Etusivu » hyvinvointi » Lihasmassa ei kiinnosta

Lihasmassa ei kiinnosta

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Mietin tuossa lihasmassaa. Siis, pitäisikö minun olla jotenkin kiinnostunut että kuinka paljon minulla sellaista on? Jos sitä on kilo enemmän tai vähemmän, mitä tapahtuu? Muistan kuinka joskus 16 -vuotiaana se oli tärkeä asia mutta siitä on kohta 20 vuotta.

Kertokaa joku miksi sillä on jotain merkitystä? Jos siis muuten on terve, pystyy suoriutumaan perusjutuista kuten 10min työntösarjoista ja muusta jumpasta? Miksi aikuisen  miehen pitäisi miettiä lihaksiaan muuten kuin niiden toiminnan suhteen?

Käännekohta mulla oli tuon lihasmassan suhteen thaikkuajat, kun matseissa ei sinänsä ollut väliä kuinka paksu se hauis oli jos pärjäsi ja oli kuntoa ja taitoa. Valmentajakin sanoi että sikspäkillä voi saada mimmejä mutta ei siitä kehässä ole apua jos ei muuten ole asennetta otella 🙂

Mainokset

4 kommenttia

  1. Iänikuisten parikymmentä kcal/kg -aineenvaihduntaetujen sekä ikääntymisen myötä tapahtuvan lihasmassahävinkin ”bufferina” toimimisen lisäksi lihasten normallia reippaasti isommaksi rakentamisella ei liene lopulta suurta merkitystä -edellyttäen, että ihminen elää muuten suhteellisen säntillisesti, pitää kunnostaan monipuolisella harjoittelulla ja omaa normaalin lihasmassan määrän.

    Toki lihasten poikkipinta-ala on vahvasti yhteydessä lihasvoimaan, eli massankin kautta on joskus haettava voimaa. Lisäksi tietyissä anaerobisissa lajeissa lihasmassa toimii eräänlaisena perustana suorituskyvylle. Erityisesti naisilla sen luontainen ja kasvatettu määrä lienee suhteellisesti merkityksellisempi. Esim. 800 m juoksussa naishuiput ovat suhteessa aika paljon isompia kuin mieshuiput.

    Esteettisiin juttuihin ei arvaa tässä puuttua, liian vetelä suo! 🙂 Ja onhan aiheesta kirjoitettu sengen filosofista kirjallisuuttakin, joten tämä harrastelijabodari vaikenee aiheesta ja jatkaa lihasmassan kehittämistä! 🙂

    • Marko Suomi sanoo:

      Aivan, on paljon terveyshyötyjä kun on ns. normaalisti kehittynyt lihaksisto. Omalla kohdalla nuo harrastukset tavallaan tuottavat sellaista sivutuotteena, (vaikka eivät paljoa) mutta siinä tehdessä ei tule asiaa mietittyä ja siksi siihen keskittyminen tuntuu vieraalta. Keskittyminen menee enemmän siihen mihin pystyy ja mihin ei, tai mikä on päivän kunto.

      Uskon kyllä että kaikkien kannattaisi tehdä jotain lihaksistoa monipuolisesti rasittavaa, terveyden takia.

  2. pehvanssi sanoo:

    Miksi tuollaista aihetta pitää edes miettiä? Tai siis saahan sitä miettiä, mutta lihasmassa kysymys on aina vähän semmoinen puolueellinen jo valmiiksi. Esim. jos omat lajit on vaikkapa mainitut thaikku ja kahvakuulailu, niin miksi edes miettiä lihasmassaa. Kummassakaan lajissa sitä ei varsinaisesti tarvita. Miettiikö jalkapalloilija, tai golffari että ”nyt pitäis kyllä saada lihasmassaa lisää”. Eipä taida. Yleisesti ottaen kysymys on enemmän siitä mikä on esteettistä ja sitten voikin kaivaa popcornit esiin ja seurata kuinka jokaisella on yksi, tai useampi mielipide asiaan ja päästään kinastelemaan kuka oikeassa, kuka väärässä ja mikä onkaan se absoluuttinen totuus 😀

    • Marko Suomi sanoo:

      Ei kai pidä miettiä, tuli mieleen siitä kun miehille suunnattu ”terveysmateriaali” keskittyy aika pitkälle massaan ja naisilla taas painonpudotukseen. Ehkä siksi koska estetiikka on liikkumisessa tosi tärkeä motivaattori? Mietin sitten että onko jotain universaalia tarvetta ”massalle”. Kiinnostaa muutenkin aika paljon että miksi tätä kaikkea tehdään, uhrataan aikaa ja vaivaa ja hikoillaan 🙂

      Sen olen jostain lukenut että jonkin verran kannattaisi varsinkin ikääntyessä treenata niin ettei muistuta ihan maratoonaria, terveyssyistä lähinnä. Toki, voima ja kehonhallinta ja toimintakyky varmaan silti se oleellinen juttu. Toisaalta, kuinka moni oikeasti treenaa tai tekee mitään pelkän terveyden takia, ellei sitten ole kuntouttamassa jotain?

      Estetiikka on tosiaan katsojan silmässä, itsellä varmaan sellainen ihanne on jossain kestävyysurheilijan ja voimaurheilijan välimaastossa, kamppailijoiden suunnalla. Makuasioita kyllä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: