Etusivu » artikkelit » Urheilu, paha vai hyvä?

Urheilu, paha vai hyvä?

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

More Photos

Mitä mieltä olet urheilusta ja kisaamisesta? Onko se sinun juttusi lainkaan, vai saatko siitä paljonkin positiivista?

Jos mietin urheilua siltä kannalta minkä mielikuvan sain siitä nuorena, se näyttäytyi aika ankeana: kärsiviä ilmeitä, anteeksipyytelyä kun ei tullutkaan kansainvälistä menestystä, doping -skandaaleja, jatkuvia testejä mutta ei oikeaa harjoittelua, lihavia valmentajia ajamassa autolla vieressä kun muut juoksevat ja muuta vastaavaa. Nämä mielikuvat siis synmtyivät telkkarin ja koulun liikuntatuntien välityksellä.

Myöhemmällä iällä, siis n. 25 -vuotiaana (huh, siitäkin on jo aikaa!) löysin urheilun merkityksen ensimmäistä kertaa henkilökohtaisella tasolla. Harjoittelin lajia, ja kävin katsomassa salikisoja. Ajattelin että voisinhan minäkin kokeilla, vaikka en ollut koskaan ajatellut olevani kilpailuhenkinen. Tunnelma oli kuitenkin kannustava ja tekeminen fyysistä, ja se vei mukanaan. Kokeilin kisaamista, ja sain isoja onnistumisen kokemuksia, ja pari vuotta meni aktiivisen kisaamisen merkeissä. Siis tämä kaikki ihan harrastuksena töiden yms. ohella.  Sen jälkeen nykyisessäkin lajissa kilpaileminen on aina ollut itsestäänselvää, vaikka en pidä itseäni urheilijana varsinaisesti, ehkä harrasteurheilijana.

Mun mielestä kisaaminen on yhtä kuin tavoitteellinen harjoittelu, jossa kisat ovat sellaisia testipisteitä, joissa näkee oikeasti missä itse sillä hetkellä menee. Toiset kilpailijat ja yleisö ovat itse tekemisen kannalta sivuseikka, vaikka ne tuovatkin lisämotivaatiota sillä hetkellä. Pääpointtina on se, miten itse pystyy keskittymään ja mitä kaikkea kehossa ja mielessä tapahtuu ennen ja jälkeen jännittävän tilanteen.

Näen siis kisaamisen, lajissa kuin lajissa, totuuden hetkenä itselle. Vähän sama kuin jos vaikka kerran kuussa pitäisi kiinni testipäivästä, jolloin kokeilisi vaikka jotain omaa ennätystä mutta hieman enemmän sosiaalisen jännityksen takia. Ranking -listat, sijoitukset, menestys, tulokset jne ovat periaatteessa sivuseikkoja, ulkoisia asioita. Tärkein anti on se, että näkee miten oma harjoittelu on oikeasti mennyt, ja voi olla että joutuu luopumaan jostain kuvitelluista asioista. Ja toisaalta voi tulla positiivisia ylläreitäkin.

Aika monilla on kisaamisesta ja urheilustakin todella negatiivisia mielikuvia, se koetaan vain huippu-urheilijoiden asiana tai muutenkin todella vastenmielisenä toimintana. Jotkut sanovat että haluavat pitää hauskaa ja viihtyä treenatessaan, eivätkä kisata sen takia koska se tekee kaikesta niin vakavaa. Oman kokemuksen mukaan treenien hauskuus ja mielekkyys on vain kasvanut kilpailemisen myötä, eikä se tekeminen sen vakavampaa ole. Mitä mieltä itse olet?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: