Etusivu » tavoitteet » Toipilas tilittää tekniikasta ja muusta

Toipilas tilittää tekniikasta ja muusta

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Sairastuminen varmaan alkuvaiheessa aiheuttaa tällaista pitkää tilittämistä. Jos et jaksa lukea pitkään, ydinviesti on se että kannattaa huolehtia omasta koordinaatiokyvystään ja panostaa treenissä tekniikkaan 🙂

20120927-113313.jpg

27.9.2012

Pääsin eilen kotiin sairaalasta. Nyt on sitten kolme viikkoa sairaslomaa ja sen jälkeen töihin. Ohje oli: Jaksamisen mukaan normielämää mutta ei mitään raskasta remppaa tai urheilua ainakaan sairasloman aikana. Periaatteessa muutenkin mun kaikki elämäntavat on ihan terveelliset, kaikki veriarvot oli tosi hyvät ja ruokavalio kohdallaan.

En tiedä miten jatkossa treenaan tai minkälaisia tavoitteita mulla saattaa olla. Ajattelin ottaa aika rauhassa tässä jonkin aikaa enkä edes oikein miettiä tuota, vaikka tokihan sitä tulee mietittyä. Fyysinen tekeminen on ollut mulle liikunnan ilon löytämisen jälkeen (vasta joskus yli parikymppisenä) aina tosi tärkeää, ja se on varmasti sitä jatkossakin. Aikaisemmin ei ole vaan joutunut kohtaamaan omaa haavoittuvaisuuttaan. Olen ollut viemässä tiedottomassa tilassa olevaa vauvaani sairaalaan, käynyt katsomassa vaimoa ja äitiä teholla heidän ollessaan kuoleman kielissä mutta silti omaan fysiikkaan on ollut sellainen lapsenomainen luotto. Nyt sitä ei enää samalla tavalla ole.

Samalla tämä tapaus on koko perheelle kova isku ja järkytys, josta ylipääsemiseen menee jonkin aikaa. Potilaan osa on tavallaan helppo, ainakin alussa kun ei muuta tarvitse kuin noudattaa lääkärin ohjeita, muut joutuvat sitten huolehtimaan ja huolestumaan potilaan puolesta. Omaisilla on kovaa. Hienoa on että kaikki ovat hengissä ja kotona. Sanotaan että se mikä ei tapa, vahvistaa. Se ei ihan pidä paikkaansa mun kokemuksen mukaan. Yleensä kovien juttujen jälkeen sitä on heikompi ja väsyneempi. Saattaa olla viisaampi ajan kanssa jos pystyy oppimaan tilanteesta mutta ei se välttämättä niin mene. Ja muutenkin mun mielestä on tärkeämpi ymmärtää heikkoutensa kuin olla mukamas vahva.

Se on kuitenkin hyvä että olen treenannut ja pitänyt itseni keskivertoa paremmassa kunnossa vuosien varrella. Nyt palautuminen on nopeampaa ja koska koordinaationi on hyvä, nämä ohimenevät huimauskohtaukset eivät ole mikään kummoinen juttu. Kaikki tämä mobbaus ja GS -treeni on tehnyt fysiikalle todella hyvää, sellaisessa toiminnallisessa (väärinkäytetty ja kulunut termi) mielessä. Olen yhä paremmassa kunnossa kaikin puolin kuin parikymppisenä, jolloin en ymmärtänyt liikunnasta mitään ja kuvittelin että hyvä kunto on yhtä kuin näkyvä lihas. Luulin että kovaa pusertaminen on yhtä kuin tekemisen laatu, ja että irvistely ja äänien päästely tarkoittaa että tekee laadukasta treeniä. En tajunnut mitään liikkeen sulavuudesta tai tekniikan merkityksestä puhumattakaan koordinaatiokyvystä, jota kaikki tekninen tekeminen kehittää. Ei helvetti miten tyhmä sitä on ollut. 🙂

Vähän tällaista tajunnanvirtaa. Voi olla että kisaaminen oli tässä, kahvakuula ja laatunostaminen tulee edelleen olemaan mukana tekemisessä sitten kun pääsee tekemiseen makuun. En sano kuitenkaan millekään ”ei koskaan”, varsinkaan nyt juuri ei kannata ehkä tehdä hirveän pysyviä päätöksiä. Ihan mukava todeta että tällaisessa tilanteessa on suorastaan ollut rahan laittamista pankkiin se, että olen satsannut niin paljon tekniikkaan ja liikkeen laatuun. Siitä saa niin paljon etua koordinaatioon yms, josta taas on hyötyä silloin kun kunto ei ole paras mahdollinen. Kova runttaus, jota tein silloin kun luulin että Pavelin opettama tyyli on kaikki mitä kahvakuulasta tarvitsee tietää, opetti kyllä lihasten jännittämisestä paljon mutta siinä se olikin.

Voin siis tässä nyt ihan ilman mitään lapsellisia organisaatiorasitteita tai myynninedistämistarpeita sanoa kaikille teille jotka ehkä tätä lukevat että kannattaa satsata koordinaatioon ja tekniikkaan 🙂 Kannattaa tutustua monen eri koulukunnan juttuihin ja olla uskomatta niitä, jotka väittävät olevansa kaikkitietäviä. Toinen kova juttu on oman kehon havainnointi ja kuuntelu, esim. jos tulee kummia tuntemuksia ilman syytä kuten huimausta niin niihin kannattaa suhtautua vakavasti eikä leikkiä äijää.

Tällaista tänään.

Edit: on mukava olla porukkaan yhteydessä sairaalassa (kiitos kaikille jotka viestittelitte tai tulitte käymään) ja saikullakin, eli saa laittaa viestiä tähän postaukseen tai facebookiin:

http://www.facebook.com/markosuomi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: