Etusivu » hyvinvointi » Kannattaako terveellinen elämäntapa jos kuitenkin voi sairastua ja kuolla?

Kannattaako terveellinen elämäntapa jos kuitenkin voi sairastua ja kuolla?

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Otsikon kysymys saattaa tulla mieleen jos on elänyt kuten suosituksissa sanotaan ja silti löytää itsensä tai läheisensä sairastuneena johonkin omituiseen vakavaan sairauteen. ”Eikö se terveellisyys sitten auttanutkaan, vaikka mulle luvattiin niin?”

Olen tätä viime aikoina hieman pohtinut ja oma vastaukseni on ehdoton KYLLÄ KANNATTAA. Miksi?

No, lähtökohta on yksinkertainen. Me kaikki olemme kuolevaisia ja haavoittuvia, hyvin haurailla langoilla kiinni elämässä, vaikka ehkä olisi mukava kuvitella että näin ei olisi.

Fight Club (mielestäni yksi parhaita kirjoja ja leffoja) tarjoaa tähän hienon lauseen:

First you have to give up, first you have to *know*… not fear… *know*… that someday you’re gonna die. ”

Me kuolemme ja/tai sairastumme jossain vaiheessa eikä meillä ole siihen valtaa vaikuttaa.

Toinen juttu on vastuu. Joskus ihmetyttää, kun aikuinen ihminen sanoo jotain tyyliin ”mä treenaan x määrää viikossa ja syön sillä ja tällä ruokavaliolla, riittääkö se?”. Tai vaihtoehtoisesti kapinoi jotain tuollaista suositusta vastaan, ihan kuin joku uhmaikäinen lapsi.

Tuollainen asenne kertoo siitä että ihminen ei ole ymmärtänyt että on tällaisissa elämäntapakysymyksissä vastuussa itselleen, ei isälle tai äidille tai valmentajalle tai opettajalle tai netin liikuntagurulle. En tarkoita etteikö olisi hyvä olla tukijoukkoja ja muita ihmisiä jakamassa juttuja vaan sitä että vastuu tekemisistä ja tekemättömyyksistä on yksin meidän omamme.

Kolmas asia on se, että me olemme mielestäni fysiikaltamme aktiivisia eläimiä. Liike on ihan elämän perusasioita, solutasolta lähtien. Jos liikettä ei ole, iskee kuolio ja kuolema. Terve eläin ei vain makaa passiivisena ja tuijota ruutua. Liike on oman ainutlaatuisen kehon tärkein tapa olla olemassa, ja se on myös kunnioitusta sitä eli itseä kohtaan. Sama itsekunnioitus koskee mielestäni ruokavaliota. Jos kunnioittaa itseään, ei syö pelkkää roskaa.

Nämä kaikki ovat tällaisia hyvin perustavanlaatuisia juttuja, jotka edellyttävät sellaista omakohtaista pohdintaa siitä miksi itse mitäkin tekee. Uskon että omien motiivien ja arvojen tiedostamisesta ja miettimisestä on hirveästi hyötyä siihen, että liikeestä ja hyvän ravinnon syömisestä voi tulla tärkeä osa elämää. Motivaatio ja tekemisen tarve tulee sisältä, sitä ei voi ostaa tai ulkoistaa tai hoitaa jollain välineellä.

20120926-092805.jpg

Listaan vielä muutamia etuja, joita liikkumisesta ja hyvästä ravinnosta saa, vaikka kyllähän te nämä tiedätte:

  • hyvä olo, liike purkaa stressiä ja rauhoittaa mieltä
  • ulkonäkö, aktiivinen ihminen näyttää paremmalta koska verenkierto toimii ja keho osaa olla luontevammissa asennoissa. Liikunta ei tietenkää tee kenestäkään sinänsä yberhåttia, se on iso kokonaisuus mutta aktiivisena ihminen on parhaimmillaan
  • aivot voivat paremmin, motoriset haasteet jopa kehittävät niitä ja muutenkin perusliikunta verenkierron kautta tekee hyvää
  • koko elimistö toimii paremmin. Esim. aina kun miesten hyvivnvoinnista puhutaan netissä, puhutaan stondiksesta tai sen puutteesta eli erektiohäiriöistä. No, koko juttu perustuu verenkiertoon ja nestekiertoon joten ei vaadita liikuntatieteen loppututkintoa sen tajuamiseen että liike tekee stondikselle hyvää

Vähän tuollainen lukijaa aliarvioiva lista, kuten monissa nettiartikkeleissa, pahoittelut. Lähden siitä että liike on niin primitiivinen juttu, että jos sitä tarvitsee hirveästi järjellä perustella, ollaan aika hukassa oman fyysisyyden suhteen ja sille pitää tehdä jotain 🙂

Eri juttu on sitten se että kannattaako liikunnalla tai ruokavaliolla vetää itsensä jonnekin äärirajoille. Mun mielestä ei mutta ennen kuin olin sen tehnyt usealla eri tavalla, en tiennyt kuinka tarpeetonta se on. Ehkä joskus pitää kokeilla rajojaan että oppii tuntemaan itseään mutta ei äärimmäisyys mikään kestävä liikkumisen muoto mun mielestä ole. Jos on jatkuva tarve rankaista itseään niin ehkä sekin kertoo itsekunnioituksesta jotain? Parempi silti liikkua kuin olla paikallaan.

Vielä toinen lainaus Fight Clubista ja sitten vähän Ramonesia. Hekin ovat melkein kaikki kuolleet mutta pysyivät omalla tavallaan liikkeessä pitkään ja saivat aikaan paljon hyvää.

”You have to know the answer to this question! If you died right now, how would you feel about your life?”

Mainokset

3 kommenttia

  1. Mahtava kirjoitus ja niin totta! Itse ollaan vastuussa hyvin pitkälle omasta olotilasta, vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaakkaan. Toivon nopeaa toipumista sinulle. Fight club on yksi suuria suosikkejani myös, elokuva jopa parempi kuin kirja…

  2. Kuten mutsi sanoi, sairastaminenkin on helpompaa kun on terve ja hyväkuntoinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: