Etusivu » hyvinvointi » Liikunnan tärkeysjärjestys

Liikunnan tärkeysjärjestys

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Alla on kaavio siitä mikä on mielestäni tärkeysjärjestys liikkumisessa ja myös liikkumisen ohjaamisessa. Keskellä ytimessä on tärkein ja vähemmän tärkeä on sitten ulkoreunoille mentäessä. Miltä mielestäsi näyttää?

Edit: vielä alempana kommenttien hyvien pointtien perusteella päivitetty kuvio.

Liikkeen laatu ei ole mielestäni tarpeeksi esillä ainakaan mediassa. Päinvastoin, kun puhutaan liikunnasta, puhutaan joko numeroista eli määristä tai sitten miltä asiat näyttävät eli tuo vähiten tärkein. Mitä tälle voisi tehdä?

20121206-171641.jpg

Kommenteissa tuli esiin tärkeä pointti, eli miksi yleensä tehdään:

20121207-081626.jpg

Ja uudestaan koko kuvio:

20121207-081741.jpg

Advertisements

5 kommenttia

  1. arikaiko sanoo:

    Moro!
    Mä ehkä korostaisin tässä sitä liikkumisen tarvetta, eli mikä saa tai pistää ihmisen liikkumaan. Onko kyseessä sitten terveyden ylläpito, kunnon kasvattaminen, laihtuminen tms. Miksei muuten lääkärit määrää liikuntaa sairaslomien sijaan? Tietenkin tilanteen huomioiden. Samaten ohjaajan pitäisi tietää miksi joku tulee treeneihin, mitä hän sieltä hakee. Pieni juttelutuokia ennen treeniä osoittaa onko k.o. henkilö oikeassa paikassa. Etenkin vanhempien treenaajien kanssa minusta yksi hyvä treenien painopiste ois yleisen toimintakyvyn ylläpitäminen tai parantaminen.

    • Marko Suomi sanoo:

      Erittäin hyvä pointti. Jos on se ”miksi” tiedossa, on helppo mennä eteenpäin. Olisi hienoa että sekä treenaajaa että ohjaaja tietäisivät ne perimmäiset syyt touhuta.

  2. Maria sanoo:

    Hyvä kuvio ja hyvä pointti myös Arilta! Ohjaajalle tekniikka on se sydämen asia. Tunnille tulevalle liikkujalle motiivi voi kuitenkin olla jotain aivan muuta. Ohjaajan haaste on saada liikkujalle perusteltua tekniikan tärkeys hänen oman tavoitteensa saavuttamisen kannalta ja siten motivoitua häntä opettelemaan sitä tekniikkaa turhautumatta.

    Sitten tuohon Arin heittämään kysymykseen että miksei lääkärit määrää liikuntaa: Kyllä he yllättävän usein määräävätkin. Onhan aikoinaan jopa kehitelty liikuntareseptikin. Tosin sen käyttö taisi jäädä vähälle kaikkien potilaskertomus- ja reseptiohjelmien siirryttyä tietokoneaikaan. Mutta siis itse työterveyshuollossa fysioterapeutin hommia tekevänä voin kertoa että lääkäritkin alkavat oppimaan 😉 Meillä homma menee niin että henkilö ohjataan minun vastaanotolle, jossa sitten oireen tai ongelman valossa yhdessä suunnitellaan sopivin liikuntaohjelma, jonka toteutumista seurataan ensimmäisten kuukausien aikana harjoituspäiväkirjan ja tapaamisten avulla.

    Työikäsen väestön, etenkin ikääntyvien työntekijöiden kohdalla on ohjaajan minustakin erittäin tärkeä miettiä yleistä toimintakykyä ja esimerkiksi työn asettamia vaatimuksia keholle; mitkä kehonosat rasittuvat muita enemmän, mitkä ovat k.o. työn tyypillisimmät ylirasitusvaivat jne. Tämä auttaa niin ohjauksessa kuin toiminnan suunnittelussakin.

    Huomaatte että voisin puhua tästä vaikka kuinka pitkään 🙂 Mutta eiköhän ne päällimmäiset tulleet tässä.

    Kiitos Marko hyvästä blogista!

    • Marko Suomi sanoo:

      Kuulostaa aika hyvältä tuo yhdessä suunnttelu. Sitoutuvatko ihmiset liikelääkkeisiin?

      • Maria sanoo:

        Kun lähestymistapa on onnistunut ja ohjaaja lukenut ihmistä mahdollisimman oikein ja suunnitelma on ainakin lsittain ihmisen omasta kynästä, on lopputulos yleensä ihan mukava. Ongelmahan on sitten se, miten ihminen sitoutuu ”tästä hamaan tulevaisuuteen”, eli mitä tapahtuu sitten kun kolmen-neljän kuukauden yhteinen taival (joka tutkimusten valossa muuten on intervention pituuden vähimmäismäärä mikäli halutaan muutoksia tapahtuvan ihmisen käyttäytymisessä) päättyy ja ihminen on omillaan. Osa palaa vuoden päästä vastaanotolle saman ongelman kanssa, osaa saattaa sitten ilahduttavasti nähdä jossain liikuntakuvioissa. Ilahduttavia tapauksia ovat myös ne, jotka saattavat parin vuoden päästä palata vastaanotolle jonkin toisenlaisen vaivan kanssa ja kertovat pyytäneensä lääkäriltä lähetettä, koska saivat edellisen vaivan kanssa niin hyvän avun ja kipinän lähteä liikkumaan (oikein).

        Kyllähän totuus on kuitenkin tässäkin asiassa loppujenlopuksi se että hevosen voi viedä (vaikka väkisin) purolle, mutta juomaan sitä ei voi pakottaa. Mutta oikeanlaisesta suostuttelusta voi olla apua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: