Etusivu » rauta » Esiintymiskammosta esiintymisnautintoon

Esiintymiskammosta esiintymisnautintoon

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Onko teillä ollut esiintymiskammoa? Oletteko päässeet sen yli, ja jos niin miten?

Mä olen nyt siinä pisteessä että nautin esiintymisistä, jopa odotan niitä ja yritän hankkia kokemuksia aina kun mahdollista. Joskus taas oli niin että pelkäsin niitä hullun lailla ja pidin tilanteita vastenmielisinä. On käynyt tuuri siinä mielessä että harrastus ja työ ovat tuoneet paljon mahdollisuuksia treeniin.

Mitään kikkaa ei mulla ole tarjolla kammon poistamiseen, olen vain treenannut. Nykyään huolenaiheeni on että välittyykö sanoma, kun joskus se oli ”mitähän ne musta ajattelee”. Olen myös joskus kokeillut sitä ”kuvittele yleisö alusvaatteisilleen” -kikkaa mutta se ei ole helpottanut pelkoa, haittaa vain keskittymistä. Pelko sinänsä ei ole kadonnut mutta en anna sen enää haitata.

20130201-183606.jpg
Kuva ei liity yhtään mihinkään.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Hannu Saarinen sanoo:

    Aika monella lienee esiintymiskammoa, joka vähenee esiintymiskokemuksen myötä. Sitä pitää vaan mennä sinne epämukavuusalueelle (joillakin jopa fyysisesti epämukavalle) ja kestää niin kauan kunnes se helpottaa. Jos ajattelee, että ”en minä ole esiintyjä”, niin sitten pitää vaan ”fake it till you make it”.

  2. Sinikka Huttunen sanoo:

    Esiinnyin paljon lapsena ja nuorena musiikkihommeleissa, mutta kun aikuisena aloin opiskelemaan, ei seminaareissa sun muissa puhuminen ollutkaan yhtä helppoa. No tietysti soittaminen ja puhuminen ovat eri asioita, jokin mokaamisen pelko kumminkin molempiin liittyy. Sitähän esiintymiskammo kait on: sulle muka nauretaan, pidetään tyhmänä ja koko maailma muistaa ikuisesti jos jotain kämmää.

    Esiintymiskammo tod.näk. poistuu/vähenee kokemusten myötä kun huomaa, etteivät virheet ole maailmanloppu ja että yleensä yleisö on paikalla vapaaehtoisesti ja haluaa kuulla, mitä sinulla on sanottavana. Itse sain suuren avun opiskelun sivussa käymästäni Rohkeutta esiintymistilanteisiin -kurssista, jossa turvallisessa ympäristössä mokailtiin oikein urakalla, tehtiin itsemme ja toiset ääreisnaurettaviksi – ja huomattiin, että kyllä siitä hengissä selviää.

    Jos vielä joskus ihan uudessa tilanteessa alkaa puntti tutista, muistelen kurssin antia ja astelen hyvillä mielin yleisön eteen. Ja nauran yhdessä yleisön kanssa, jos mokia sattuu. Siis kun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: