Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Mitä kahvakuulaurheilu voisi oppia Crossfit:lta, lajitiedotuksesta?

Mitä kahvakuulaurheilu voisi oppia Crossfit:lta, lajitiedotuksesta?

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Ihan ensin disclaimer että minun ei ole tarkoitus vertailla nyt lajeja ja liikuntamuotoja keskenään. Lajivertailu tyyliin ”meidän laji on kovempi koska meidän iskä” on parikymppisten testohuuruisten poikien hommaa, mä olen jo ikämies, ja kohta ehkä jopa setämies 🙂

Mutta, Antin kanssa juttelun ja Johanin hyvän ja vaikean kysymyksen pohjilta aloin miettimään että mitä kahvakuulaurheilu voisi oppia Crossfit:n lajitiedotuksesta? Mitä sinä olet mieltä?

Kahvakuulaurheilu on äärimmäisen yksinkertaista, silti kaiken maailman sekalaisia organisaatioita on kymmeniä, ellei satoja. Kaikki nokittelevat toisiaan, jokainen yrittää leikkiä olevansa yksi ja ainoa saareke maailmassa lajin suhteen.

Crossfit:ssa: yksi päämaja, joka antaa suuntaviivat ja hirveä määrä saleja, joissa näitä viivoja sitten toteutetaan. Ei tietenkään mikään täydellinen malli tämäkään mutta hyvin tuntuu porukka pääsevän ainakin alkuun sekä salien perustamisessa että treenissä.

Olisiko joku tuollainen mahdollista kahvakuulaurheilussa? Vai kaatuuko se siihen että sitä tavallaan yritetään tehdäkin eri puolilla mutta liian neuvostoliittolaisella otteella?

Tässä Crossfitin MM -kisoihin liittyvä juttu, jossa kerrotaan virtuaalikarsinnoista, joihin osallistuu järjetön määrä porukkaa:

http://markusmykkanen.wordpress.com/2013/03/11/maailman-suurin-urheilukilpailu-kaydaan-sosiaalisessa-mediassa/

Kahvakuulaurheilussa oli joskus 2006-2008 konsepti nimeltä Cross World, jossa haettiin vähän samaa eli porukka kisaili kotonaan tai missä ikinä ja sitten tuloksia koostettiin globaalisti. Se voisi olla yksi perinne, joka kannattaisi ottaa takaisin käyttöön, varsinkin kun nyt informaatioteknologia mahdollistaa videoinnit livenä ja näppärämmän tulosten keräilyn?

Muutenkin mielestäni nuo pelkästäämn itä-euroopassa toimivat lajiliitot ovat aika lailla tiensä päässä, ja jos haluaa että lajilla on tulevaisuus niin ehkä pitäisi kehittää jonkinlainen avoimempaan verkostomaiseen malliin toimiva systeemi? Kaikki tulokset ja kisat globaalisti auki koko ajan, aidot MM -kisat, ison skaalan virtuaali / paikallistapahtumia, jotta uudet pääsisivät helposti mukaan.

Esim. näin äskeittäin Facebookissa jutun aasian mestaruuskisoista kahvakuulaurheilussa. Siellä kerrottiin, että 30 nostajan kisa olisi suurin mitä on USA:n ja Venäjän ulkopuolella järjestetty 🙂 Jos meillä olisi avoimet systeemit niin kuka tahansa voisi ensinnäkin nähdä että isompia kisoja on Suomessa ollut vaikka kuinka monta, ja toki voisimme myös verrata suoraan tuloksia.

Aihe on kiinnostava. Mielestäni kahvakuulaurheilu ansaitsisi laajamittaisesti näkyvyyttä ja myös jonkinlaisen globaalin ryhtiliikkeen. En tiedä miten se tapahtuu. Tiedätkö sinä?

20130104-235826.jpg

Advertisements

14 kommenttia

  1. firemaria sanoo:

    Ihan varmasti kahvakuulaurheilun profiili kohenisi, jos lajin parista huokuisi samantyyppinen henki ja yhteisöllisyys kuin crossfit-piireissä. Tuota lajiliittojen ja -organisaatioiden hajautumisen ongelmaa taitaa kuitenkin olla vaikea enää korjata kansainvälisellä tasolla. Etenkin kun ollaan ilmeisesti suht tiukasti napit vastakkain?

    Suomen rajojen sisäpuolella jotain ehkä olisi vielä tehtävissä. Mikäs olisikaan sen mahtavampaa kuin että esim oma sali olisi lisensoitu kahvakuulaurheilusali, tyyliin Certified Member of Girevoy Sport Finland tai jotain.

    Tuo virtuaalikisojen ajatus on aivan loistava! Silloin kahvakuulanostamisesta tulisi varmasti nykyistä useammalle jollakin tavalla tavoitteellisempaa ja motivoivampaa. Ongelma ainakin meillä täällä Pohjanmaan rannikolla on etäisyys muihin lajin harrastajiin ja kisapaikkakuntiin. Perheellinen ja työssäkäyvä harrastaja ei kovin usein pysty lähtemään kokeilemaan kuntoaan muutaman sadan kilometrin päässä oleviin salikisoihin. Mutta omia viikkotasolla tehtyjä sarjoja voisi virtuaalisesti helposti verrata muihin.

    Ja mikä jottei kahvakuulaurheilu-sivustolla olisi open source -tyylisesti päivän harjoitus/ haaste (joka voisi aivan hyvin koostua kaikesta kahvakuulaurheilijalle hyödyllisistä harjoitteista)! Fedorenko on kai viimeaikoina jotain haastevideoita laittanutkin youtubeen.

    Siinäpä muutamia ajatuksia tähän erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen. Kiitos sen heittämisestä ilmoille!

    • Marko Suomi sanoo:

      Jos vertaa isoon maailmaan niin Suomessa on asiat aika hyvin. Seurojen ja salien tekemisen ”kaavoittaminen” voisi olla hyödyllistä. Itse en tuohon sertifiointiin usko, lähinnä siksi että kuka olisi uskottava taho sellaisen myöntämiseen tai myöntämättä jättämiseen?

      Mutta, jos olisi ns. playbook saleille tai seuroille? Valmiita treenejä, salikisaohjeita jne. Ja osa näistä on jo. Ehkä meillä ei vaan olla totuttu avoimeen tiedottamiseen seuratasolla? Tai siihen ei ole resursseja, tai malleja tai jotain?

  2. Johan sanoo:

    Pyrkimys olikin esittää vaikea kysymys. Hyvä jos onnistuin 😀

    Kansainvälisellä tasolla ollaan CFiin verrattuna ihan eri tilanteessa, osittain sen takia että GSlla on pienuudestaan huolimatta pitkät perinteet. Tietyt tahot esim. jenkeissähän ovat muistaakseni ilmaisseet aika selkeästi miksi ovat lähteneet rakentamaan asioita eri pohjalle kuin mitä idässä. Yksi syy on tietenkin fyrkka eikä sitä tarvitse mainita erikseen, mutta sen lisäksi vaikuttaisi olevan olemassa myös tietynlainen epäusko/väsymys vanhoihin liittoihin ja niiden kyvyttömyyteen viedä lajia eteenpäin. Moiseen kapitalistiseen niskurointiin (hymiö tähän) vanhat liitot sitten reagoivat niin kuin reagoivat.
    Tällainen tilanne tekee kattavan yhtenäisen toimintatavan lanseeraamisen käytännössä mahdottomaksi, varsinkin kun tiedämme että kyse ei ole 2 vastakkain olevista leireistä, vaan paljon monitasoisemmasta kinastelusta. Liikaa intressejä eri suuntiin.
    Valmiit treenisapluunat yms. ovat jo tosiasioita, mutta en mitenkään näe mahdollisena sitä että niistä tulisi koko GS-yhteisön omaksumia standardeja. Eri koulukunnat tulevat todennäköisesti olemaan hyvin pitkään, mikä ei ole sinänsä huono juttu. Kinastelu ja likainen peli ovat tosi huonoja ja turhia asioita.
    Toivottavasti yhteistyö olisi mahdollista. En tiedä enkä arvaa miten se onnistuisi, mutta toivon kuitenkin.

    • Marko Suomi sanoo:

      Aivan, perinteet ovat sekä siunaus että kirous 🙂

      En keksi oikein muuta että pitäisi kehittää niin hyviä uudenlaisia toimintamalleja, että muualla haluttaisiin päästä niihin mukaan ja matkia niitä. Esim. Kallen nostajatietokanta on hyvä esimerkki.

      Toisaalta, se voi olla vanhoille liitoille ja joillekin uusille egokeskeisille guruille vaikea pala, koska siinä laitetaan porukka aitojen saavutusten perusteella rinnakkain 🙂

  3. Jarno Ponkala sanoo:

    Tämähän vaikia asia, voimannostossakin monia liittoja ollut ja moni sitten kuopattu ja parraimmat säilyneet hengissä samoin kehonrakenuksessa muutama liitto kuin ifbb ja kun muissa liitoissa voittaa jotakin niin sitten sitä väheksytään suomessa, et kyllä tuommoisessa pikku liitossa voittaa jne. Et pointti oli vaan onko suomessa sitten kateus joka sit korrelisoituu eteenpäin. Kun kummiskin melkein joka suomen sopussa on jo jotain kuula touhua niin oisko sitten esimerkiksi sali kisat sitten avain kuula urheilun nostamiseen? Kun nyt taidetaan olla painonnosto liiton alla ja painonnostoa mainostetaan/näytetään vähemmän mitä voiman nostoa, tämä on vaikia aihe, mut kuulan parissa vietetyt ajat on hauskoja, aina se vaan tuo niin ihana rautapallo yllättää heh

  4. firemaria sanoo:

    Ellei lajiliitto usko omaan tekemiseen niin paljon että kehittää standardoidun koulutusjärjestelmän jonka läpäisseille myönnetään kyseinen ”sertifikaatti” tai maininta tms, niin kuka sitten? Tilannehan on juuri tuo mitä Jarnokin sanoi: ”melkein joka Suomen sopussa on jo jotain kuula touhua…”.

    Lähinnä ajoin takaa sitä, että tietyllä formaatilla kahvakuulaopetusta tarjoavat tahot olisivat ulkopuolisislle helpommin löydettävissä. Siis muutkin kuin seurat. Seuratoiminnan ongelma on juuri tuo rahkeiden puuttuminen, niin taloudellisesti kuin fyysisestikin. Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä sitä ajattelutapaa, että jonkun lajin opettaminen on jalompaa tai parempaa, jos se tehdään ilmaiseksi. En toisaalta myöskään ymmärrä miljoonabisneksen tavoittelua. Mutta voisiko olla jotain siitä väliltä? Lajiliitto saisi koulutusjärjestelmän pyörittämisestä vähän rahaa esimerkiksi tuon virtuaalikisasysteemin kehittämiseen ja muutenkin profiilin kohottamiseen ja kuntosaleille saataisiin totalbodysuperkahvakuulafitness -härdellien tilalle turvallisia tekniikoita opettavia ohjaajia. Kaikki voittaa?

    • Marko Suomi sanoo:

      Mä en ole liitossa hommissa mutta uskon kyllä valiokunnan tekemiseen, siellä on pätevää porukkaa. Ja itse asiassa käsittääkseni on kehitteillä jonkinlainen valmentajakoulutus mikä on hyvä juttu, sillä se selvästikin puuttuu.

      Mulla itsellä tuosta sertifioinnista on ollut huonoja kokemuksia erilaisten organisaatioiden epämääräisten touhujen takia, siksi sillä sanalla on mulle huono kaiku vaikka se ei välttämättä olekaan mikään super-evil -asia. Ilmaisuus / maksullisuus ei ole se juttu vaan se mitä ja miten tehdään.

      Mun mielestä liitolla on nyt paremmalla tolalla tiedotus kuin koskaan, siis kuulaurheilun suhteen. Liitolta nostajille -viestit toimivat, kuten liitolta ulospäin.

      Mietin enemmän sitä että miten saisi harrastajat, kisaajat, salit, seurat jne tuottamaan sitä sellaista arkisempaa fiilismateriaalia, jota Crossfit paljon hyödyntää. Kuvia treeneistä, blogeja yms. Eli nostajilta nostajille, ja nostajilta kaikille muille.

      Hard-core -kisaajan näkökulmasta nämä ovat ns. turhaa sälää mutta niillä on kuitenkin vaikutusta lajin imagoon. Jos aina välillä tulisi vastaan kuvia ja tekstejä, joista välittyy miten kivaa treeni on, se voisi tuoda lisää tietoisuutta toiminnasta. Se ei tarkoita että pitäisi tehdä mitään sirkustemppuja 🙂

      Salikisat ovat ehdottomasti hyvä juttu, mitä matalampi kynnys testata eka kerta, sen parempi. Olisi hienoa jos kaupallisetkin salit kokeilisivat näitä enemmän.

    • Marko Suomi sanoo:

      Virtuaalikisatoiminnan paradoksi on siinä että sen pyörittäminen ei sinänsä edes maksa mitään 🙂 Mutta toki se vaatii sen että on se pyörittäjä tekemässä hommia jotta nostajat pääsevät helposti mukaan. Silti, tarvitaan vain nettisivu tai blogi, google docs:iin tulokset, joku paikka linkittää video, kuvat ja muut. Superhelppoa 🙂

    • Marko Suomi sanoo:

      Jes, olisi ihan kätevää jos tavoitteellisen nostamisen harrastaja löytäisi jotenkin kätevästi tahon, maksullisen tai ilmaisen, opettamaan jos niin haluaa. Siis niin että kaikki mahdolliset olisivat vaikka yhdestä paikasta katseltavissa.

  5. firemaria sanoo:

    Valiokunnan perustaminen oli ehdottomasti jees juttu! Osaava porukka joka voi opastaa eteenpäin. Jos koulutusjärjestelmä on kehitteillä, aina vaan parempi! 🙂 Jonkinlaisen keskusorganisaation tuki ja heidän tuottama materiaali auttaisi kaikkia kentällä toimivia. Toiminnan käynnistämisen kynnys madaltuisi entisestään (Suomessa siis ohjeistus ja vinkit jo tosi hyvin mielestäni esillä, kiitos sinun ja valiokunnan!) kun olisi jokin johdonmukainen strategia ja tuntiformaatti/ ohjelmointiformaatti (esimerkiksi nyt tuo jutun aiheenakin ollut CF tai monet muut maailmanlaajuiset jumppaformaatit).

    Joo ymmärrän ton sertifikaatti-sanan kammotuksen. Itsekin tässä vuosia kaikenlaista touhunneena on tajunnut että mikä taho tahansa voi kyhätä jonkinlaisen kurssin ja tulostaa osallistujille pätevän näköisen ”sertifikaatin”. Kurssin antamista taidoista ei silti välttämättä ole takuita.

    Ja tuo arkinen fiilistely on ehkä juuri sitä mitä tarvitaan. Kyllä sekin varmaan tulee pikkuhiljaa kun kahvakuulaurheilu jalkautuu ”taviskuntoilijoiden” joukkoon, sen sijaan että on vain hardcore nostajien juttu. Se vaatii kaikilta joustoa ja avarakatseisuutta, jotta sitä arkista fiilistelyä ei torpata nimenomaan turhana sälänä 🙂

    Kahvakuulayhteisön yhteinen nettisivu, johon voisi postata fiilistelykuvia, videoita ym on hyvä idea. Vaatii juurikin sen ylläpitäjän ja oikeasti turhan sälän karsijan, jotta sivusto pysyy järkevänä. Onhan ainakin Suomessa sellaiseen kykeneviä kuulaihmisiä ( jotenkin katse kääntyy Suomen Markoon tai Koivulan Eveliinaan 😉 )

  6. firemaria sanoo:

    ”… jokin johdonmukainen strategia ja tuntiformaatti/ ohjelmointiformaatti (esimerkiksi nyt tuo jutun aiheenakin ollut CF tai monet muut maailmanlaajuiset jumppaformaatit)”

    Pitää tietysti lukea että ESIMERKKINÄ tuo jutun aiheena ollut CF tai…. 😀

  7. pyykkonen sanoo:

    Suomen kahvakuulaurheilussa on valittu malli, missä on lähdetty kehittämään lajia Painonnostoliiton alaisuudessa ja seurojen kautta. Minun nähdäkseni meillä on monet asiat paremmin kuin niissä maissa, jossa lajia on lähdetty viemään eteenpäin kaupallisista lähtökohdista. Ollaan kuitenkin edelleen vasta alussa ja työtä on jäljellä tolkuttomasti.

    Meidän malli on myös herättänyt kiinnostusta muissa maissa, kun olen siitä käynyt kertomassa leireillä ja kisoissa. Norjassa organisoituivat juuri Norjan painonnostoliiton alle, pitkälti meidän mallin mukaan. Ruotsissa ei olla päästy niin pitkälle, koska kukaan ei ole halunnut lähteä tekemään ”pyyteetöntä vapaaehtoistyötä”.

    Irlannissa toimintaa varten on perustettu liitto, joka on IUKL:n edustaja Irlannissa. Tämä liitto AIKLF puolestaan on saamassa Irlannin urheiluministeriön hyväksynnän. Irlannissa toiminta on kuitenkin hajonnut niin, että siellä on myös toinen liitto hääräämässä.

    Kaikki kunnia Crossfitille. Heillä on paljon harrastajia ja on pelkästään hienoa, että Crossfit-saleja on nyt Suomessakin noin paljon. Zumballa on 10 miljoonaa harrastajaa, siihen lienee vielä jonkin verran matkaa. Crossfitin malli ei kuitenkaan ole ongelmaton. En tiedä voiko sitä tarkastella niin, että ottaa vain hyvät puolet ja unohtaa huonot puolet. Huonoista puolistakin löytyy kyllä juttua verkosta hyvinkin helposti.

    Sivukommenttina vielä: mikään ei muuten ole ilmaista. Maksuton ja ilmainen on kaksi eri asiaa.

    • Marko Suomi sanoo:

      Crossfitin kuviossa mua henk. koht. kiinnostaa eniten median hyödyntäminen ja tiedotustoiminta, ei niinkään salimalli tai treenimetodit. Eli sen kirsikan ehkä ottaisin koko kakusta, jos mahdollista. Tai ehkä katsoisin miten se on tehty ja miten sitä voi hyödyntää täällä, jossa on hyvä perinteinen pohja.

      Tosiaan kaikki paikat, joissa on menty kaupallisella ensisijaisesti, ovat täynnä sillisalaattia eikä toiminta meinaa mennä eteenpäin. Esim. USA:ssa iso potentiaali ja paljon ”innovaatiota” mutta ei oikein mitään tolkullista kokonaiskuviota vaan keskenään kilpailevia tahoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: