Etusivu » terveys » Takaisin hepan selkään?

Takaisin hepan selkään?

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Viime syksyn erikoisen seikkailun jälkeen olen ollut monta kertaa liikunnasta ja varsinkin liikunnan ohjauksesta sitä mieltä että en pysty siihen enää tai en ainakaan pysty tsemppaamaan siinä muita kuten ennen. Epävarmuus on ollut valtava ja on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin kokonaan monta kertaa. Olen kuitenkin palailemassa treeninvetohommiin, ensin Ryhdin toimintaan ja myös yksilöohjaukseen ja leirihommiinkin.

Olin eilen haastattelussa, jossa käytiin näitä läpi (se julkaistaan varmaan lähiaikoina, linkitän kyllä sitten) ja tajusin siinä selittäessäni että enhän mä voi luovuttaa. Sehän olisi täysin omia sporttiperiaatteitani vastaan. Siis kaikki se, mitä olen itse liikunnasta ja urheilusta oppinut on juuri sitä että jatketaan ja ollaan sitkeitä, vaikka hommat ei menisikään optimaalisesti. Eihän ne koskaan mene. On pysyttävä liikkeellä. On vain helppoa tuudittautua sellaiseen pumpuliin ja miettiä, siis silloin kun kunto ja terveys on kohdillaan, että olen kuolematon ja ongelmat koskettavat ”joitakin muita”. Sellaisesta pilvilinnasta putoaminen hämmentää mutta toisaalta tekee hyvää.

Uskon itse asiassa että näiden kokemusten kautta minulla voi olla jopa enemmän annettavaa ohjaajana kuin aikaisemmin. Olen päässyt kokemaan ikäänkuin kertauskurssin siitä, millaista on olla epävarma ja epämotivoitunut liikkuja, ja siitä pikku hiljaa liikunnasta taas nauttimisen pariin. Voi olla että on helpompi ymmärtää niitä, joita liike ei vaan kiinnosta, tai joiden mielestä se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

I’ll be back kuten arska aina sanoo. Pari laulua loppuun.

 


2 kommenttia

  1. Suvi kirjoitti:

    Tuollainen kokemus tuo varmasti uutta näkökulmaa myös ohjaamiseen ja ihmisten/liikkujien erilaisten taustojen ja elämäntilanteiden ymmärtämiseen. Itselleni ei mitään yhtä rajua ole sattunut, mutta kaikenlaista kremppaa on vuosien varrella ollut verrattain nuoresta iästä huolimatta. Siksi yritän aina ohjatessa ja muutenkin muistaa, että useimmalla meillä on rajoitteemme, jotka eivät välttämättä päälle päin näy mutta jotka vaikuttavat tapaan liikkua. Siksi etenkin ryhmäliikunnassa, jossa ohjaaja ei voi tuntea jokaista liikkujaa, olisi tärkeää antaa vaihtoehtoja ja suvaita sitä, että joku tekee hieman toisin tai pitää omia taukoja. Valitettavasti näin ei aina ole.

    Tsemppiä sinne hevosen selkään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: