Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Koulukuntakinastelujen lyhyt historia ja haaste #kahvakuula #pienetpiirit #lajityö

Koulukuntakinastelujen lyhyt historia ja haaste #kahvakuula #pienetpiirit #lajityö

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Kaikki me tiedämme, että kun menee aloittamaan jotain lajia, ja sitten kuulee että seura X ei tykkää seurasta Y koska se ja se guru on sanonut että joku tietty treenitapa on parempi kuin toinen, ja joltain on sitten mennyt sen takia kalsarit solmuun, niin tulee kummallinen tunnelma koko tekemisestä. Kuulostaa todella lapselliselta mutta kaikki seuratoimijat tietävät myös, että kun uppoutuu ja innostuu jostain lajista niin tällaiseen tulee lähdettyä mukaan. Tai mä olen ainakin lähtenyt, monta kertaa. Ilmeisesti on inhimillistä, että tietty ryhmä rakentaa omaa yhteenkuuluvuuden tunnettaan erottautumalla muista, vaikka kuinka ulkopuolelta katsottuna typerillä tavoilla.

Mielestäni kuitenkaan pienellä lajilla kuten kahvakuulaurheilulla ei ole tällaiseen varaa, eli vaikka näitä inhimillisiä tuntemuksia tulee niin niiden yli pitäisi nähdä se mikä on kaikille yhteistä: nostamisen edistäminen, siten että sen parissa on mahdollista touhuta erilaisten tavoitteiden perässä.

Tässä muutama hassu yksityiskohta lajin historiasta. Toivottavasti se saa näkemään nämä kinastelut hassussa valossa. Vähän liioittelen noita juttuja, älkää loukkaantuko hirveästi.

– Pavel toi kahvakuulan amerikkaan: kaikki perinteinen salitreeni on tyhmää eikä kukaan osaa oikeasti treenata paitsi Pavelin porukka

– Crossfit tuli: kahvakuulalla kuuluu tehdä amerikkalaisia heilureita eikä venäläisiä

– Fedorenko tuli: Pavel on opettanut kaiken väärin, vain me tiedämme miten nostetaan

– IKSFA tuli: Fedorenkon tyyli sopii vain tietynlaisille nostajille, viesti on yliyksinkertaistettu liikaa

– kisaajat kommentoivat toisiaan: toi tekee väärän gurun tekniikalla, mulle sanottiin leirillä että näin

– kisaajat kommentoivat kuntoilijoita: noi ei osaa mitään, tekevät vääriä liikkeitä ja niitäkin ihan väärin

– kuntoilijat kommentoivat kisaajia: noi tekee vain paria liikettä ja nillittävät kaikista detaileista, yksipuolista ja tylsää treeniä

– valmentajat kommentoivat toisiaan: mun metodit on paremmat kuin tolla toisella

– kaupalliset toimijat kommentoivat toisiaan: meidän kurssi on tosi paljon parempi kuin kaikkien muiden

– seuratoimijat kommentoivat kaupallisia: me tehdään tätä sydämestä ja ollaan oikeassa ja te vain rahastatte ja huijaatte

– kaupalliset kommentoivat seuratoimijoita: te että osaa viestiä teidän toiminnasta yhtään ja aina dissaatte meidän juttuja, tehkää sitten paremmin

– liitot kommentoivat toisiaan: meidän liitto on parempi koska me sanotaan niin ja meidä nimessä lukee international, kuten muillakin mutta meillä lukee se paremmin

(P.S. lisäys: näiden kaikkien lisäksi on tietysti olemassa henkilökohtaisia kemiajuttuja, vanhoja kaunoja ja ties mitä, joista en tiedä kaikkia yksityiskohtia enkä haluakaan tietää. Ei tämä ihmisen elämä ole helppoa)

Kuulostaako tutulta? Kuka on oikeassa? Onko sillä jotain väliä? Miksi me teemme tällaista? Yksikään näistä pyhistä sodista ei vie ketään nostajaa yhtään eteenpäin harrastuksissa tai kisoissa tai kuntoilussakaan.

Tunnustan, olen syyllistynyt itsekin ja varmaan syyllistyn jatkossakin. Itselleni teki todella hyvää pudota kovakuntoisen kisaajan roolista todella huonokuntoisen epävarman kuntoilijan rooliin yhtäkkiä pari vuotta sitten. Omat aikaisemmat julistukseni saivat osittain koomiset sävyt, koska olin katsonut asioita vain tiukan tavoitteellisen kisaajan näkökulmasta. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma.

Mun mielestä, voin olla väärässäkin, lajissa on paljon hyvää annettavaa kaikenlaisille näkökulmille. Hyvä nostaminen auttaa kuntoutuksessa, kuntoilussa, huvikseen treenaamisessa, tavoitteellisessa treenaamisessa ja äärimmäisessä tavoitteellisuudessa. Sitä voi ajaa eteenpäin dissaamaatta muiden tavoitteita tai kuvittelemalla olevansa jotain kultapossukerhoa. Ja heitänkin haasteen kaikille lajitoimijoille: kokeile asettua jonkun ihan vastakkaisen tavoitteen näkökulmaan ja mieti miten voisit kannustaa tässä tavoitteessa eteenpäin siten, että siihen ei kuulu jonkun toisen näkökulman alasvetäminen. Onnistuuko?

Me olemme menneet tässä mun mielestä eteenpäin jos vertaa tilanteeseen vaikka 2009 mutta hommaa riittää.

 

20140724-185007-67807363.jpg

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: