Etusivu » hyvinvointi » Tavoitteellinen vs tavoitteeton(?) toiminta

Tavoitteellinen vs tavoitteeton(?) toiminta

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Jos olette lukeneet yhtäkään Facebook tai foorumikeskustelua liikunnasta, tai jos olette kuulleet kahvipöytäkeskusteluja harrastuksista, teille on ehkä tuttu tämä ikuisuuskysymys:

tavoitteellinen vs tavoitteeton toiminta -aihe

Oletko sinä jommassa kummassa leirissä? Miksi?

Keskustelussa kuulee usein tämän tapaisia kommentteja:

  • mitä järkeä on tehdä liikkeitä x ja y?
  • mutku mä tykkään tästä tavasta liikkua
  • mikä sun tavoite on?
  • mä haluan nostaa 100kg penkistä
  • mulla ei oo tavoitteita, mä haluan vaan että liikunta on kivaa
  • mä haluan että kaikilla on kristallinkirkas tavoite
  • kaikkien pitää maksimoida inhimillinen potentiaalinsa ja pyrkiä taivaisiin
  • naiset ei saa nostaa raskaita painoja
  • haluan salaa olla conan barbaarin näköinen ja lukea kirjallisuutta, jotta saisin paljon naisseuraa
  • mä en tajua miks jotkut ottaa treenit niin vakavasti?
  • hei, mä käyn salilla ja nostan niitä kuulia, miks sä vielä vaadit että mulla olis jotain tavoitteita!

Näennäisesti vastakkain on kaksi leiriä. Toinen tavoittelee jotain ja toinen ei. Tietenkään asia ei ole niin mustavalkoinen, vaikka varsinkin netissä se siltä välillä näyttää.

Tavoitteellinen leiri näkee tavoitteettomat tahdottomina ja tiedottomina laiskureina, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet että voisivat maksimoida inhimillisen potentiaalinsa joko tekemällä jotain tiettyä treeniä tai kirjaamansa tavoitteet aarrekarttaan tai ties mihin.

Tavoitteeton leiri näkee tavoitteelliset tiukkapipoisina liikuntanatseina, jotka eivät tee muuta kuin mittaa ruoka-annoksia ja asu salin nurkassa palautusjuoman ja sykemittarin kanssa.

Miksi näin? Miksi on niin vaikea asettua toisen asemaan, ja ymmärtää että a) tavoitteellinen treenaaminen on muutakin kuin yhden asian tekemistä, tavoite vain kirkastaa ja helpottaa tekemistä valintapaikoissa ja b) kaikkien ei tarvitse tavoitella sinänsä liikunnasta mitään, sitä voi tehdä ihan huvikseen ja c) on mahdollista SEKOITTAA näitä keskenään, jolloin joskus tekee tiukalla fokuksella asioita ja joskus tekee mitä huvittaa?

Olen itse ns. tavoitteellisessa leirissä, ja uskon että jokaiselle olisi hyötyä siitä, että miettii miksi vaikka nyt liikuntaa harrastaa ja mitä tavoittelee. Jos huomaa ettei tavoittele mitään niin se on ok, ei siitä ole muille tilivelvollinen kuin itselleen. Jos taas huomaa että haluaakin jotain ja nykytekeminen ei oikein sitä palvele niin sekin on ihan kiva juttu.

Isoin juttu ehkä on se että tavoitteita ja tekemisen mielekkyyttä ei voi runtata kenenkään kurkusta alas, niitä ei voi ostaa tai myydä vaan ne tulevat sisältä käsin, omien oivallusten kautta.

http://www.flickr.com/photos/nilsrinaldi/5158417206/sizes/l/in/photostream/

 

Advertisements

2 kommenttia

  1. Satu-Marja sanoo:

    No kun, tavoitteellisuus monesti rinnastuu aikasidonnaisuuteen, johonkin kuuriin. Näennäinen tavoitteettomuus, mihin itse ehkä enemmän kallistun, ei ole sidottu mihinkään aikaan tai jaksoon elämässä. Vastustan ankarasti ”sitku”-ajattelua. Konkreettiset tavoitteet ei sitouta elämänmittaiseen muutokseen, kukaan tuskin asettaa tavoitteekseen nostaa maasta 200 kiloa juuri ennen kuolemaansa. Mitä sitten kun tavoite on saavutettu? Alkaako uusi jakso kohti uutta tavoitetta?

    Haluan, että mulle (ja lapselle) treenaaminen ja liikkuminen on yhtä luonteva osa arkea kuin syöminen ja saunominen. Ei sitä tehdä mistään erityistä päämäärää varten, se vaan kuuluu elämään. Ja uskaltaisin väittää, ettei teho tai tulokset pitkällä aikajänteellä kärsi tästä ”tavoitteettomuudestani”. Tai sitten olen vaan laiska, joka vierastaa kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja päämääriä. Tiiä sitten näistä. 🙂

    • Marko Suomi sanoo:

      Yksi mielenkiintoinen tapa miettiä tuota on kysyä itseltään:
      – mitä haluan pystyä tekemään ensi vuonna
      – mitä 10 vuoden päästä
      – mitä eläkeläisenä
      jne

      Eli esim. ”vanhana” haluan pystyä leikkimään lastenlasteni kanssa ulkona. Tai käydä kaupassa omatoimisesti.

      Mun mielestä on hienoa jos liike on osa arkea, se on ehkä paras tapa pitää itsensä aktiivisena? Mutta jos se ei sitä ole, miten sen saa siihen pisteeseen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: