Etusivu » tavoitteet » Ruuhkavuosiwellness(tm)

Ruuhkavuosiwellness(tm)

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Ruuhkavuosisuperhardcore -method

”Ruuhkavuosiksi mielletään vuodet, jolloin lapset ovat pieniä, työelämässä on aktiivinen noste ja vapaa-ajallakin harrastetaan. Ruuhkavuosiin ajoittuu usein myös rakentamista, remontoimista, velkataakan kasvattamista sekä huoli rahan ja ajan riittävyydesä.”

Itse elän juuri nyt tuollaisessa elämänvaiheessa. Vauhtia riittää, ja elämä juoksee nopeasti sormien läpi ja silmien ohi. En ole enää nuori poika ja usein useampi asia kiinnostaa kuin mihin omat voimavarat oikeasti riittäisivät. Se taas aiheuttaa sen että välillä tuntuu törmäävän seinään oman jaksamisensa kanssa. Muistelen että parikymppisenä ei ollut tällaisia haasteita, silloin tuli touhuttua ihan eri tahdilla tarvitsematta miettiä palautumisia yms.

Wellness -höpötys

Haen tällä nyt sitä että tämä ei ole mikään wellness-, fitness- tai lifestyleblogi. Nämä kaikki sanat saavat itse asiassa minussa aikaan enemmän kylmiä väreitä kuin kiinnostusta. Olen ihminen, en mikään setti tuotteita, liikkumistapoja tai asusteita. Tajuan kuitenkin jotain tästä sekavasta huomiotaloudesta ja siitä kuinka tärkeää itsensä brändääminen olisi mutta se ei kuitenkaan kiinnosta.

Blogin brändäys ja laskelmoiva kohderyhmäajattelu

Mutta, brändään kuitenkin 🙂 Se, mitä spesiaalia tämä blogi voi tässä kaikessa terveysfitnesswellness -kaaoksessa tarjota on näkymä tähän kaikkeen ruuhkavuosissa elävän 36 -vuotiaan miehen näkökulman kautta. Ja huom! en ole liikunta-alalla töissä enkä juuri nyt myy mitään, edes kursseja. (jatkossa varmaan taas jossain vaiheessa, ehkä)

Yksi näkökulma on esim. tämä: tärkein tavoitteeni ei ole saavuttaa joku henkinen yksisarvisen kanssa hengailu -tila, vaan juuri tällä hetkellä oleellisin tavoitteeni elämässä on olla turvallinen isä lapsilleni, vähintään siihen asti kunnes nuorin heistä täyttää 21. Eli nyt puhutaan hengissä selviämisestä 15 vuoden ajan ihan käytännössä.

Mielekkyys ”onnellisuuden” sijaan

Tämä liittyy wellness -höpötykseen siinä mielessä että pelkkä hengissä selviäminen ei sinänsä ole tavoite, se on se mitä suhteellisen terve organismi hakee muutenkin. Jos haluan olla turvallinen, se tarkoittaa jollain tasolla itsensä kanssa sinut olevaa ihmistä, joka kokee elämän mielekkääksi ja joka sitten viettää aikaa myös lastensa kanssa. Miten se tapahtuu? Tekemällä asioita, joita kokee mielekkääksi. Pyrkimällä sitä kohti niin töissä kuin vapaa-ajalla. Toki siihen kuuluu sykleinä paljon työtä ja sitten pitäisi kuulua myös palautumista. Kun joku asia on aidosti mielekästä, silloin ei tule laskettua tunteja tai muutakaan (tsekkaa myös Kukan juttu melkein ainakin aiheeseen liittyen). Yksi iso mielekäs asia minulle on kahvakuulaurheilun parissa puuhastelu, eri tavoilla.

En tiedä saako tästä tolkkua mutta minulle ns. wellness (mitä ihmettä se tarkoittaakaan) ei ole mikään tavoite. Koen täysin vieraaksi kuntoilulehdissä esiintyvät ihmiset, jotka hymyilevät kepeästi, ikäänkuin sellainen olisi joku päämäärä? Oman kokemukseni mukaan onnellisuus on enemmän hienoja hetkiä kuin mikään pysyvä olotila. Silti, ajattelen että tässä kaikessa hyvinvointiskenessä sen pinnallisuuden ja typeryydenkin keskellä on jotain aidosti tärkeää. Se liittyy siihen että jos ottaa elämästään itse vastuun, on olemassa aika paljon asioita, joilla voi vaikuttaa sen laatuun hyvinkin paljon. Ilman että tarvitsee ostaa välttämättä mitään. Vastuu on se oleellinen juttu.

Don’t hate, love the unicorn

Nyt en halua mitenkään varsinaisesti dissata ihmisiä, jotka tuollaista teollisuutta tekevät työkseen tai tavoittevat sitä. Jokainen löytää sen oman mielekkyyntensä mistä löytää, minulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Haen tällä tekstillä oikeastaan kirkastusta tämän blogin tavoitteille. Ehkä jonain päivänä opin myös tiivistämään sen?

Tässä loppuun vielä kiva kuva korvaukseksi pitkän tekstin läpi kahlaamisesta.

 

 

Advertisements

1 kommentti

  1. ”Oman kokemukseni mukaan onnellisuus on enemmän hienoja hetkiä kuin mikään pysyvä olotila.”

    Mun ajatusmallissa puolestaan voin olla täydellisen onnellinen, mutten ikinä täydellisen tyytyväinen.
    Onnellisuus on perustila, eikä se ole riippuvainen siitä mitä olen tai omistan, eikä se lakkaa olemasta vaikka olisin onneton, surullinen, vihainen tms. Käsittelen elämässä tapahtuvia juttuja katastrofin suuruudesta riippumatta irrallisina tästä kokonaisuudesta (enkä nyt sano, etteikö ne vois järkyttää mun perusturvallisuutta -tottakai voi).

    Ehkä tämä on semantiikkaa, mutta ainakin se pitää lasini jatkuvasti puoliksi täytenä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: