Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys

Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys

Kunniavieraana tänään blogissa Maria Finell. Tapasimme ensimmäistä kertaa kahvakuulaurheilun SM -kisoissa juuri äsken mutta olen lukenut Marian tekstejä ja seurannut salinsa toimintaa jo ainakin muutaman vuoden, ja ajatellut että olisi hienoa vaihtaa ajatuksia. Kisan jälkeen pyysin Marialta sähköpostihaastattelua ja onneksi hän suostui samantien. Koko haastattelu alla.

Kaikki artikkelin kuvat (c) Maria Finell

1) Kuka olet, mistä tulet ja mitä tarkoittaa F.I.R.E Fitness?

Olen Maria Finell; äiti, vaimo ja yrittäjä. Asun nykyisin Kokkolassa, jossa olen myös aikoinani syntynyt.

F.I.R.E. Fitness Concept on kokonainen treenikonsepti ja -filosofia, se on minun tapani ajatella fyysisestä harjoittelusta ja fyysisen suorituskyvyn kehittämisestä. Konseptin perusajatus sisältää kehittävän otteen lisäksi myös kuntouttavan näkökulman, olenhan kuitenkin peruskoulutukseltani fysioterapeutti ja toimin edelleen myös asiantuntijatehtävissä työterveyshuollossa. Kirjainyhdistelmä F.I.R.E. tulee sanoista Functional, Inspirational, Rehabilitative, Energetic.

kuva (2)

 

2) Miten olet päätynyt toimimaan liikunnan parissa?

Vanhempani varmasti osaisivat vastata tähän paremmin. Olen usein kuullut heidän sanovan, että minulla oli jo pienenä vauhtia enemmän kuin sisaruksillani yhteensä. Kai se sitten on jollakin lailla luonnekysymys tai tapa olla ja elää.

Se mikä minut kuitenkin on ajanut nykyisen toimenkuvani pariin F.I.R.E. Cross Training Arenan yrittäjänä ja päävalmentajana on ääretön mielenkiinto kokonaisvaltaista suorituskyvyn kehittämistä kohtaan. Terve ja toimiva keho on minulle sydämen asia ja monipuolisesti suorituskykyinen keho on useimmiten terve ja toimiva.

Uskon myös, että oikea liike synnyttää terveyttä ja väärä liike sairautta. Sekä väärän liikkeen että toisaalta liikkumattomuuden aiheuttamaa sairautta on aivan liikaa maailmassa. Jos voin pelastaa yhdenkin ihmispolon näiltä kahdelta, koen että olen onnistunut elämäntehtävässäni.

3) Näyttää siltä että huolimatta liikunnan tarjonnan monipuolistumisesta (toiminnalliset salit, Crossfit, kahvakuula, erilaiset kansainväliset lajit) meillä on silti iso riski sairastua yhä useampiin sairauksiin liikkumattomuuden takia. Viimeksi eilen (1.4.2014) uutisoitiin diabeteksen hurjasta yleistymisestä. Myöskään erilaiset pelottelukampanjat eivät ilmeisesti ole vaikuttaneet yleiseen passiivisuuteen. Miten sinä motivoit ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan?

Työterveydessä työskennellessäni olen tämän asian kanssa päivittäin tekemisissä.

Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää siltä että elintasosairauksien puhkeamiseen vaikuttaa enemmän arkiaktiivisuuden puute kuin varsinaisen vapaa-ajan liikunnan puute. Toisin sanoen liiallista pakallaan oloa ei voi yksistään kompensoida muutamalla tunnin mittaisella superhikisetillä viikossa. Toki sekin on huomattavasti parempi kuin ei mitään, mutta avainasemassa näyttäisi olevan istuttujen tuntien kokonaismäärä vuorokaudessa. Ja näitä tunteja tulee hyvin monelle pelottavan paljon. Eli lisääntynyt liikuntapalveluiden tarjonta ja niiden kulutus ei yksistään ole ratkaisu ongelmaan. Ne ovat oiva apu, mutta pitää myös vähentää istumista.

Istumisen lisääntyessä lihasvoimaa ja -massaa ylläpitävää toimintaa sisältyy tavallisen ihmisen arkeen yhä vähemmän. Lihasten käyttämättömyys on tutkimusten mukaan hengenvaarallista. Sen takia onkin positiivista että lihasvoimaa kehittävät lajit ovat jälleen in. Ja juuri näitä lajeja tulisi suosia siinä vapaa-ajan liikunnassa.

Miten motivoin muita? Uskon että se positiivinen energia jota itse saan liikunnasta ja terveistä elämäntavoista välittyy helposti myös ympäristööni. Toivon siis että se osaltaan innostaa muitakin huolehtimaan itsestään. Toisaalta yritän tarjota mahdollisimman myönteisiä liikuntakokemuksia ihmisille jotka liikkuvat minun ohjauksessani. Yritän myös aina luoda liikunnasta ja aktiivisesta elämäntavasta sellaisen mielikuvan että se on etuoikeus jota kannattaa kunnioittaa ja vaalia, sillä jonakin päivänä mahdollisuus liikunnan harrastamiseen voi kadota.

4) Koska tämä on kahvakuulaurheiluteemainen blogi, jutellaan myös kahvakuulaurheilusta. Joukkueenne oli viikonloppuna Laukaassa SM -kisoissa, ja tekeminen oli vakuuttavaa sekä tekniikan että tulosten puolesta. Ymmärsin kuitenkin että itse kahvakuulaurheilua ette olleet ihan hirvittävän kauaa harjoitelleet? Miksi ja miten päädyitte ylipäätään lähtemään treenaamaan kohti kisoja ja minkälainen prosessi se oli?

 

Kiitos vakuuttuneisuudesta! Kisaviikonloppu jää muistoihin yhtenä elämän merkkihetkistä. Töitä on joukkueen tuloksen takana omalta osaltani viisi-kuusi vuotta. Sen verran aikaa on kulunut siitä kun itse ensimmäisen kerran tartuin kahvakuulaan, ja jäin siihen kiinni. Olin siihen aikaan toiminut fysiikkavalmentajana eri urheilulajien parissa n. 10 vuotta ja kuntosaleillakin pyörinyt ohjaajana. Kaipasin Kokkolaan jotakin uutta kuntosalitarjontaan.

Odotin kuitenkin vielä kaksi vuotta kunnes tartuin itse härkää sarvista. Ja niin vuonna 2012 syntyi F.I.R.E. Fitness Concept, joka silloin rakentui suurimmaksi osaksi kahvakuulaharjoittelun ympärille. Kahvakuulaharjoitteluun olin käynyt kolmen eri organisaation ohjaajakoulutukset ja kahvakuulaurheiluun pohjautuva WKC:n metodi osui ja upposi syvimmälle.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana opetin kahvakuulanostamisen perusteet n. 200:lle ihmiselle. Vähitellen muodostui porukka, joka kävi kaksi-kolme kertaa viikossa vetämissäni treeneissä. Ja edelleen tästä porukasta nousi muutama, jotka vaikuttivat tosissaan kiinnostuneilta kahvakuulaurheilusta. Tämän porukan kesken pyydettiin sitten Kaikkosen Aria viime keväänä vetämään leiriä pari kuukautta aiemmin avatulle F.I.R.E. Cross Training Arenalle ja Ari sai yllytettyä meidät Oulun Karateseuran järjestämiin salikisoihin. Eli saan kiittää Aria siitä, että lähdimme mukaan kilpailutoimintaan. Vasta tuolla ensimmäisissä salikisoissa tajusin, kuinka pitkällä me itse asiassa jo oltiin nostamisen ja tekniikan osalta. Palaute oli jo silloin erittäin positiivista. Ajattelin, ettei tätä voinut jättää tähän ja niin järjestettiin ensimmäiset F.I.R.E.n omat salikisat, yhteistyössä äskettäin SM-kisojakin isännöineen Kuulatuulen kanssa. Siinä samassa pidettiin myös Hokkasen Annelin vetämä tuomarikoulutus.

Kisahuuma vei viimeistään siinä vaiheessa mennessään ja hiljalleen kypsyi ajatus siitä että pienellä porukalla lähdettäisiin Laukaan SM-kisoihin. Kaksi nostajaa oli siinä kunnossa että tämän vuoden kisat olivat realistinen tavoite; Minna Kleemola ja Eliisa Yli-Parkas. Tiesin, että treeniä oli melko vähän kokonaisuudessaan takana ja vain kahdeksan kuukautta aikaa sm-kisoihin.

Tiesin kuitenkin myös, että aikaa olisi vielä tulevinakin vuosina. Joten valitsin työnnön tämän vuoden fokukseen molemmille. Yksi asia kerrallaan. Yksi vahva suoritus antaa urheilijalle enemmän itseluottamusta ja motivaatiota jatkoa ajatellen kuin kaksi keskiverto suoritusta. Ensimmäiset SM-kisat menivät siis tyttöjen osalta täysin käsikirjoituksen mukaan ja lopputulos oli sen mukainen; hopea, pronssi sekä kaksi SE:tä. Tästä on hyvä jatkaa!

image image (2)

5) Uskon itsekin että positiivinen vire tekemisessä on tärkeää kuten myös kannustava tunnelma treeneissä. Voiko mielestäsi positiivista henkeä ja tavoitteellista liikuntaa yhdistää? Tuntuu että joskus ihmiset ajattelevat että jos liikunta on tavoitteellista, tekeminen muuttuu ei-hauskaksi ja vakavaksi ja vaikeaksi?

Treeni on omalla kohdallani aina tavoitteellista, oli sitten kyse omasta tekemisestä, kuntosaliasiakkaista tai kahvakuulavalmennettavista. Olen onneksi vuosien myötä oppinut pois liiasta vakavuudesta urheilussa. Eletty elämä ja tietyt tapahtumat, kuten esim äidiksi tuleminen, ovat antaneet perspektiiviä myös urheiluun ja liikkumiseen. Suuressa mittakaavassa muut asiat painavat onnellisuuden vaakakupissa enemmän.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tavoitteellisuus tuo treeniin aina jonkin verran epämukavuutta. Tietyn tavoitteen saavuttaminen vaatii aina  systemaattista tekemistä. Kirjoitin aiheesta taannoin blogitekstinkin. Tavoitteesta riippuen töitä on ehkä tehtävä myös niinä päivinä kun treeni ei maistu. Se, onko tavoitteellinen treeni hauskaa ja mielekästä riippuu varmasti hyvin pitkälle ihmisen luonteesta ja omista motiiveista. Urheilija – valmentaja -suhde vaikuttaa myös hyvin paljon. Yhteinen sävel, keskinäinen luottamus ja arvostus puolin ja toisin ovat tärkeitä tekijöitä tässä kohtaa. Tavoitteesta ja siihen uhrattavasta effortista pitää olla samaa mieltä. Tämä pätee niin urheilijoita kuin kuntoilijoita valmennettaessa.

Ja vaikka positiivinen vire onkin hyvin tärkeää, en usko yltiöpositiiviseen ylävireeseen vaan rakentavaan ja rehelliseen palautteeseen.  Korjaan jos on jotain korjattavaa ja varmasti kehun myös herkästi jos siihen on vähänkään aihetta. Tätä uskon myös asiakkaideni ja urheiluvalmennettavieni arvostavan.

image (1)

6) Millaista toivoisit että suomalainen terveyskulttuuri olisi vuonna 2020? Mihin suuntaan seura- ja salitoiminnan pitäisi mielestäsi mennä?

Suomalainen terveyskulttuurin kasvonkohotus tarvitsee mielestäni poliittisia tekoja ja päättäjien tukea. Porkkana toimisi tässäkin kohtaa keppiä paremmin. Liikunta-alan yritysten ja seurojen reilumpi tukeminen tiettyjen kohderyhmien liikuttamisessa sekä maksullisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden verovähennyskelpoisuus toisivat tasa-arvoa.

Seuratoiminnassa ongelmana on pätevien, vapaaehtoisten ohjaajien puute.  Arki ja työelämä on tänä päivänä niin vaativaa, ettei voimavaroja riitä vapaaehtoiseen seuratyöhön, vaikka halua riittäisikin.

Kaupallisen kuntosalitoiminnan ja seuratyön yhdistäminen on ainakin omalla kohdallani tuonut jonkinlaisen ratkaisun tähän. Kuntosaliyrittäminen mahdollistaa hyvät puitteet kahvakuulaseuratoiminnalle ja vapaaehtoisen valmennustyön nivominen muuhun ohjaamiseen helpottaa ajankäytöllisiä seikkoja.

Ehkä kaupallisen liikunta-alan ja seurojen olisikin hyvä lähentyä toisiaan.  Molempia osapuolia hyödyttävän, toimivan mallin löytäminen eri lajien kohdalla on tietysti haasteellista mutta asetelma on ajatuksen tasolla mielenkiintoinen ja ainakin siis kahvakuulaurheilun kohdalla mahdollinen.

kuva

7) Ketkä ovat sinun esikuviasi valmennukseen ja treeniin liittyen?

On vaikea nostaa esiin yhtä tiettyä esikuvaa. Lajista riippumatta arvostan urheilijassa kovaa työtä ja nöyrää asennetta. Egoilu on minusta turhaa. Teot puhukoot puolestaan ja jos eivät puhu, on treenattava lisää.   Arvostan myös kaikkia niitä valmentajia ja muita toimijoita jotka vuosien ajan tekevät pyyteetöntä työtä suurella sydämellä yksilön, seuran tai lajin eteen. Kahvakuulaurheilun kohdalla mieleen tulee eräs Marko Suomi😉 Vakavasti puhuen, arvostan kyllä sitä työtä jota olet tehnyt ja teet edelleen suomalaisen kahvakuulaurheilun hyväksi.

.

8) Kiitos paljon että lähdit mukaan haastatteluun! Onko sinulla vielä jotain terveisiä, joita haluaisit lähettää blogin lukijoille?

Ilo oli täysin minun puolellani, joten kiitos että sain vierailla Totuus löytyy raudasta -blogissa! Lukijoille voisin heittää vielä yhden ajatuksen, joka pätee niin urheiluun kuin muuhunkin elämään: Menestykseen tarvitaan aina a) uskoa unelmiin ja b) älyttömän kestävät työhaalarit! 

Tweet: Maria Finell: Menestykseen tarvitaan aina a) uskoa unelmiin ja b) älyttömän kestävät työhaalarit! http://ctt.ec/87UKe+

 

image (4)


1 kommentti

  1. […] Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: