Periaatteessa treeni ja siinä kehittyminen on helppoa. Tarvitsee vain rasittaa itseään asteittain, aaltomaisesti koventaen rasitusta pitkällä aikavälillä. Näin keho sopeutuu ja vahvistuu ns. SAID -periaatteen mukaan.
MUTTA, miten sitten kaikki muu elämä? Treenaaminen ei tapahdu suurimmalla osalla ihmisistä missään Rocky IV:n kuvaamassa Ivan Dragon laboratoriossa, vaan kaiken sen sekamelskan keskellä, jota myös arjeksi kutsutaan. Alla esimerkkikaavio tästä:
Näyttää hieman ehkä sekavalta? Katkoviivat kuvaavat erilaisia rasitustiloja, joita asiat voivat aiheuttaa.Asteikko on Kevyt, Keskitaso ja Suuri. Sitten on erikseen Äärimmäinen, joka tarkoittaa kovuustasolla jotain sellaista mihin normaalitilanteessa ei pääse eikä haluakaan päästä. Esim. läheisen kuolema tai vaka sairastuminen tai joku muu hirveä onnettomuus. Tämä on taso, jolla iltapäivälehtien lööpit näyttävät operoivan päivästä toiseen 🙂
Värilliset kaarevat viivat kuvaavat elämässä olevia asioita, nyt esimerkeiksi otettu klassiset työ, koti ja treeni. Jako on tietysti hieman keinotekoinen mutta tavoite on havainnollistaa, ei kertoa absoluuttisia totuuksia. Joihinkin näistä voi osittain vaikuttaa.
Treeni: on kevyitä treenejä, ja raskaita, ja kaikkea siltä väliltä. On myös kisoja, joissa rasitus on yleensä tuolla kohdassa Raskas. Tämä on sellainen, joka on treenaajan omassa hallussa, hän voi tehdä päätöksen siitä kuinka kovaa itseään rasittaa.
Koti: ns. henkilökohtainen elämä, parisuhde, perhe, mikä nyt ikinä kelläkin sitten on kuvio. Isoja tapahtumia ovat esim. muutto, rakastuminen, ero, lapsen syntymä jne. Asioihin voi osittain vaikuttaa, osittain ei.
Työ: työ, opiskelu, joku muu mikä putoaa kodin ja treenin ulkopuolelle. Joskus on painettava täysillä ja homma on raskasta, joskus taas on kevempää. Isoja tapahtumia ovat esim. uusi työpaikka, yt-neuvottelut, potkut, ylennykset. Omat vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat.
Pointti
Elämässä on paljon asioita, jotka vaikuttavat meihin. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, joihinkin ei lainkaan. Me kestämme paljon monenlaista rasitusta mutta tarvitsemme myös tilaa ja aikaa palautumiselle. Treeniohjelma, joka perustuu täydelliseen kontrolloituun ympäristöön ja jatkuvaan rasituksen kasvattamiseen on tuomittu epäonnistumaan pitkällä aikavälillä. Kontrolli on illuusio. Tämä siis oma mielipiteeni.
Mielipiteitä?
Totuus löytyy raudasta 
Heh…. hieno kaavio!
Ei taida sellasta treeniohjelmaa löytyäkään, että ottais kaiken tuon huomioon… ja kun yhtälössä on pari muuttujaa, niin aika hankala juttu.
Jokainen tietysti yrittää löytää itselleen sen oikean tien/tavan treenailla kaiken tuon ohella. Yritetäänpä vielä treenata tavoitteelisesti, on se sitten kilpailut ja muuten vaan jokin itselleen asettama tavoite, niin ei kyllä ole helppoa.
Mutta toivottavasta kukin löytää oman tavan sijoittaa hyvä treeni vapaa-ajallaan ja saa siitä henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
Voisiko hyvä treeni olla vaikka palauttava harjoitus kotiarjesta? Hyvä tehokas treeni saa mielen virkeäksi ja sitä kauttaa jaksaa käsitellä arjen haasteita tehokkaammin… no alkaa mennä ikuiseksi oravanpyöräksi… 😉
Niinpä, minä ainakin, erilaisiin asioihin herkaästi koukahtavana, treenaan aina liian kovaa…ja nimenomaan tällä pitkällä aikavälillä. Tuntuu, että jos ei vedä joka kerta hämärän rajamaille, harjoitus jäisi ikäänkuin puolinaiseksi. Toisaalta jo kokemus esim. lenkkeilystä on opettanut, että niillä palauttavilla hitailla hölkillä, niin tylsiä kuin ne ovatkin, on ällistyttävän iso vaikutus kunnon kasvamisen kannalta.
Pitäisi muistaa ottaa huomioon nimenomaan perheen ja työn ym. kuormittavuus, ihan jo henkiselläkin tasolla. Kyllähän kunnon treeni on parhaimmillaan nimenomaan em. asioista palauttavaa mutta jos sen kanssa joutuu jatkuvasti taistelemaan ajasta esim. perhe-elämän vaatimusten kanssa, on syyllisyydenkokemuksien, kiireen ym. kanssa treenaamisen hyvät vaikutukset vähän siinä ja siinä. Tosin kyllä varmaan sekin parempi kuin ei mitään? Palautuminen esim. nukkumalla minun elämäntilanteessani, missä kotona on kolme alle neljävuotiasta lasta, on haave mikä toteutuu vasta joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Joten onhan tässä sovittamista, vaikkapa nyt niiden tavoitteiden kanssa. 🙂
Iso haaste on varmasti löytää omaan jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen sopivat treenirytmit. Kroppa tarvitsee joka tapauksessa rasitusta, ja ainakin mulla treenitavoitteet motivoivat todella paljon.
Oikeaa asiaa pohditaan, jossa ei varmasti koskaan ole liian hyvä tai valmis. Kokonaisrasitus syntyy fyysistä, henkisestä ja sosiaalisesta kuormituksesta. Treeni on vain yksi osa tätä kokonaisrasitusta. Jokainen oppii aikanaan tuntemaan itsensä kun aikansa hakkaa päätä karjalan mäntyyn. Hyvänä mittarina toimii fiilismittari, hymiöt ennen ja jälkeen treenin. Niitä kun oppii kuuntelemaan ja tulkitsemaan niin hyvä kokonaisuus pääsee syntymään, missä kaikki elämän osa-alueet on tasapainossa.
Fiilismittari on hyvä idea. Jos saisi vaikka katsottua viimeisen vuoden treenien fiilikset, voisi se antaa aika paljon kuvaa siitä missä on nyt ja pitääkö jotain muuttaa.
[…] https://marksgs.wordpress.com/2011/09/05/treenin-sovittaminen-muuhun-elamaan-rasitus/ […]
Moro Marko & kommenttijengi!
Hyvää pohdintaa täällä.. Näinhän homma menee, että lakana joka kertoo sulle nyt millaisen treenin teet esim. 16 heinäkuuta 2012 ja kaikki päivät siltä väliltä, voi olla joissain ihan hyvä hahmottamaan treenien jaksotusta ja sitä isoa kuvaa, mutta aina kun on kyse ihmisestä (ja nimenomaan mainitsemastasi elämästä) pitää intuitiolle jättää ehdottomasti tilaa!
Fiilismittarin voi halutessaan rakentaa aika simppelisti esim. ottamalla exceliin valmiin kalenteripohjan ja merkkaamalla treenipäivien kohdalle fiiliksen 1-5. Niitä lukuja maalailemalla ja excelin perus toiminnoilla siitä voi sitten laskea vaikka tiettyjen viikkojen, kuukausien, vuosien tms. jaksojen keskiarvofiiliksiä yms. hajontoja tai piirrellä hienoja graafeja samoista aiheista ja sitä kautta tsekkailla miten treeni on milloinkin kulkenut noin niinkuin datan kertomana & vetää niistä haluamiaan johtopäätöksiä 🙂