Etusivu » terveys » Fyysinen tyytymättömyysepidemia on syysflunssa, joka ei mene ohi #terveys #affluenza

Fyysinen tyytymättömyysepidemia on syysflunssa, joka ei mene ohi #terveys #affluenza

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

”In the past, people wanted things because they were useful; later, they wanted them to enhance their status; and now they want them because they feel ugly and alone.” (http://www.theguardian.com/books/2007/jan/27/booksonhealth.society)

Lueskelin Kukan ja Samin blogeista tuosta tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä itseen fyysisessä mielessä, ja siitä tuli mielen kirja Affluenza (Alaotsikko: When too much is never enough, kirjoittaja Clive Hamilton). Siinä kerrotaan taudista, joka riivaa länsimaista yhteiskuntaa:

”A social condition arising from the desire to be more wealthy, successful or to ”keep up with the Joneses”. Affluenza is symptomatic of a culture that holds up financial success as one of the highest achievements. People said to be affected by affluenza typically find that the very economic success they have been so vigorously chasing ends up leaving them feeling unfulfilled, and wishing for yet more wealth.”

http://www.investopedia.com/terms/a/affluenza.asp

Tuota voisi soveltaa myös fyysiseen tyytymättömyyteen? Tiedättehän, aina voisi olla paremmassa kunnossa, laihempi, paremman näköinen, kimmoisampi, lihaksikkaampi, pantterimaisempi, MMA:maisempi jne. Mainosten photoshopatut kuvat antavat aina uusia ihanteita, ja jos niihin lähtee vertaamaan itseään, niin jää aina kakkoseksi, vaikka olisikin huippukunnossa. Ja toisaalta ehkä tänä päivänä menestys -käsitteeseen kuuluu myös hieno kulkuneuvo eli linjakas body?

Mikään ei riitä?

Tiedän upean näköisiä ihmisiä jotka eivät tunnu koskaan olevan ulkonäköönsä tyytyväisiä. Ilmeisesti ihmisen on vaikea nähdä sitä kaikkea mitä hänellä on? Vai vertaako hän itseään johonkin ihan epärealistiseen ihanteeseen? Kaikista löytyy kauneusvirheitä jos haluaa sillä silmällä katsoa, ehkä kyse on siitä minkälaisten lasien läpi itseään tuijottaa?

Keskustelu on liikkunut siinä että tarkoittaako ”itsensä hyväksyminen” sitä että luovuttaa eikä esim. enää huolehdi itse terveydestään. Vai onko se sitä että itse onkin laajempi käsite, ja jos nyt jonkun vuoden on lihava ja jonkun vuoden laiha, sillä ei ole sen itsen kannalta välttämättä merkitystä. En tiedä mikä on oikea vastaus.

Onko kunto sama kuin itse?

Ajattelen nykyisin itsestäni että olen ihan ok, oli fyysinen kunto mikä tahansa. Kunto, treenimääärät jne ovat muutenkin vaihdelleen vuosien varrella. Voin paremmin jos olen suht hyvässä peruskunnossa mutta ei se omalla kohdalla itsearvostukseen ehkä niin paljoa vaikuta, vaikka välillisesti toki varmaan vaikuttaa.

Teollisuuden EVIL salaliitto?

Ajattelen myös että esim. kosmetiikkateollisuudelle tai miksei lisäravinneteollisuudellekaan tai wellness -systeemeille ei ole haitaksi se, että mahdollisimman monella on jotenkin epämääräisen huono fiilis siitä miltä näyttää. En usko että kyseessä on mikään SUPER EVIL salaliitto, vaan on ehkä vaan huomattu että soseet menevät paremmin kaupaksi jos hieman painotetaan sitä näkökulmaa että ”sä voisit kyllä olla vielä parempi – osta meidän sose niin voit olla”.

Eri tapoja motivoida

Toisaalta taas urheilukontekstissa tulosten parantaminen on se juttu, koko urheilun pointti. Mutta onko sillä mitään tekemistä terveyden ja hyvinvoinnin kanssa, se on toinen juttu?

Joillekin lisäksi toimii motivaattorina vaikka treenaamisessa sellainen slogan että ”tyytyväisyys tappaa motivaation”. Miksei, tajuan tavallaan. Omalla kohdalla motivoi halua tulla paremmaksi. Sama asia eri lailla ilmaistuna?

Jotain yhteenvetoa tai ainakin kiva lista

Ajattelenko siis että pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Kyllä. Entäs voiko omaan fyysiseen kuntoon tai hyvinvointiin itse vaikuttaa? Kyllä. Entäs pitäisikö itse tehdä jotain että voisi paremmin? Kyllä. Uskon seuraaviin:

  • liike on ihmiskeholle äärimmäisen tärkeää
  • on aika kiistämätöntä että paremmasta yleiskunnosta tulee parempi fiilis, siksi sen eteen kannattaa tehdä jotain
  • tylsillä perusasioilla kuten vuorokausirytmillä, unella, ravinnolla ja liikkeellä on paljon suurempi merkitys hyvinvointiin kuin heraproteiinilla
  • kunnon kohennus ei vaadi välttämättä rahaa, soseita, trikoita tai salikorttia
  • jossain vaiheessa kunto voi olla riittävä omaan tarpeeseen eikä se ole vaarallista että ei jatkuvasti kehity
  • jos kehityksen seuraaminen motivoi, sitä kannattaa tehdä, jos se vain ärsyttää ja haittaa motivaatiota, sitä ei kannata tehdä
  • tiivistettynä: niitä asioita kannattaa tehdä, jotka pitävät sinut liikkeellä fyysisesti (ja myös henkisesti)
  • moniin asioihin voi itse vaikuttaa, tosin voi aina miettiä että mihin kannattaa aikansa ja energiansa käyttää sillä se on rajallista

Hyvä teksti aihetta liipaten:

”Siinä sinä istuit pienen lautasesi kanssa ja kyyneleet valuivat poskillesi. En sanonut mitään. Söimme ruoan hiljaisuuden vallitessa. Kukaan ei lohduttanut sinua. Kukaan ei käskenyt lopettaa pelleilyä ja hakea kunnon lautasta. Kukaan ei sanonut, että olit rakas ja että olit tarpeeksi hyvä sellaisena kuin olit. Kaikki saavutuksesi ja todellinen arvosi kalpenivat mitättömiksi, kun surit ylimääräisiä senttejä vyötärölläsi. Olit erityislasten opettaja ja kolmen lapsen äiti, mutta sillä ei ollut merkitystä. ”

http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Aiti-on-lihava/

Aiheesta Affluenza on toinenkin, ilmeisesti tunnetumpi ja kehuttu kirja, täällä:

http://www.selfishcapitalist.com/affluenza.html

Alla vielä kuva ideaalikehosta, ehkä siihen päästyään kuka tahansa olisi lopullisesti tyytyväinen?

20130408-080556.jpg


3 kommenttia

  1. Kukka kirjoitti:

    Fyysinen tyytymättömyysepidemia voi kai kiteytyä helposti a) syömishäiriöön tai b) vääristyneeseen kehonkuvaan. Ja lopulta johonkin päättymättömään stressiin tms.

    Itse veisin (ja yritän viedäkin, mutta jotenkin se aina kulminoituu tähän ”kehoasiaan” kun se on niin pinnalla) tämän hyväksymis-kehittymis-ajattelun muualle elämään: vaikkapa työhön ja työnteon laatuun. Tai miksei ihmissuhteisiin?

    Elämänlaatuun yleensä – asioita on helppo parantaa kohtalaisen pienilläkin panostuksilla. Kunhan sen ensin tiedostaa, eikä jää tuulikaappiin makaamaan.

    Haluaisin lähestyä positiivisen kautta: uskon ihmisen kykyihin lähes rajattomasti. Ettei mikään ole ”lukittua”, vaan aina voi ylittää niitä rajoja mitä on itselleen mielessään ehkä asettanut.

    Tällaiset teemat saa erikoisen negatiivisia sävyjä, jotka ei oikeastaan kuulu mihinkään – ja turhaa se on ainakin.

    Hyväksyminen on jo loppuunkulunut termi, liian ympäripyöreä, jotta sen alla voisi operoida mitään konkreettista ja hyödyllistä. Ehkä sen yli voisi hypätä, myös ajatuksissaan, ja siirtyä vaan itse asiaan.

    Niinkuin hyväksyä se, että 24 kg painaa aina 24 kg, todeta että tänään se on liian painava, mutta jos tästä nyt skarppaan, niin ehkä jonain päivänä on itse parempi sitä liikuttamaan. Se 24 kg kun painaa aina sen 24 kg. =)

    Rauta on muuttumaton – ihminen ei.

  2. Kukka kirjoitti:

    On, sen kautta on helppo avata vaikeatkin asiat.😀 Rauta on myös ratkaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: