Moderni kuntoilu on peppua ja puuroa?

“Nykyään fitness tarkoittaa sitä, että sulla blogi missä on kuvia sun perseestä ja puurosta“.

– J. Pitkänen

Siinä se.  Asiasta kirjoittaa myös Doktor Muskle eli lihastohtori:

http://lihastohtori.wordpress.com/2013/07/06/ei-pikavoittoja/

Olen herra tohtorin kanssa samoilla linjoilla tuon syömiseni ja treeninikin suhteen. 60-80% terveellistä ja loput sitten on mitä on. Olen elänyt sellaisen supertiukan vaiheen, siis asennoitumisen suhteen ja myös kehonkoostumuksen suhteen, ja se riitti kyllä sitä laatua. Ei se ole väärin, ei vaan ole mun juttu. Ei mua kiinnosta mikä mun rasvaprosentti on tai joku lukema rasvattomasta massasta. Mitä helvettiä tekisiin moisella tiedolla?

Tosin, olen päässyt helpolla sillä minulla on ihan säkällä ja sattumalta tällainen pitkänhuiskea olemus, ei mikään fitness -keho mutta en kerää painoa helposti eli pystyn hengailemaan epäreilusti yhteiskunnassa hyväksytyissä mitoissa vaikka herkuttelenkin.

Vielä:

http://www.lily.fi/blogit/ite-puin/uudempia-fitness-lajeja

Tärkeämpiin asioihin, eli musiikkiin.

”This is how it works
You’re young until you’re not
You love until you don’t
You try until you can’t
You laugh until you cry
You cry until you laugh
And everyone must breathe
Until their dying breath

No, this is how it works
You peer inside yourself
You take the things you like
And try to love the things you took

And then you take that love you made
And stick it into some
Someone else’s heart
Pumping someone else’s blood

And walking arm in arm
You hope it don’t get harmed
But even if it does
You’ll just do it all again”