Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Tekniikka = win win

Tekniikka = win win

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Totuus löytyy painovoimasta. Olin surkea fysiikassa enkä olen anatomian asiantuntija mutta tiedän miten räkkiasento ja yläasento toimii, ne perustuvat siihen että paino pyrkii aina alaspäin ja ihminen pyrkii olemaan loukkaamatta itseään ja tekemään tehokkaasti töitä.

Ratkaisu siihen ”mutta kun mä haluan pitää hauskaa enkä opetella tekniikkaa” -dilemmaan voi olla esim. tämä: ensin tekniikkaosuus, sitten kikkailuosuus. Kikkailutreenillä saa monipuolisuutta, ja sen ympärille saa kehiteltyä kivoja kuntopiirejä. Mikään ei silti ole peruste tehdä ”sievis-heilureita” tai pitää kuulaa räkissä niin että ranteet ja olkapäät menevät rikki. Tämä on tällaista Captain Obvious -läppää. No, Lama hoitaa musiikkipuolen ja Kukka on kirjoittanut alla olevan linkin taakse paljon monipuolisemmin tekniikasta.

”Nostaminen ei missään nimessä ole vaikeaa, saati rakettitiedettä. Muutama perusasia on tärkeä: räkkiasento, yläasento ja pysäytykset, ala-asento, hengitys. Jos etenkin räkki- tai yläasento falskaavat tai ovat sivussa tai pielessä, koko liike on haastava (ja haastavalla en nyt tarkoita, että se olisi ns. toiminnallisempaa, vaan ihan yksinkertaisesti hankalaa).

Aina välillä tulee vastaan kysymyksiä, että onko tekniikka erilainen jos nostaa raskaita kuulia, tai jos harjoittelee toiminnallisesti. Ei pitäisi olla. Uskon, ettei tarvitse olla kuin yksi hyvä tekniikka ja kaikki onnistuu.”

http://kukkalaakso.com/2012/03/13/nosta-oikein-taivas-aukeaa/

Mainokset

6 kommenttia

  1. Kukka sanoo:

    Näistä taustamusiikeista tykkään! Tulee äärimmäisen old skool -olo. Ja sellainen, että ihan kuin olisi ollut tässä keskustelussa joskus aikaisemminkin.

    • Marko Suomi sanoo:

      Kyllä, tämä toistaa itseään. Mulla on tästä teoriakin. 🙂

      Porukka tulee harrastuksen pariin eri lähtökohdista ja aloittaa aina jostain pisteestä. Joku painonnostaja usein ymmärtää heti mistä on kyse, koska nostetaanhan tässäkin lajissa painoa. Joku toinen taas saa referenssipisteensä esim. jonkun kevyen pallon liikuttelusta sivuttain ja poikittain, esim. jos on voimistellut tai jumpannut kuntopalloilla. Ja joku taas ei tiedä mistään liikkumisesta mitään, ei kokemukset tai teorian kautta.

      Sitten, ihmisen asenne oppimiseen ratkaisee mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos on halua oppia, silloin nostamisen perusteet pystyy omaksumaan hitaasti tai nopeasti, riippuu opettajista ja omista resursseista. Jos taas on sitä mieltä että ”mä tiedän liikkumisesta jo kaiken” tai muuten ei ole kykyä reflektointiin, voi olla että asia uppoaa hitaammin tai ei ollenkaan.

      ”tietoa voi siirtää, ymmärrystä ei”

  2. Kukka sanoo:

    Joo, ymmärrän kyllä.

    Itse olen vasta viime vuosina oppinut kysymään olennaisimman, eli MIKSI. Pitkään olin kuin ämpäri, johon sai kaataa mitä vaan ja luulin että kaikki on totta jos se vaan luki esim. lehdessä tai jos sen sanoi joku uskottavan oloinen hahmo.

    On loppujen lopuksi vaatinut aika paljonkin omaa treeniä ja sen opiskelua (ja työskentelyä paitsi toimittajana, myös haastateltavana), että olen käsittänyt, ettei asiat ole välttämättä niinkuin joku sanoo. Että tieto voi olla väärääkin. Että saa kyseenalaistaa. Ettei asiat olekaan sitä, miltä näyttävät (esim. toiminnallisia?).

    Mutta mulle tämä on auennut vasta, kun olen viiden vuoden ajan (?) sitoutunut yhteen lajiin ja ehkä neljän liikkeen tekemiseen ja niiden ymmärtämiseen mahdollisimman hyvin. Se on avannut paljon. Tältä pohjalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että erikoistuminen ja sitoutuminen kannattaa.

    On se myös muuttanut suhtautumista aika paljon vakavammaksi. 🙂

  3. Kukka sanoo:

    Ja yksi tärkeimmistä opeista on ollut rajaton oppimisen mahdollisuus. Se, ettei ole koskaan valmis. Se hetki, jolloin luulee tietävänsä kaiken, olisi vaarallinen. Ei onneksi näy 🙂

  4. […] egon buustailut painavilla raudoilla, oli ne sitten kuulia tai levypainoja, on silkkaa tyhmyyttä. Markokin omassa blogissaan kuuluttaa oikean tekniikan puolesta ja myöskin Kukka omassaan. Nämä konkarit […]

  5. artot sanoo:

    Valitettavan monta ihmistä on tullut sanomaan, että mulla on kuula kotona, mutta en tykkää tehdä sillä mitään, kun ranteita sattuu ja olkapäät paukkuu..
    ja sitten sanotaan, että se kahvakuulailu ei oo oikein kivaa, kun sattuu…. ööööö

    Kysyn, että millanen kuula sulla on, mistä ostit? No sellanen hongkongista tai Prismasta…
    Just niitä mitä näkyy valitettavan paljon ihmisillä, kun päättävät ,että nyt hankin kuulan ja alan youtubesta kattomaan liikeitä. Kysymättä sen enempää keneltäkään asiasta.
    Näitä samanlaisia kuulia näkyy valitettavasti paljon kuntosaleilla ja sitten otetaan niistä mallia ”pakko olla hyvä , kun sielläkin on sellasia”.

    Sitten kun alan esitellä kuulaa millä on hyvä nostaa ja mistä mahtuu jopa käsi menemään läpi kahvan ja kuulan välistä, niin kysytään, että mitä se maksaa.
    Ja sitten seuraava kommentti onkin, että ”eiiiii se on kallis, ei sellasta voi ostaa..”
    taas öööö… lenkkeilijälläkin voi olla kahdet parit juoksukenkiä, a´100€, ja jos paljon juoksee, niin ne pitää ostaa uudet joka vuosi… miksei siis vois ostaa kunnon rautapalloa?

    Miten tehdä oikeaa tekniikkaa, jos väline on siihen surkea?
    Syytetään siis lajia tai välinettä, jos ei osaa tehdä oikein. Okei, ihmisiä on erilaisia… toiset vaan kysyy ja kaivaa tietoa, toisille se pitää tuoda nenän eteen ja jotkut taas ei kuuntele…

    No tästähän riittäis loputtomiin juttua..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: