Etusivu » treeni » Tahdonvoima on väsyvä lihas, empatia valinnainen harvinaisuus

Tahdonvoima on väsyvä lihas, empatia valinnainen harvinaisuus

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Muistaakseni Tommy Lindgren (se kaveri siitä hip hop -orkesterista, jonka nimeä en juuri nyt muista) sanoi aika hienosti suunnilleen näin: ”syntyminen hyviin olosuhteisiin ei ole omaa ansioa eikä syntyminen hirveisiin  omaa syytä”.

K3 ottaa tässä näkökulmaa tähän ”ota nyt itteäs niskasta kiinni” – hyvääkin tarkoittavaan höpöpuheeseen:

”Mikä tahansa näistä “valinnoista” – ja monta muuta, sekä niiden combot – voivat ilmetä ylipainona tai huonona kuntona. “Kato nyt itteäs peilistä läski ja ota elämäsi haltuun” -tyylinen alentuva vähättely ei tällöin ole se palapelin puuttuva palanen. Monimutkaisen ongelman ratkaisuun tarvitaan selkeästi suunnitelmallista ja kannustavaa lähestymistapaa.”

http://k3fitness.fi/2013/08/asenteista-tuurista-ja-valinnoista/

Se on jännää että ihminen on ainoa eläin, joka pystyy asettumaan ajatuksellisesti oman tilanteensa ulkopuolelle ja katsomaan elämäänsä ikäänkuin etäältä. Ja saman voi tehdä muiden elämäntilanteelle. Jos siis haluaa. Onko sitten niin että tätä ei vain huvita tehdä, koska tuntuu että empatia on aika harvinaista? Onko ns. systeemiajattelu niin hankalaa että harva sitä viitsii kokeilla?

20121205-071026.jpg

Ja toisaalta, aina on se jonkinlaisen valinnan mahdollisuus. Esim. katsoin liveleakista viime viikolla yhden videon Egyptin verilöylystä. En suosittele katsomaan. Siinä oli torilla aseistamantonta porukkaa piilossa armeijan panssariautoja, jotka ajoivat näitä ihmisiä takaa ja ampuivat kuin eläimiä keskellä päivää. Muutama näistä ihmisistä oli valinnut jossain epävoivoisessa tilanteessa ottavansa suojakseen jonkun harrastenyrkkeilykypärän, vaikka eihän sellaisesta ole mitään hyötyä luoteja vastaan. Mutta on se valinta kuitenkin, ja sekin että juokseeko patsaan taakse vai jonkun talon seinän taakse, vai auttaako ehkä kaveria jota on ammuttu jne.

Valinnan luonne on kuitenkin erilainen kuin se että mä mietin että vedänkö tänään leukoja vai menenkö juoksulenkille. Ensinnäkin minulla ei ole nyt juuri stressiä siitä että mistä suunnasta tulee luoteja, ja että mistä saisin perheelle ruokaa. Se on luksusta. Paikat ovat terveet ja voin sekä juosta että vetää leukoja halutessani. Lisäksi olen tehnyt kumpaakin vuosia, eikä tarvitse miettiä että miten niitä oikein tehdään tai että kuka voisi neuvoa tekniikkaa.

Lisäksi minulla on 20 vuoden rutiini ”liikunnallisesta elämäntavasta”. Täytin tänään 37 ja noin 17 -vuotiaana salilla käynti ja raudan pumppaus oli jo rutiinia ainakin vuoden takaa. Jos menisin nyt sanomaan jollekin samanikäiselle mutta vasta nyt varovasti liikkumista aloittelevalle että ”no kato tää on helppoo siitä vaan jumppaat, ei mitään tekosyitä, hardcore hardcore, kato kaikki epäaktiiviset on vaan luusereita!”, olisin sekä ylimielinen että väärässä. Tiedän kyllä ajatusmallin sillä myönnän ajatelleeni noin urposti joskus parikymppisenä, kun tiesin vielä kaiken ja olin kuolematon, enkä oikeastaan tiennyt minkälaista elämä on oman navan ulkopuolella. Nyt tiedän että tämän päivän rutiini on vuosien testailujen, onnistumisten ja epäonnistumisen summa, ei mikään helppo pikkujuttu.

Silti, valintoja on. Ja vastuu niistä valinnoista. Ei sekään ole itsestäänselvää että se vastuu tulee otettua. Liikunnan suhteen omalla kohdalla vastuunotto tapahtui ”lopullisesti” vasta joskus kun olin yli 25. Silloin aloin pikku hiljaa tosissani tajuta että en voi ulkoistaa tekemistä valmentajille tai saleille tai lehtien ohjeisiin tai jonnekin guruille. Alla Nina Nuoliojan tekstiä valinnoista ja asioista, joita ”vain tapahtuu”:

”Kaikilla meillä on mahdollisuus vaikuttaa omiin toimiin. Heittäytyminen siihen ajatukseen, että jostain vain tulee juttuja, on velttoutta ja ulkoistamista. Itseä kun ei voi ohittaa eikä sivuuttaa. Defensiivinsenä kikkailuna saattaa toimia hetken, mutta vuosikymmeniä se ei kanna. Asioita ei vain tapahdu, ne valitaan. Välillisesti tai suoraan, mutta lopulta kuitenkin tehdään valinta.”

http://ninanuolioja.wordpress.com/2013/08/19/rehellista-tapahtumaa/

Lue vielä tästä mielenkiintoinen juttu liittyen ylipainoon tänä päivänä:

http://www.image.fi/artikkelit/laskisota

20130515-212218.jpg

Kuvituskuva, ei liity tapaukseen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: