Etusivu » rauta » Tiedonhankinnan haasteita treenimaailmassa

Tiedonhankinnan haasteita treenimaailmassa

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Löysin sattumalta (serendipiteetti in action) artikkelin, joka kertoo tiedonhankinnasta. Minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia treenitiedon etsinnästä.

Oma kokemukseni aiheesta alkoi joskus 2000 -luvun alussa. Lämmittelin uudelleen saliharrastusta, ja luin jostain nettiuutisesta että treeni-intoilijoille oli perustettu uusi yhteisösivusto, keho.net. Ensin selailin pitkään, ja sitten rohkaistuin pikku hiljaa kyselemäänkin treenistä ja ravinnosta. Sain paljon vinkkejä ja uutta näkökulmaa treenaamiseen, joten tottakai innostuin, huomasin että ”tämähän toimii!”.

Seurasin myös thainyrkkeilyfoorumia, jossa ihmettelin aktiivien kertomuksia kisojen järjestämisestä ja seuratoiminnan sekä lajitoiminnan haasteista. Moni näistä asoista on sittemmin tullut hyvin tutuksi kahvakuulaseuratoiminnan myötä, ja ymmärrän hyvin eri tavalla nyt tällaisen toiminnan dynamiikkaa.

”Yhtä puuhamiestä kohti on sata hämmentäjää”. Noin voi sanoa myös nettimateriaalista. Yksi tuottaa, kymmenen kommentoi ja sata katselee sivusta.

Blogeihinkin suhtauduin aluksi hyvin varauksella mutta sitten aloin pitää omaani ja nyt on vierähtänyt 6 vuotta. Uskon että blogeillakin olisi treenimaailmaan vielä paljon annettavaa, paljon potentiaalia on hyödyntämättä koska yksinkertaisesti moni ei ymmärrä mitä mahdollisuuksia vaikkapa tapahtumista tiedottamiseen näillä välineillä olisi. Ihan liikaa eletään vielä mentaliteetissä että ”kyllä ne keitä kiinnostaa saavat asioista tietää”, ja sitten ihmetellään kun porukkaa ei tule tapahtumiin. Tämä koskee varsinkin kahvakuulaurheilua. Esim. Crossfit, vaikka onkin kaupallinen systeemi, on osannut hyödyntää uusia verkostoitumis- ja tiedotusvälineitä todella tehokkaasti, ja siitä olisi meillä paljon opittavaa.

Verkostoituminen alan asiantuntijoiden kanssa on avartavaa monella tavalla. Näkee hyvin läpinäkyvästi mitä kaikkea tapahtuu, sekä myös sen jos joku on ihan käärmeöljylinjalla liikenteessä.

Nyt oikeastaan on tuon alla olevan lainauksen mukainen haaste kaikkien treenitietoa etsivien käsillä. Miten suodattaa kaikesta saatavilla olevasta tiedosta se oleellinen ja hyödyllinen? Toisaalta, miten saadaan lajiaktiivit ymmärtämään välineiden mahdollisuudet, niin että tieto leviäisi tehokkaasti lajista kiinnostuneille? Miten saadaan tietoa omaavat aktiivisesti jakamaan sitä? Ja miten osoittaa jakamisen hyödyt ja poistaa pelot siitä että jos jakaa, oma asema heikkenee?

”Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu relevantin informaation suodattaminen ja kyky keskittyä olennaiseen. Informaatiota on helposti saatavilla niin paljon, että on turha kuvitella olevansa kovinkaan hyvin perillä mistään. Verkostot toki auttavat tässä, mutta käytännössä voisin käyttää joka päivä kaiken hereillä olo aikani relevantin ja tuoreen informaation lukemiseen. Ihminen tykkää lukea itselleen kiintoisia asioita, vaikka ne olisivatkin hyvin tuttuja.”

koko juttu löytyy tuolta: Tiedonhankinnan historiani: Kirjaston kortistoista Google+:aan. | Miikka Salavuo.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: