Etusivu » rauta » Kahvakuula-syndrooma

Kahvakuula-syndrooma

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Törmäsin foresight.fi blogissa kahvakuula-syndrooma -termiin:

http://www.foresight.fi/2010/11/29/kahvakuula-syndrooma-tappaa-innovaatioitakin/

Innovatiivisuudelle on siis tarvetta innovaatiojärjestelmässämme, jonka kehittämistä tuntuu vaivaavan yleinen kahvakuula-syndrooma. Mitä ihmettä?Kyllä, uuden suosikkikuntolajin, kahvakuulaharjoittelun ammattilaiset eivät innovaatiojärjestelmämme tapaan oikein sulata, että heidän lajistaan on tullut suosittu. Amatöörit harjoittelevat heidän mielestään väärin, vaikka saavat aikaiseksi hienoja tuloksia oman kunnon suhteen. Toisin sanoen tulisi siis olla järjestäytynyt kahvakuulaharjoittelija, joka harjoittelee täysin sääntöjen mukaan oikein, vaikka haluttuja tuloksia ei saisikaan aikaan. Syndroomaan kuuluu säilyttävä ja muita toimintamalleja epäilevä toiminta, vaikka laajempi harrastajakunta voisi uudistaa lajia ja nostaa sen kansallista painoarvoa tulemalla vaikka joka kodin kansalliseksi liikuntalajiksi. Analogia on siis aika lailla osuva, ainakin tuore.

 
En tiedä treenaako kirjoittaja itse kuulilla mutta silti uskon ymmärtäväni tuon tekstin idean. Luulen että tuossa viitataan ammattilaisilla kisaajiin tässä tapauksessa, sillä käsittääkseni niin Suomessa kuin muuallakin liikunnan ammattilaiset nimenomaan markkinoivat näitä innovatiivisa tapoja treenata, koska heidän pitää motivoida muita treeniin.

Mun mielestä tuo on sekä validi pointti että toisaalta hieman hakoteillä. Kun puhutaan treenistä yleensä ilman tarkkoja tavoitteita, kaikki on yhtä hyvää treeniä. Jos tavoite on hyvä olo, silloin on pääasia että lihakset pumppaavat ja keuhkot tekevät työtä, jollain tavalla. Jos se on vielä kivaa, silloin sitä tulee tehtyä useammin jne. Mielestäni yleisestä kuntoilusta kahvakuulilla tai käsipainoilla tai millä tahansa kepeille ei voi oikeastaan sanoa onko se oikein vai väärin jos se toimii tekijälle.

Sitten kun aletaan puhua kahvakuulan nostamisesta urheiilulajina niin silloin ainakin jollain tasolla tulevat mukaan henkilökohtaiset tavoitteet. Jos ihmisen tavoitteena on tehdä enemmän kisanostoja kisoissa, silloin aika suuri osa harjoittelusta on kisanostojen treeniä. Toki koulukuntia on lajinkin sisällä (missä ei olisi) mutta uskoisin että tavoitteet määrääväät mikä on kellekin oikein tai väärin.

Tavoitteista puhuminen on loppujen lopuksi hyvin henkilökohtaista koska silloin ollaan tekemisissä niiden tekijöiden kanssa, jotka oikeasti motivoivat tai estävät tekemästä. Siinä on helposti aika herkällä maaperällä, ja ymmärrän että joku loukkaantuu jos hänen menetelmiään tai treenitapojaan kritisoidaan. Usein kuitenkin näissä ns. vastakkainasetteluissa on kyse siitä että tavoitteet ovat erilaiset tai ne ymmärretään eri lailla. Yksi haluaa kireämmän vatsapepun ja toinen paremman tempaustuloksen 🙂
 

Advertisements

1 kommentti

  1. Antti sanoo:

    Ai hitto mä putosin. Todella hauska teksti ja kirjoittajan täytyy olla tämän lajin ”sisäpiiriläisiä” jollain tavalla. Toi on niin totta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: