminen varmasti jatkuu.

Harmittavan paljon on myös edelleen sellaista jupinaa ja supinaa selkien takana, vaikka kanavat ovat koko ajan auki kaikille mielipiteille. Se on kuitenkin myös osa demokratiaa, ja sekin että kaikilla on oikeus valittaa kaikista päätöksistä, vaikka mitään rakentavaa sanomista ei olisikaan. Ja vaikka tällaisen palautteen vastaanottaminen ei ole sitä vähiten turhauttavaa, se on kuitenkin tärkeää ja mieluummin otan sitä enemmän kuin täydellistä hiljaisuutta. Eli kommenttia lentämään vaan! Meidän ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, pääasia että laji menee eteenpäin!

Tätä valiokunnan toiminnan avaamista voisi varmasti tehdä vielä paljon paremmin. Se on jotenkin jännä ilmiö että yleensä juttu juoksee mukavasti kaikkien kanssa mutta sitten kuitenkin aina koetaan että valiokunnan työ ei aukea tarpeeksi. Yksi idea olisi vaikka pitää jotain avoimia webinaareja silloin kun julkistetaan sääntömuutoksia tai vastaavaa, jolloin ihmiset pääsisivät kyselemään perusteluja päätöksille ja muutenkin ihmettelemään aiheita. Se voisi olla rakentavampaa kuin vain nettikeskustelu? Tai se että valiokunta jotenkin tekisi käytännön yhteistyötä seuraporukan kanssa pitkin vuotta. Yksi esimerkki tällaisesta oli syksyllä pidetty mukavasti mennyt avoin lajiseminaari, jonne tuli hyvin porukkaa ja josta näki että monilla on yhteiset intressit viedä lajia eteenpäin. Näitä varmastikin kannattaa aina välillä järjestää.

Omalta osaltani viestintä tökki myös siinä mielessä että olin aika vähän fyysisesti paikalla erilaisissa tapahtumissa, tai jos olin niin olin juontamassa, jolloin ehkä lähestyminen on vaikeampaa. Eli jos jotain muuttaisin viestinnän suhteen niin sitä että kiertäisin enemmän kisoja vaikka kertomassa asioista tai kyselemässä kuulumisia. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista omien aikapriorisointien takia mutta uskoisin että olisi hyödyllistä olla enemmän ns. kentällä. Toisaalta taas koin vapauttavanakin sen että en ollut hirveän tietoinen varsinkaan alkuvuodesta (koska olen ollut pari vuotta pois esim. kisatoiminnasta) kaikenlaisista ihmisten välisistä risririidoista, jolloin en turhaan stressannut niistä. Olen toki oppinut tässä matkan varrella🙂 Näihin on vaikea sanoa mitään viisasta, olen itsekin aikanaan haaskannut energiaani erilaisiin lajivääntöihin, pidemmällä tähtäimellä kuitenkin kannattaa mielestäni keskittyä siihen että oma tekeminen on niin hyvää että siitä voi olla ylpeä ja miettiä että mihin taisteluihin kannattaa lähteä mukaan ja mihin ei. Toisaalta väännöt kertovat taaskin intohimosta lajiin, mikä on hyvä juttu, ainakin niin kauan kun ei tule täydellistä poteroihin jumittumista.

Mietin puolessa välissä vuotta tai vähän sen jälkeen että onpas mielenkiintoista hommaa ja että tekisi mieli jatkaa useampikin vuosi. Loppuvuodesta kuitenkin vaihdoin työpaikkaa ja hakeuduin opiskelemaan (alkaa ensi vuonna) ja mietin tosissani että mihin haluan oman rajallisen energiani käyttää sillä huomasin että energia ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen. Pidän valiokunta- ja liittotyötä todella tärkeänä mutta tajuan myös että se vaatii pitkän linjan sitoutumista ja valmiutta tekemään paljon sellaista myyräntyötä tietynlaisessa hitaasti liikkuvassa poliittisessa ympäristössä, että tulokset saattavat olla jotain todella kaukaisia ja abstrakteja asioita.

Omalla kohdalla saan lajista eniten irti silloin kun opastan muita nostamaan tai kun osallistun paikallisten tapahtumien järjestämiseen tai kun kilpailen itse. Olen siis ennen kaikkea epämuodollisen ruohonjuuritason työn tekijä. En ole myöskään mitenkään hyvä sääntökuvioissa tai joidenkin yksityiskohtien viilaamisessa, puhumattakaan erilaisten pöytäkirjojen kanssa pelaamisesta. Siispä, päätin tuossa kuukausi sitten suunnilleen että jättäydyn toistaiseksi liittotason toiminnasta pois ja keskityn lähitoimintaan.

Kaiken kaikkiaan on ollut todella mielenkiintoinen ja opettavainen vuosi, enkä kadu yhtään että suostuin mukaan hommaan. Kiitos vielä kaikille lajihenkilöille kuluneesta vuodesta! Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia rakentavia ja rakentamattomia kommentteja aiheeseen liittyen🙂

EDIT: pari juttua mitä tekisin eri tavalla jos pitäisi ottaa uusiksi samoilla spekseillä

  • enemmän kommunikointia asioista omaan seuraan säännölisesti, jopa viikottain (nyt ei toteutunut luontevasti koska en käy joka viikko seuran treeneissä)
  • enemmän paikallaoloa eri tapahtumissa, jotta tulisi luontevaa kanssakäymistä pitkin vuotta porukan kanssa
  • eli toisin sanoen viestintään panostusta mutta nimenomaan ns face to faceen eikä nettiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: