Etusivu » girevoysport eli kahvakuulaurheilu » Mokailun tarve – Epäonnistumisen päivä

Mokailun tarve – Epäonnistumisen päivä

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä. Se tarkoittaa sitä että meidän suomalaisten pitäisi hieman ottaa rennommin ja uskaltaa kokeilla asioita, joissa emme ole täydellisiä eli asettaa itsemme hieman naurunalaiseksi. Huom! Pointti ei ole naureskella muiden mokille, joka on meille liiankin helppoa, vaan kohdistaa katse omiin. Ei mikään helppo juttu kansalle, jolle häpeä on suurin mahdollinen uhka. Täällä ääritapauksissa mieluummin lahdataan koko oma perhe kuin myönnetään että on ongelmia esim. talouden tai mielenterveyden kanssa.

Mielestäni päivän idea on hyvä, ja se on hyvin ”punk rock”. Alkuperäisen punkkarit kuten Ramones tai Sex Pistols aloittivat soittamaan bändissä NYT koska halusivat soittaa. Heitä ei haitannut se että eivät osaa soittaa lainkaan. Kyse on siis tekemisen tahdosta, ilosta ja halusta ja ehkä jopa pakosta. Hankitaan osaamista aidon tekemisen kautta, ei piilouduta sertifikaattien taakse 🙂

Omat mokailuni liikunnan ihmeellisessä maailmassa

Thaikkuvalmentajani sanoi minulle aikoinaan että minulla on ”enemmän tahtoa kuin taitoa”. Ja se oli totta, en koskaan tullut hyväksi thainyrkkeilijäksi mutta pidin ottelemisesta ja tein sitä lyhyen aktiiviaikana kuluessa niin paljon kuin pystyin. Ottelut olivat mieleenpainuvia ja opettavia kokemuksia. Samaan aikaan törmäsin usein minua paljon parempiin thainyrkkeilijöihin, jotka eivät koskaan uskaltaneet nousta kehään, koska eivät olleet mielestään tarpeeksi hyviä.

Sama juttu GS:ssä. Olen tällä hetkellä käytyjen kisojen ja treenivuosien ja pidettyjen koulutusten perusteella Suomen kokenein GS-kisaaja ja varhaisin GS-kouluttaja. Määrät ovat silti pieniä verrattuna itäeurooppaan ja siellä oleviin Oikeisiin Nostajiin, tietenkin. Joka tapauksessa, teknisesti ja fyysisesti minua parempia nostajia on paljon. On myös paljon sellaisia potentiaalisia nostajia, jotka eivät ole vielä uskaltaneet sinne lavalle. Itse lähdin alussa täysin soitellen sotaan, ja tiesin sen ihan hyvin. Halusin, että saan aikaan efektin ”no jos tuo lähtee nostamaan niin kyllä minäkin”.

Kouluttamisessakin sama juttu. Aloin tekemään sitä jo ennen kuin minulla oli vielä yhtäkään ohjaajakoulutusta, joita minulla nyt on. Aluksi tekeminen oli haparoivaa, sittemmin kokemuksen kautta siitä on tullut varmempaa. Se on alue, jossa voi oppia ja kehittyä loputtomiin.

Jossain mielessä olen siis onnistunut  noudattamaan epäonnistumisen periaatetta omassa elämässäni. Ja olen oppinut suunnattomasti asioita, joita ei saa kirjoilta ja kursseilta tai DVD:ltä puhumattakaan netistä. Minulle on tärkeää näissä lajijutuissa sellainen kokemuksen kautta hankittu tieto ja taito, ja sellaista arvostan muissakin. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat laittaa koko persoonansa peliin vaikka eivät olekaan täydellisiä onnistujia. Ruohonjuuritasolla seuroissa ja treeniporukoissa on paljon tällaista heittäytymistä, vaikka se ei saakaan varsinaista palstatilaa. Kyse on loppujen lopuksi siitä valinnasta, että teenkö vai enkö tee. Kaikki muu on sitten selittelyä. Suosittelen siis heittäytymään.

Vaatiiko mokailu rohkeutta?

Kyse ei ole kuitenkaan mielestäni rohkeudesta, vaan jostain muusta. Tyhmyydestä ehkä? En ole itse rohkea, vaan päinvastoin surkea pelkuri. Olen taistellut huonoa itsetuntoa vastaan hirvittävän suuren osan elämääni, ja olen jättänyt todella monia hienoja juttuja kokeilematta pelon takia. ”mitähän noi musta ajattelee”, ”en voi koska en osaa” jne. Tuossa ylhäällä on vain tuollaisia esimerkkejä, joissa olen onnistunut olemaan välittämättä pelosta.

Uutena haasteena minulla on esitysten pitäminen eli julkinen puhuminen, jota olen päässyt harjoittelemaan todella paljon töissä viimeisen vuoden aikana, ja toki myös treenejä ja koulutuksia vetäessäni. Se on hurjaa ja samalla hauskaa, koska jälleen kerran olen ihan vihreänä liikenteessä, haluan vain kovasti oppia lisää. Periaatteessa siinäkin on sama kuvio kuin treenissä, harjoittelemalla oppii paremmaksi virheiden ja mokien kautta.

Toinen uusi juttu on kirjan kirjoittaminen, josta en tiedä oikein mitään mutta jota olen tehnyt keväästä asti. Katsotaan milloin saan sen julkaistua, tavoite on tämän vuoden puolella.

Ja taas kerran yksi epäonnistuminen: en osaa kirjoittaa tarpeeksi tiiviitä ja lyhyitä blogipostauksia. Hirveää jaarittelua! No, jos jaksoit tänne asti, toivotan sinulle tänään hyviä uusia mokia!

http://epaonnistumisenpaiva.fi/

Mainokset

3 kommenttia

  1. Jos ei tee mitään ei voi tehdä väärin!

    Jatka vaan samalla linjalla, toi on just hyvä 😀

  2. Outi sanoo:

    Tyhmänrohkeus on selvästi sellainen kantava voima, kun menee vaan ja tekee, eikä ehkä sitten välitä siitä muut ajattelee, vaikka kirpaisee se silti.

    Sama aihe muuten minullakin blogissa.

  3. Hende sanoo:

    Et sä kyllä Marko mun mielestä ole mokannut yhtään mitään!

    Kyllä ne mokat on jokaisen omassa päässä tai sitten ei ole olemassakaan 🙂

    Mun mielestä kyse on juuriki rohkeudesta.

    Ja sanontahan on että ei se ole rohkea joka ei pelkää – vaan se joka pelosta huolimatta koitokseen lähtee. Ja kyllä jämpti on näin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: