Etusivu » rauta » Itsensä auttaminen, mistä alkuun?

Itsensä auttaminen, mistä alkuun?

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Self Help -kulttuuri on tavallaan surullinen. Sehän tarkoittaa sitä että olemme täällä ihan yksin, ja kukaan ei auta jos itse ei auta itseään. Ehkä se on niin, ainakin monilla. Joka tapauksessa, jos haluaa jotain saada aikaan, pitää aloittaa jostain. Tämä teksti koskee tietysti vain sellaisia, jotka eivät ole täysin tyytyväisiä elämäänsä (tai jopa epätoivoisia sen suhteen), ei sellaisia täydellisiä onnistujia, joilla on aina kaikki paremmin kuin hyvin 🙂 Eli jos sinulla on kaikki hyvin, lue jotain muuta.

”It’s hard to help yourself, when you don’t know where to begin” -Alela Diane

Mutta mistä liikkeelle? Vaihtoehtoja on paljon. Esim. tuolla idolini Frank Forencich:n saitilla on vaatimattomasti: mieli, keho, henkisyys, maa, esi-isät ja heimo. Oikeastaan tuossa on varmaan kaikki mahdollinen. Jokaiseen voi paneutua, ja saada jotain aikaan. Uskon että on loppujen lopuksi ihan sama mistä aloittaa, jos sitä kautta pääsee eteenpäin.

Esim. voi alkaa meditoimaan, tehdä siitä säännöllinen tapa, huomata että siitä seuraa jotain hyvää. Se rohkaisee kokeilemaan jotain muutakin. Ehkä lisätä vähän treeniä, joku säännöllinen liikunta mukaan. Siinä on jo paljon. Sitten vaikka hengelle kulttuuriharrastusta tai ehkä sen oman kultin tai uskonnon harjoittamista. Voi tutustua omaan elinympäristöön, urbaaniin maisemaan tai luontoon tai molempiin, löytää suhde omaan maahan vaikka parkourin tai marjanpoiminnan kautta. Ehkä vähän ihmetellä omia juuria tai tutustua ihmisiin, jotka ovat tehneet samaa kuin mekin mutta sata vuotta sitten. Voi löytää oman heimon, ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista ja yhtä intohimoisia niiden suhteen.

Yleensä varmaankin helpottaa kun aloittaa yhdestä. Tein itse niin että keskityin voimakkaasti treeniin, niin että yritin oppia siitä paljon ja tehdä sitä paljon, sitä kautta sitten on löytynyt muutakin. Uskoisin että periaate on sama. Aloittaa tekemään jotain uutta, tekee siitä tavan, syventyy ja jopa heittää itsensä niinsanotusti likoon eli menee mukaan johonkin kokonaisvaltaisesti. Sitten alkaa tapahtua hyviä asioita. Ei mitään maagista sinänsä mutta vastakohta on se että tekee sitä mitä aikaisemmin eikä opi mitään uutta.

Joka tapauksessa, kun jonkun yhden asian kautta on saanut elämään uutta virtaa, yleensä tulee sellainen pieni tai iso messiaskausi. Joskus se menee ohi nopeasti, niin että hehkuttaa sitä jotain yksittäistä pientä juttua kavereille, joskus se menee niin pitkälle että syntyy kokonainen ”uskonto”, joka hehkuttaa että ”kun teet tätä spesiaalia liikettä joka aamu, kaikki vaivasi unohtuvat” jne. Jos katsoo vaikka amerikkalaisten tapaa tuotteistaa kaikki, huomaa että siellä keskitytään usein jonkun isomman kokonaisuuden pieneen yksityiskohtaan, ja sitä sitten rummutetaan aika yksisilmäisestikin. Tavallaan siinä hengessä että tämä meidän juttu kattaa koko elämän ja vähän seuraavastakin. Positiivista siinä on että sen yhden detailin suhteen asiat tulevat kommunikoiduksi äärimmäisen tehokkaasti, mitään ei jää epäselväksi. Ikävää on se että tällainen tapa kutsuu muodostamaan hyvin mustavalkoisia näkökantoja.

Parasta kuitenkin on että tuollaiseen on helppo tarttua, ja päästä alkuun. Opettele joku simppeli ruokavalio, vaikka Zone, noudata sitä ja varmasti jotain tapahtuu. Se on kuitenkin vasta alkua. Kun pääsee sisälle johonkin juttuun, ja vielä toiseenkin, huomaa että kaikessa on samoja periaatteita. Ehkä isoin niistä on oman aktiivisen toiminnan rooli. Itsensä auttaminen. Jos se puuttuu, mistään ei ole mitään hyötyä pitkässä juoksussa.

Mainokset

2 kommenttia

  1. kirsi sanoo:

    Hyvin kirjoitettu Marko.

    Tänä päivänä tuntuu, että keskittyminen edes yhteen asiaan tuntuu olevan meille vaikeaa. Ehkä on jopa paineita siitä, että yksi asia ei saa riittää. Siksikö kohellamme montaa juttua kerrallaan puolittain ja lopulta jossain vaiheessa vaan simahtaa? Tätä tekee kuka mitenkin – mitä useampi romanssi, tehokkaampi työtapa, vauhdikkaampi vapaa-ajan harrastus…

    Mutta kelle tätä kaikkea pitää tehdä?

    Ja miksi monikaan ei ymmärrä oman kehonsa liikettä esimerkiksi kävellessään? Tai kuinka montaa se edes kiinnostaa? Perusteet ovat unohtuneet eikä silloin liiku kahvakuula eikä uusi opetusdvd mene kaaliin.
    Kaikkeen tekemiseen oikaistaan helpoimman kautta ettei tarvitsisi huomata olevansa huono ja tarvitsevansa oppimista.

    Keho, mieli ja sielu. Niin se vaan on vaikka taistelisi miten vastaan.

    =)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: