Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Kahvakuulaurheiluseminaarin jälkitunnelmia

Kahvakuulaurheiluseminaarin jälkitunnelmia

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Eilen järjestimme valiokunnan kanssa ensimmäisen kahvakuulaurheiluseminaarin Tampereella. Mystisen kuuloinen sanahirviö tarkoitti käytännössä sitä että kutsuimme seuratoimijoita ja lajin parissa puuhaavia ihmisiä yhteen aikaan ja paikkaan keskustelemaan yhdessä siitä miten lajia vietäisiin eteenpäin ja mitkä asiat koetaan tärkeäksi. Kirjoittelen tähän vähän tajunnanvirranomaisesti omia subjektiivisia ajatuksiani eilisen pohjalta. Ns. virallinen tiivistelmä valiokunnan toimesta tulee myöhemmin. Jos olet kiireinen kliksuttelija, tiivistän kokemuksen seuraavaan yhteen lauseeseen: lajiporukassa on todella paljon tahtoa kehittää lajia yhdessä.

Ykköstavoite tapahtumalla oli ns. pehmeä, eli yksinkertaisesti ottaa aikaa yhteiseen olemiseen, koska usein eri seurojen ihmisiä näkee vain pikaisesti kisoissa, leireillä yms, jolloin ei aina ole aikaa pohtia pidemmällä tähtäimellä. Tämä tavoite saavutettiin mielestäni hyvin. Meillä oli pieni alustus, sitten pienryhmissä konkreettisten kehitysideoiden hiomista, niiden purkua ja sitten hyvää ruokaa ja vapaamuotoista keskustelua eli yksinkertaisella kaavalla edettiin. Paikalla oli kahvakuulaurheilutoimijoiden lisäksi liiton puheenjohtaja Kimmo Kuukasjärvi antamassa kommentteja omasta näkökulmastaan sekä vastaamassa kysymyksiin.

Ajatus tähän kokeiluun syntyi keväällä kun valiokunnan kanssa mietittiin jotain keinoja seurojen välisen kanssakäymisen lisäämiseksi. Päätettiin kokeilla, ja nyt jälkeenpäin voin ilolla sanoa että kannatti, vaikka epäilinkin että miten homma toimisi. Meitä oli paikalla 27, eri seuroista ja eri paikkakunnilta, eli porukkaa tuli todella paljon, mikä oli hieno juttu. Toinen hieno asia oli että monet olivat etukäteen laittaneet tulemaan omia kehitysideoita, ja niissä oli paljon yhteistä, eli osoittautui että samassa veneessä todellakin ollaan. Ja sekin oli ilahduttavaa että kehitystahtoa on todellakin.

Asioita, jotka olivat pinnalla olivat: lajin yleinen kehittäminen urheilulajina pitkällä tähtäimellä, junioritoiminta, SM-kisojen järjestelyt, valmennuksen kehittäminen, yhteishenki sekä seuratoimijoiden rajalliset resurssit.

En lähde tässä kirjoittamaan auki jokaista kohtaa, niistä on tarkoitus tehdä valiokunnan kesken tiivistelmä julkaistavaksi. Konkretiaa kuitenkin on esim. se, että valmentajien kouluttautumiseen on olemassa jotain yleispätevää tarjontaa, joista tietoa alla. Seurojen kannattaa miettiä kannattaako satsata esim. jollekin ohjaajalle tukena edes osa Kahvakuulaohjaajan koulutuksen tai Valmennuksen taso 1 -koulutuksen hinnasta? Alla muutama linkki aiheesta. Kyseessä on yleishyödyllinen kokonaisuus, josta on hyötyä sekä perus kahvakuulaurheiluvalmennukseen että junioritoimintaan, uskoisin.

Kahvakuulaohjaaja -koulutukset:

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulan-ohjaajakoulutukset-syksylla-2014/

 

Yleiset koulutukset:

http://www.vierumaki.fi/urheilu-ja-valmennus/koulutus/valmentajakoulutus/tason-i-valmentakoulutus/

http://painonnosto.fi/koulutus/painonnostovalmentajille

http://www.valmentajakoulutus.fi/vok/

http://valmentajakoulutus-fi-bin.directo.fi/@Bin/555247455848d3f7f7a6c826caeac133/1408912721/application/pdf/121049/VOK%201-tason%20malli.pdf

Pari muuta konkreettista asiaa, joita voi alkaa tekemään samantien:

  • SM-kisojen järjestelyissä voi tehdä seurojen välillä yhteistyötä – esim. joku ottaa päävastuun ja pyytää alussa mukaan jonkun toisen seuran tai seuroja
  • junioritoiminnan suhteen olemassaolevan punttikoulun materiaalin tsekkaus – onko jollain tasolla sovellettavissa meidän lajiin, ettei tarvitse ihan kaikkea keksiä uudelleen ja sitten kokeilut. valiokunnan hommana toki materiaalin kaivaminen esiin ja tsekkaaminen

Yhteishenki ja yhdessä tekemisen tahto vaikutti olevan hyvä. Tietenkin aina ihmisten kanssa toimiessa tulee kaikenlaisia henkilökemiajuttuja välillä vastaan, olen itsekin lajin tiimoilla taistellut aikanaan turhaankin ja polttanut parit sillat🙂 Silti, väittäisin tai ainakin omasta näkökulmastani vaikuttaa että kokonaisuutena kahvakuulaurheiluyhteisössä on paljon ensinnäkin osaamista kisoista, valmennuksesta, treenistä jne ja tärkeimpänä tahtoa kehittää toimintaa, eli hyvään suuntaan ollaan menossa. Nettikeskustelun taso on välillä vaihdellut esim. FB-ryhmässä (samoja asioita tuli aikanaan myös foorumilla vastaan), ja siihen parannuskeinona on mielestäni yksinkertaisesti se, että jokainen katsoo omaa kirjoittelemistaan kriittisesti, onko se kehittävää, viekö se jotain eteenpäin, mitä se viestii uusille harrastajille jne. Aikuinen ihminen valitsee toki itse mitä ja miten kirjoittelee julkisille foorumeille, ja henk. koht. kaunat kannattaa hoitaa naamatusten tai puhelimella tai yksityisviesteillä.

Toinen esiin tullut aihe: Yksi iso haaste on se että miten yksittäisten tekijöiden jaksamista voisi helpottaa? Usein seuroissa on yksi tai kaksi sellaista todella aktiivista moottoria ja hommilla on tapana kasaantua. Nämä ihmiset tekevät paljon korvaamatonta työtä lajin hyväksi, eikä vapaaehtoistyöstä yleensä varsinaista kiitosta kuule. Miten estää se että kukaan ei palaisi loppuun, koska kellään ei ole sitä luksusta että tekisi lajityötä pelkästään, vaan usein mukana on myös perhettä, työtä ja ties mitä muuta ns. tavallista elämää puhumattakaan omasta treenaamisesta. Tähän minulla ei ole mitään selkeää vastausta. Itse olen kokenut aikanaan sen, että olen tehnyt kaikenlaista ihan liikaa, väsynyt ja sitten halunnut lopettaa koko touhun. Jonkinlaisen tauon jälkeen tekeminen taas maistuu mutta kokemuksesta jäi itselle sellainen ns. turvalaiskuus päälle, eli rajaan aika tiukasti sen miten paljon laitan aikaa ja vaivaa lajitoimintaan. Mikä siis esim. tällä hetkellä on suhteellisen vähän, asia josta kärsin välillä omantunnontuskia.

Kolmas mieleen tullut asia, joka tuli esille kun puhuimme SM-kisojen tuomareiden etukäteisbriiffauksesta. Tuomarit voisi ihan hyvin briiffata jo vaikka edellisellä viikolla käyttäen videoneuvottelusysteemejä, jolloin kaikki sellaiset peruskysymykset ja isommat linjaukset voisi hoitaa siinä. Jäisi aikaa kaikille vähän sisäistää asioita etukäteen, eikä toisaalta tarvitsisi erikseen matkustaa briiffaukseen. Muutenkin tämän vuoden valiokunnan kokoukset, jotka on käytännössä hoidettu Google+:n hangouteilla eli videoneuvottelulla, ovat osoittaneet sen toimivuuden. Olisi muitakin mahdollisia hyödyntämiskohteita, esim. valmentajien videotapaamiset, ja kaikki muut seurarajat ylittävät verkostomaiset jutut. Valiokunnankin olisi mahdollista pitää vaikka jotain briiffauksia ja interaktiivisia sessiota liittyen sääntömuutoksiin, jolloin ihmisillä olisi mahdollista kysellä suoraan eikä tarvitsisi tyytyä nettiheittelyyn jälkeenpäin.

Kaiken kaikkiaan itselleni jäi eilisestä hyvä mieli, kannatti kokeilla ja uskoisin että tuollainen kannattaa järjestää uudestaankin. Kiitos paikallaolijoille, laittakaa palautetta formaatista ja muutenkin aiheesta tulemaan niin kehitetään tuotakin eteenpäin seuraavaa kertaa varten.

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: