Etusivu » rauta » Puolen vuoden treenit

Puolen vuoden treenit

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Mulla ei ole treenien määrien suhteen tavoitteita, paitsi että haluan että liike on säännöllistä. Joskus joku tuttu kommentoi että ”sä varmaan treenaat tosi paljon”, sillä perusteella että linkittelen treenijuttujä tänne blogiin tai FB:een. Totuus on kuitenkin ihan toinen, treenaan keskimäärin 3 kertaa viikossa, hyvin epäsäännöllisesti oikeastaan. Joka aamu teen jonkin verran mobbausta (liikkuvuusharjoittelua), muutaman kerran viikossa nostan kuulaa ja harvoin kovaa. Tänään oli poikkeus, vedin treenit ja sitten treenasin itse perään, kummassakin tuli tavallaan oma treeninsä.

Tässä alkuvuoden puuhastelut Heiaheia:sta kopioituna:

 

Jonkin verran määrät heittävät sillä tänäänkin tuolla on vain yksi palkki vaikka periaatteessa oli kaksi treeniä mutta se nyt on aivan se ja sama.

Tykkään julistaa sitä että määrä pitäisi korvata laadulla jne. Se ei ole kuitenkaan oikea syy miksi teen niin vähän kuin teen. Oikea syy on se että muukin elämä syö rajallisiä energiamääriä, ja usein treenaan sen mitä pystyn, en sitä mikä olisi jonkun liikuntatieteen proffan mielestä optimaalista. Eli en voi todellakaan väittää että tapani tehdä olisi mitenkään suositeltavaa kellekään. Se siinä kuitenkin on ollut hyvää tänä vuonna että tekeminen on ollut säännöllistä. Tämä on tällaista perheenisän opportunistista tekemistä, treeniä silloin kun se arkirytmiin sopii.

Siihen uskon että pitkällä tähtäimellä, yksilöllisyys ja säännöllisyys ovat avain ”onneen”. Onnella tarkoitan tässä tapauksessa sitä että toimintakyky pysyy hyvänä ja elämänlaatu kohdillaan siltä osin kuin siihen liikunnalla voi vaikuttaa. Toki, ihmisruumis ei koskaan tule kestämään aikaa vaan rapistuu hitaasti tai nopeasti jollain tasolla ennen vääjäämätöntä loppua 🙂 Yksilöllisyydellä tarkoitan sitä että oman treenirytmin ja -tavan löytämiseen pitää nähdä vaivaa, ja sitä joutuu jatkuvasti hieman säätämään mutta jos tekee sellaista mistä saa iloa ja tekemisen meininkiä omaan elämään niin se on aivan järjettömän mahtavaa.

Olen itse saanut kahvakuulatreenistä, -kisaamisesta ja treenien vedosta niin paljon iloa elämään että sitä on välillä vaikea ymmärtää. Se on kuitenkin hienoa. Tänään esim. oli älyttömän hauskaa vetää Ryhdin treenejä, jossa oli 31 henkeä (aikuisia), samalla kuin muutama teini katseli meidän touhuja mopoautonsa vieressä istuskellen 🙂 En tiedä mitä mahtoivat miettiä.

 

Mainokset

1 kommentti

  1. Kenu sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Niinhän se on, että tekee minkä pystyy ja koittaa tehdä sen nauttien. Eiköhän ainoastaan ammattiurheilijat pysty tekemään asioita ihan optimaalisesti, mutta heille se onkin sitten työtä. Kivaa tän touhun pitäisi olla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: