Etusivu » artikkelit » Usko, toivo ja rauta

Usko, toivo ja rauta

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Pari linkkiä:

Anja Nysten, kirjailija ja kemikaalivalistaja, kirjoittaa suunnittelemastani nerokkaasta Rajattomasta Rannekkeesta(tm) Iltalehden blogiinsa:

http://blogit.iltalehti.fi/anja-nysten/2011/01/11/rajaton-ranneke-ja-kemikaalihomppaa/

Rannekkeen teho perustuu ihmisen loputtomaan uskoon ja toivoon paremmasta, ihmeelliseen sopeutumiskykyyn, sekä placebo -efektiin, joka on monien tutkimusten mukaan aidosti muutoksia aikaansaava voima. Siis, kyse ei ole vain pelkästään Mad -lehden inspiroimasta huumorista, jolla on myös iso osuutensa toki. Uskon placeboon ja sen tarpeellisuuteen vahvasti, toivo on tarpeen kaikille.

Silti, mikä mättää näissä ihan kivoissa Powerbalanceissa ja Hypoxeissa ja keveissä wellness -ihanuuksissa? Miksi 2kg:n kahvakuula on huono vitsi? Siis vaikka kuinka uskoisi? Kaksi asiaa mun mielestä: 1. kaikesta toivosta ja uskosta huolimatta me elämme silti fyysisessä maailmassa, jossa esim. painovoima on yksi tekemiseen vaikuttava asia. 2. ne perustuvat passiiviseen vastaanottamiseen.

Kun otetaan tarpeeksi rautaa, vaikka nyt sitten niinkin kevyt paino kuin 24kg kahvakuula, sen liikuttamiseen joutuu suhtautumaan jo eri tavalla kuin rannekkeen pitämiseen. Ei ole enää ihan sama miten sitä nostaa ja mihin sen laskee. Joutuu miettimään vähän omia asentoja ja ehkä olemaan jopa tietoinen ympäristöstään ja asennoistaan. Jos sen haluaa nostaa 150 kertaa pään päälle, sen eteen joutuu tekemään töitä. Lisäksi, kun Powerbalance on jo mennyt hajalle ja pillerit purkista loppuneet, se kuula painaa edelleen sen 24kg, ja sen liikuttamiseen vaaditaan yhä se oma työ. ’

Eli, pidä usko ja toivo mutta nosta silti jotain oikeaa!

Tätä samaa käy Henry Rollins paljon hienommin läpi klassikkoesseessään The Iron. Rauta tarjoaa luotettavan ja turvallisen rajan, pisteen johon itseään voi verrata. Se myös pakottaa tunnustamaan oman tilanteen, sellaisena kuin se on, sillä joko se rauta nousee tai sitten se ei nouse. Ja lisäksi se vaatii tekemään itse aktiivisesti töitä. Ihmisiä tulee ja menee mutta 100kg on aina 100kg 🙂 Kannattaa lukea!

http://www.oldtimestrongman.com/henryrollins_iron.html

 

 

 

Mainokset

1 kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

Tykkäämäni artikkelit

%d bloggers like this: