Etusivu » hyvinvointi » Miten kiinni liikunnan iloon jos lähtökohtana on nollamotivaatio?

Miten kiinni liikunnan iloon jos lähtökohtana on nollamotivaatio?

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Kerrankin pääsen kertomaan tällaisen onnistumis -snapshot -tarinan. Se on tässä:

Olin viime syyskuussa saikulla, aika vakavan jutun takia. Detailit voi lukea vanhoista postauksista. Yhtäkkiä juuri äsken tavallinen liikunnan ilo oli vaihtunut vastenmielisyyteen ja jopa ajoittain pelkoon liikkumista kohti. Teki mieli lähinnä syödä sipsejä ja tuijottaa leffoja ja olla katkera omalle epäonnelle. Pidin silti itseni joka päivä liikkeessä, en ilosta, vaan siksi että tiesin että vajoaisin todella syvälle jos en sitä tekisi. Onneksi ei ollut mitään aitoja rajoitteita, enemmän henkisiä. Nyt, kesäkuussa, olen kuitenkin tilanteessa, jossa liikkuminen tuottaa iloa ja jopa odotan niitä hetkiä.

Miten tämä sitten onnistui?

  • uusi tavoite: asetin ainoaksi tavoitteeksi että pysyn liikkeessä ja jonakin päivänä vielä nautin liikkumisesta
  • pienet askeleet: ainoa liikunta aluksi oli joka-aamuinen kävelylenkki koiran kanssa. Ilman koiraa tämä olisi ollut todella vaikeaa mutta tämä juttu oli ehkä se tärkein. Joka päivä, samaan aikaan, huvitti tai ei. Tein ja teen joka aamu lenkin yhteydessä myös enemmän tai vähemmän mobbausta (kehonhuoltoliikkeitä)
  • olosuhteet mahdollisimman helpoiksi tekemiselle: asetin pihalle kuulan, jolla rupesin joidenkin viikkojen jälkeen tekemään varovasti edes yhden sarjan jotain. Tsekkasin läheisen koulun pihalta paikan, jossa voi tehdä leukoja ja vaakasoutuja – aluksi jumppasin pihalla koiralenkin jälkeen tai lenkin puolivälissä koulun pihalle, noin kerran viikossa
  • määrät ylöspäin mutta ei numeroihin tuijottaen: aloin nostamaan määriä ja seurasin suunnilleen miten paljon teen mutta en ottanut mitään paineita numeroista – en laskenut sarjoja tai toistoja, vaan tein sen mitä huvitti, joskus enemmän, joskus vähemmän
  • aloin tekemään osan kävelylenkeistä juosten maastossa
  • seuranta: kirjaan iPhonen Track&Sharella treenistä päivittäin ainoastaan sen oliko se kevyt, medium vai raskas (tai tuliko tänään treenattua ollenkaan vai ei), sitten voin tsekata käppyrästä jälkeenpäin mitä on tullut tehtyä
  • tieto: tiesin jo ennestään hyviä perusliikkeitä kehonpainolla ja kahvakuulalla, nostamisen perusteet olivat hallussa. Tiesin myös hyviä kehonhuoltoliikkeitä jne.

Näin, pikku hiljaa, siis todella hitaasti, tekeminen alkoi tuntua yhä paremmalta. Avainjuttu oli ja on yhä säännöllisyys ja se että ei tuijota numeroita. Kuntoni ei ole nyt huippu mutta selvästi parempi kuin syksyllä ja liikkuminen maistuu. Ja se tuntuu hyvältä.

Isoimpana pointtina ehkä se että kyseessä on prosessi, ei mikään kikka. Mutta jos antaa prosessille aikaa niin alkaa tapahtua.

20121208-202639.jpg


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: