Etusivu » kahvakuula » Ulkotreeniä kahvakuulalla ja sisätreenin totaalinen luonnottomuus

Ulkotreeniä kahvakuulalla ja sisätreenin totaalinen luonnottomuus

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

EIlen oli Iltalehdessä (ainoa hyvä syy ostaa Iltalehti todella pitkään aikaan) juttu Petra Virtasen ohjaamista kahvakuulatreeneistä Saarijärvellä. Petra on vetänyt ulkotreenejä pisimpään mitä minä tiedän, ja hän on toiminut Ryhdinkin ”säällä kuin säällä” -ideologian innoittajana.

Mielestäni idea kuulatreenistä ulkona porukassa on yksinkertaisesti loistava. Siinä saa samassa paketissa hyvää treeniä, yhteisöllisyyttä, raikasta ilmaa, tuntumaa eri sääilimiöihin ja kuntokin kasvaa ajan kanssa.

Miksi silti todella usein joku suomalainen kysyy ”eikö ulkona treenaaminen ole haitallista varsinkin talvella?” Minä en vaan ymmärrä miten suomalainen voi edes kysyä tällaista? Kauanko täällä on hiihdetty, kävelty, tehty lumitöitä, YMS? Ulkona? Ette ole tosissanne 🙂

Mitä jos kääntäisi asetelman toisin päin. Eikö ole ihan luonnotonta mennä jonnekin isolla rahalla kyhättyyn ilmastoituun tilaan hikoilemaan? Ihminen siirtyy kotoaan, sisätiloista, pahimmassa tapauksessa autolla, toiseen sisätilaan jossa liikutaan jollain keinolla. Sitten takaisin. Mitä järkeä? Missä vaiheessa tulee tuntumaa happeen, luontoon, tasapainoiluun luonnollisessa ympäristössä?

http://www.iltalehti.fi/iltvurheilu/20130117018513586_v9.shtml

Photo 18.1.2013 8.04.26

Eli, jos asut jossain tuolla Saarijärven tuntumassa, mene kokeilemaan Petran treenejä! Ja jos asut Hyvinkään seudulla tervetuloa:

Photo 1.1.2013 21.44.57

 

 

Mainokset

3 kommenttia

  1. Oulussa Niemenrannassa pidettiin eilen reilun parinkymmenen asteen pakkasessa kahvakuulatreenit ulkona, ja paikalle saapui ohjattavakseni neljä kylmääpelkäämätöntä karpaasia. Mielenkiintoista oli se, että he olivat kaikki suht uusia harrastajia, kokeneemmat kovimmat patut olivat jääneet kotiin. Innostuksella siis vaikka pakkaseen! Yhteinen kokemus oli se, että ei palellut, kun pysyttiin liikkeessä.

    Vuodenaikojen vaihtelun huomaa ihanasti kun kahvakuulailee ulkona, vielä kun treenit ovat aina samaan aikaan päivästä. Päivien pitenemisen ja lyhenemisen. Ehtii nähdä lumihiutaleiden leijailevan taivaalta. Tamppaantunut kenttä on hyvä treenialusta. Ei se talvi olekaan mikään pahis, jota pitäisi vältellä. Syke kun vähän nousee niin tulee hengitettyä enemmän ja tunnin aikana saa hyvin tuuletettua keuhkot puhtaalla ulkoilmalla.

  2. Hannele Heinonen sanoo:

    Ja yks mieleenpainuvimmista Hanna Pietilän ohjaamista treeneistä koettiin viime kesänä Oulussa, kun kahvakuulailun harrastajat heiluttivat kuulaa ukkosella. Jyrisi ja salamoi niin paljon, ettei edes huomannu, että lihaksia pakotti ja rankka vesisade piti huolen siitä, että hikoilu ei häirinnyt. Tottakai kuulaillaan ulkona, säällä kuin säällä:)

  3. Tavasti sanoo:

    Tampereen kyljessä Kangasalan Suinulassa treenataan myös ulkona ympäri vuoden. http://lihasulanjapalonkylat.net/kyla/Kahvakuulaa

    Pari viikko sitten maanantaina oli -17 astetta, ja paikalla 14 henkeä. Koskaan ei ole kukaan valittanut että on kylmä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: