Etusivu » rauta » Haastattelussa pitkän linjan nostaja Pekka Taipale #kahvakuulaurheilu

Haastattelussa pitkän linjan nostaja Pekka Taipale #kahvakuulaurheilu

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Ystävystyimme Pekka Taipaleen kanssa ensimmäisten suomalaisten kahvakuulakisojen aikoihin, kun hän otti yhteyttä käytyäni tekemässä ensimmäiset pohjat 2006 MM -kisoissa. Siitä lähtien meillä on ollut tapana ottaa puhelu aina ennen isoja kisoja ja niiden jälkeen, toki nykyisin harvemmin kun itse en enää ole kilpaillut mutta silti vaihdamme ajatuksia enemmän tai vähemmän säännöllisesti nostamisesta mutta myös kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä. Pidän Pekkaa tietyllä tavalla valmentajanani kahvakuulaurheilun ja varsinkin kehonhuollon suhteen, miehellä on kokemusta ja näkemystä vaikka muille jakaa ja arvostan suuresti käymiämme yhteisiä keskusteluja vuosien varrelta. Kiitoksia Pekka haastattelusta!

1) Me ollaan tunnettu kauan mutta kerro myös lukijoille kuka olet?
Olen Pekka Taipale. Tänä vuonna tulee mittariin 54 vuotta.Lähestyn siis varhais keski-ikää. Olen kotoisin Porista. Muutin pääkaupunkiseudulle 1990. Nykyisin asun Mäntsälässä. Kotona minulla on vaimo ja kaksi lasta. Ammatiltani olen osteopaatti ja minulla on vastaanotto Helsingissä vuodesta 1990.
2) Miten olet ajautunut kahvakuulaurheilun pariin?
Kahvakuulaurheilusta luin Marko Suomen blogista, jossa oli kertomus Belarussian Vlad nimisestä gireviikistä. Mies oli hyvässä kunnossa ja terve, vaikka olikin jo paremmalla iällä. Blogissa kerrottiin gireviikin tavoista treenata ja pitää itseään hyvässä kunnossa.
Kokeilin heiluria ja tempausta käsipainolla ja intuitiivisesti tunsin että tässä on vastaus siihen ,millä halusin korvata puntinoston kuntosaleilla. Tilasin itselleni 32kg:n kuulan ja aloin harjoitella sillä.Pian selvisi ,että minun pitäisi hankkia kevyempi kuula ja seuraavaksi hankin 20kg:n kuulan. Myöhemmin kuulia tuli lisää ja sitten luin Markon blogista GS –kilpailuista,jotka pidettiin Hyvinkäällä. Olin sairastellut,joten ajattelin mennä vain katsomaan kisoja ystäväni Markku Torvisen kanssa. Perillä tapasin ensikertaa Marko Suomen ja hän sai puhuttua minun nastamaan stagelle, vaikka olin edelliset viikot ollut treenaamatta sairastelun takia. Tästä alkoikin kilpaura, joka jatkuu vieläkin!
3) Olet kilpaillut kahvakuulaurheilussa siis vuodesta 2007,  jolloin tosiaan törmäsimme Hyvinkäällä Suomen kahvakuula ry:n ensimmäisissä kisoissa. Mikä kilpailemisessa viehättää?
Kilpailemisessa viehättää se koko paketti. Ensin asetetaan päämäärä.Sitten miten sinne päästään(ohjelma). Harjoittelu ja kehon/mielen kuuntelu. Miten skaalata harjoituksia tilanteen mukaan. Mentaalinen harjoittelu kilpailuun. Kisapäivänä kisalavalla pitäisi saada paras mahdollinen suoritus aikaiseksi. Itsensä ja  senhetkisen kunnon ylittäminen. Hyvä tulos. Jos homma mennyt poskelleen,analysointi,miksi ? Eli, asioista oppiminen. Tavoite ohjaa progressiiviseen harjoitteluun . Kehittyminen on helppo havaita.  Mikä olisi parempaa,kuin kisoissa flow tilassa ennätyksen tekeminen, yleisön antaessa kannustusta !
4) Olit mukana ensimmäisessä kokonaisessa ulkomaan kisoihinlähteneessä joukkueessa, miten päädyit mukaan ja mitä siitä on jäänyt mieleen?
Lähdin mukaan, koska Marko sai pöllötettyä minut matkaan. Ryhmässä olivat Joni Lindfors, Marko Suomi ja minä. Matka oli jännittävä, koska minulla ei ollut mitään kokemusta vastaavista kisoista. Aluksi kaikki katselivat uusia tulokkaita kysyvin ilmein. Sitten he tajusivat, että olemme aloittelijoita ja meitä neuvottiin kaikissa asioissa. Saimme pikakursseja nostotekniikoista. Kyselyjä meidän harjoittelusta. Kun olimme tehneet tulikasteen ja käyneet lavalla, meidät oli hyväksytty “perheeseen”. Kisat olivat 2 päiväiset. Ensimmäisen päivän iltana oli grilli bileet leirintä alueella ja siellä juttelimme tulkin avulla nostajien ja tuomarien kanssa. Tulimme juttuun tuomarien kanssa ja kävimme mennyttä historiaa lävitse. Toisena päivänä kaikki morjestelivat ja kättelivät. Tempaus settimme menivät paremmin ja olimme tyytyväisiä kansainvälisten kisojen tuloksiin. Matkalla näimme muutamia MM-nostajia Ukrainasta Fedor Fuglyev, Vladimir Andreychuk. Mukana kisoissa oli veteraaneja ja junioreita. Molemmissa divisioonissa tehtiin huimia tuloksia. Veteraani Eduard Truchevits 62 v teki oman recordin tempauksessa 24kg:n kuulalla, 220 toistoa ! Fuglyev työnsi huikeat 142 ja tempaisi hurjat 210 toistoa! Sanottakoon että Marko oli paras tempaaja meistä ja sai muistaakseni 124 tai 126 toistoa 24kg:llä. Minä ja Joni taidettiin jäädä alle 100 toiston. Minun tulos taisi olla 83 tempausta.
Hyvien kisojen lisäksi jäi mieleen joukkueen porukka henki. Se oli mahtava ja kannustava. Kisoissa kaikki kannustivat meitä. Tuntui kuin olisi ollut yhtä suurta perhettä. Harvassa lajissa moninkertainen MM ja ME -mies kättelee joka kerta tavatessaan myös tällaiset aloittelijat. Kertakaikkisen mahtava kokemus.
5) Olet nähnyt lajin suomalaisen kehityskaaren alusta lähtien, kerro vähän siitä omasta näkökulmastasi?
Alussa oli vähän nostajia ja tekniikassa puutteita. Porukka lisääntyi hitaasti,mutta varmasti. Monia huippuja kävi kouluttamassa Suomalaisia nostamisen hienouksiin. Ensimmäinen ryhmä matkusti Ventspilssiin Latviaan saamaan IKSA valmentaja kuolutusta 2008.Pioneereina olivat :Antti Katajainen,Tuomas Mattila, Markku Torvinen, Marko Suomi ja minä. Kouluttajana oli moninkertainen MM-mies Vasili Gingo Latviasta. Myöhemmin Suomessa ovat käyneet mm.Igor Morozov, Ivan Denisov, Sergey Rudnev, Sergey Rachinskiy, Valery Federenko ym. Alussa nostaja jengi keskusteli kokemuksista, treenailivat yhdessä , jakoivat tietoa ym. Sitten tuli enemmän seuratoimintaa ja tiedon vaihto siirtyi enemmän seurojen sisälle. Mielestäni v 2012 Hyvinkään kisojen jälkeen, homma on mennyt enemmän vakavan urheilun suuntaan. Treenimäärät ovat lisääntyneen ja meininki on ollut enemmän “ammattimaista”. Ja se näkyy niiden tuloksista,jotka ovat panostaneet harjoitteluun. Mukana on enää harvoja nostajia, jotka treenaisivat vain 3 kert viikossa kuulilla. Mukana on monenlaista oheisharjoittelua lenkkeilystä, soutuun, hiihdosta pyöräilyyn. Tekniikka on myös mennyt paljon eteenpäin. Nykyisin meillä on monia hyviä valmentajia, jotka pystyy opettamaan hyvää nostotekniikkaa ja tekemään myös harjoittelu ohjelmia. GS -seurojakin löytyy ympäri Suomea. Nyt on huomattavasti helpompaa aloittaa GS -harrastus,kuin v 2007. Kehityksen kannalta nykyinen suunta on oikea, joskin itse jään kaipaamaan alkuajan “me henkeä”, jota nykyisin ei juuri näe.
6) Olet ollut lajin parissa tunnettu ”mobbauksen” ja yleensäkin kehohuollon puolestapuhujana. Miksi näin on ja mitä etuja mobbauksesta on nostajalle? 
Syy, miksi puhun mobbauksesta ja kehonhuollosta johtyy kahdesta syystä. Itselläni on 28v kamppailulajien jälkeen monia vammoja, jotka hoitamattomana haittaavat elämää ja harjoittelua. Kahdesti leikattu polvi, ohjaa minua huoltamaan kroppaa, jotta pystyisin treenaamaan ilman isoja epäsymmetrioita. Toinen syy on se että olen osteopaatti ja ajattelen urheiluakin osteopaatin näkökulmasta. GS tuo minulle suoritus kykyä ja kehonhuolto terveyttä. Alkuperäisen idean sain Markon blogin artikkelista, jos Vlad niminen gireviikki teki aamuisin Amasovin liikkeet(mobbaus), ui ulkona ja treenasi 5 kertaa viikossa. Kehonhuolto pitää jumit poissa ja mahdollistaa nopeamman palautumisen. Koordinoi raajojen ja kehon liikkeet ja opettaa tuntemaan paremmin oman keskilinjan.Se taas parantaa tasapainoa ja voimantuottoa. Mobbaus tuo synoviaalinesteen (kehon öljyn) kierron nivelille. Eli lämmittää, ravitsee ja poistaa kuonat nivelistä. Parasta ehkäisyä nivelten kulumille !
7. Mitkä ovat omat tavoitteesi lajissa ja treenissä yleensä?
Tavoitteksi lajissa laitoin alkumetreillä sellaisen haaveen, että 24kg:llä menisi 100 työntöä ja 200 tempausta . Toinen oli se että voittaisin joskus veteraanien MM-kisoissa kultaa ! Jälkimmäinen jo saavutettu ja ensimmäiseen tavoitteeseen voisi olla mahdollisuudet,jos pystyisi treenaamaan ½ vuotta kunnolla .
Treeneissä päämääränä olisi oppia parempaa tekniikkaa ja kehittyä progressiivisesti. Kaiken pitäisi tapahtua niin,etten hajoittaisi itseäni tai treenaisi itseäni ylikuntoon. Yritys pysyä terveenä vielä vanhanakin ja nauttia elämästä ja treeneistä .(yli 75 vuotiaana)  :)
8) Liikunta ja terveys. Millainen liikunta mielestäsi tukee terveyttä? Voiko urheilu tai kilpaileminen olla terveellistä? 
Monipuolinen liikunta ja urheilu voivat tukea terveyttä. Sen pitää myös olla oikein annosteltuna. Kilpailemisessa vaarana haluta liikaa tuloksia ja siksi treenata liikaa. Milloin on liikaa treenannut ? Silloin kun alkaa tulla vammoja tai keskushermosto alkaa olla ylirasittunut ja uupunut. Liikunnassa olisi hyvä olla mukana paljon kehon huoltoa, jolla ennaltaehkäistäisiin monia rasitustiloja ja vammoja .Sillä varmistettaisiin terveydellinen vaikutus kokonaisuuteen.
Urheilu ei automaattisesti merkitse terveyttä. Tutkimukset tukevat ajatusta ,että kevyt liikunta/hyötyliikunta lisää elinikää. Ammatti urheilu ei lisää elinikää. Rasitus on sillä tasolla liian kovaa ja liian useasti.
9) Ollaan usein juteltu kanssasi käsitteestä ”minimal dose”. Mitä tarkoitat sillä?
On olemassa sanonta: only dose make the poison ! Eli kaikkia pitäisi olla sopiva määrä. Minimal dose on mielestäni ajatus siitä,mikä olisi pienin mahdollinen määrä ,mutta kuitenkin niin että päämäärä tulisi saavutetuksi !  Harrastelijalle erittäin hyvä filosofia ! Leveä hymy  Jos päämääränä pysyä kunnossa, niin miksi treenata 2 kertaa päivässä,jos kerta päivässä riittää siihen ! Sama prinsiippi toimii hoitamisessa,syömisessä,juomisessa,treenaamisessa jne. Kaikki asiat jotka menevät yli optimipisteen, alkavat vaikuttaa myös negatiivisesti. Eli pääsääntöisesti pyritään optimimäärään , ei maksimi määrään. Joskus optimimäärä voi olla maksimimäärä ! Joskus !  Minimal dose ajatus aktivoi tekemään asioita paremmin, ei enemmän. Ajatus vapauttaa aikaa,energiaa muuhunkin asioihin. Monilla arjessa perhe,työ,opiskelu,treenit ym joten minimal dose ajatus jättää aikaa muihin tärkeisiin asioihin. Treenissä helpompi välttää ylikunto. Vaikeutena kilpailijoilla on  hahmottaa, mikä määrä olisi riittävä ? Uskon että ikää myöten monella urheilijalla tulee kokemuksen kautta ymmärrys minimal dosesta. Jää pois turha hötkyily ja koohotus. Monet urheilijat,taiteilijat,hoitajat ja kokit alkavat kokemuksen myötä yksinkertaistaa tekemisiään ja sitä myöten lähestyvät minimal dosea.
Pekan tilastot:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: