Etusivu » tavoitteet » Jos juoksee täysillä seinään, saako siitä sankarin viitan? #suorittaminen #tavoitteet

Jos juoksee täysillä seinään, saako siitä sankarin viitan? #suorittaminen #tavoitteet

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Luin pari mielenkiintoista artikkelia uhrautumisesta ja kovista tavoitteista. Innostuin piirtämään Frank Forencich:n kaavion pohjalta Kohtuusdiagrammin(tm).

Kaavio kuvaa sitä, miten liikunnassa (pätee ehkä muuhunkin tavoitteellise toimintaan) on olemassa sellainen vielä terveyttä ja sitä kautta tuloksia kehittävä taso, ja sitten olemassa seinään päin juoksemisen vyöhyke sekä toisella laidalla ajelehtimisen vyöhyke.

Uskon itse että terveysliikunnassa ja urheilussa on olemassa tällainen jokaisen itse löydettävissä oleva hyvä tekemisen taso, jossa vielä kuunnellaan kehoa ja mieltä eikä uhrata perhettä ja terveyttä jonkun ulkopuolisen gloorian takia. En pidä itsen tai perheen uhraamista mitenkään sankarillisena toimintana, varsinkin jos puhutaan liikunnasta tai urheilusta.

Lisäksi, monet minua viisaammat ovat kertoneet sellaistakin että vaikka tulokset olisivatkin elämässä tärkeintä, niiden tekeminen vaatii levon, palautumisen ja elämän kokonaisuuden huomioimista, eikä niiden unohtamista ja halveksuntaa.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Artikkelit:

Uhrautumisen ylistystä omasta mielestäni vastenmielisen henkisesti:

http://www.city.fi/blogit/lavas/kylla+sairaana+voi+tehda+toita/126609

 

Tavoitteellisuuden kasvusta liikuntaharrastuksissa:

http://www.hs.fi/terveys/a1396413069255?jako=5e177abf0e4529b7d1068833e625f7e7&ref=tw-share

 


5 kommenttia

  1. Jake heke kirjoitti:

    Tähänkin sopisi: minimal dose,joka olisi kuitenkin riittävä ! Päämäärä voisi määritellä minimal dosen !

  2. pyykkonen kirjoitti:

    Näin veteraani-ikää lähestyvän urheilijan näkökulmasta, kaavion övereitä yleisempi ilmiö on, että lopetetaan oma urheilu- tai liikuntaharrastus kokonaan, ikään kuin ”uhraudutaan perheen eteen”. Lapsen tai lapsien urheilu- tai kulttuuriharrastuksista tulee ”koko perheen harrastus”. Naapuruston vanhemmat kuskaavat autoilla jonossa kukin oman lapsensa harjoituksiin ja katsomossa sitten istua napotetaan niin kaikki treenit kuin pelitkin. (on muuten tosi ärsyttävää valmentajalle) Minkäänlaisia kompromisseja tai tasapainoa ei edes yritetä hakea.

    • Marko Suomi kirjoitti:

      Totta, jos tekeminen loppuu kokonaan voi siitäkin seurata terveyden totaalinen romahdus. Eilen tuota samaa toi esille avoimen yliopiston motivaatioluennolla esittäjä, joka varoitti liikuntaharrastuksen lopettamisesta opiskelun takia.

  3. Tykkäsin tuosta kohtuusdiagrammista, sitä on helppo soveltaa melkein mihin tahansa elämänalueeseen.

    Se toi mieleeni yhden amerikkalaisbloggaajan joka kärsi liikunta-addiktiosta – useamman pienen lapsen äiti liikkui 6 tuntia päivässä. Miten se onnistui? Mm. juoksemalla aamuyöstä parkkipaikalla…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: