Etusivu » rauta » Ulkonäkö ei merkitse mitään

Ulkonäkö ei merkitse mitään

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

http://www.fightsport.fi/?p=1860

”miksi on niin helkkarin vaikea sanoa ääneen, että ei, sisäinen kauneus ja suorituskyky eivät ole perustreenarin tärkeimpiä motivaattoreita. Ulkonäkö ratkaisee. Tai jos näin ei ole, niin pidä sitten se paita päällä!”

Niin, hyvä kysymys.

Aloitin itse oman treenin täysin ulkonäkösyistä, ja suoraan lihasten kasvattamisen idea mielessä. Olin juminen teini-ikäinen, ja ajattelin että jos treenaan itselleni yhtä isot lihakset kuin idolillani Henry Rollinsilla, elämä muuttuu hienoksi. Silloin en vielä tiennyt että se, mikä Henrystä teki vaikuttavan ei ollutkaan ne lihakset vaan karisma, joka johtui ainakin voimakkaasta asenteesta. Oli miten oli, kyllähän ne lihakset kasvoivat kun pumppasi jne. Silti en osannut liikkua, asento oli kumara ja kuntokin vähän niin ja näin.

Myöhemmin sitten kamppailujen ja akrobatioiden myötä aloin saada omasta kehosta enemmän sellaisia erilaisia onnistumisen kokemuksia, eli ”ai voinkin tehdä myös tällaista vaikka en olisi koskaan uskonut”. Toki, ulkonäkö edelleen tärkeä, ja ihminen näyttää kummasti paremmalta kun se seisoo suoremmassa ja kantaa kehonsa paremmin. Samoin, laaturavinto ja yöunet ja kaikki se Wellness -fiilistely, näkyy päällepäin.

Ulkonäkö on tärkeä. Se kertoo mitä sisällä tapahtuu, ja se ruokkii sitten parhaimmillaan muuta hyvää oloa, aiheuttaen positiivisen kierteen. Toki, esim. oman sukupolven ja varsinkin vanhemman estetiikka on vähän omanlaistaan. Olen ainakin itse siinä käsityksessä että miehen ei kuulu olla varsinaisesti kaunis vaan mahdollisimman kärsineen näköinen, kuitenkin toki ripped to the bonemarrow -tyylisesti, vähän kuten joku rintamalta palannut sankarisotilas. 🙂 Eli pitää olla hyvän näköinen mutta tietyllä oikealla tavalla, että uskottavuus säilyisi. Lisäksi kaikki kehonhuolto tms. ei ole oikeastaan tarpeeksi äijää että sitä kehtaisi myöntää tekevänsä, ja ruokavalionkin pitää olla rankalla tavalla terveellistä.

Nuo ovat onneksi väistymässä olevia jäänteitä, tai ainakin olen ollut huomaavinani nuoremmissa paljon avoimempaa suhtautumista hyvinvointiin, että se on jopa hyvä ja tavoiteltavan arvoinen asia, ja että tuon kärsimysfiilistelyn voisi jättää omaan arvoonsa.

Lähtipä hieman ohi aiheen(?) 🙂

Mainokset

5 kommenttia

  1. Susanna sanoo:

    ”Olen ainakin itse siinä käsityksessä että miehen ei kuulu olla varsinaisesti kaunis vaan mahdollisimman kärsineen näköinen, kuitenkin toki ripped to the bonemarrow -tyylisesti, vähän kuten joku rintamalta palannut sankarisotilas.”

    *reps* ihan totta.

    Kyllä se vaan niin on, että terveys ei toimi kunnolla motivaattorina _ennen kuin_ se terveys on pettänyt. Ei sitä osaa ajatella, että jonain päivänä ihan oikeasti selkä voi olla niin kipeä ettet voi liikkua. Ja olen jopa kuullut kun reippaasti ylipainoinen henkilö sanoi diabetesriskistä, että mitä sitten, siihenhän on lääkkeet. Kuvitellaan että kun johonkin on lääke, se tarkoittaa että koko sairaus on piece of cake, vaikka näinhän ei todellakaan ole.

    Ulkonäkö sen sijaan on hyvä motivaattori, tai se että löydät kaupasta kivoja vaatteita. Ja miten erilaiselta koko elämä tuntuukaan kun ryhti on hyvä ja jos niska vähän jumittaa niin yhdellä treenillä jo pääsee kivusta kun pohja on olemassa.

  2. Marko Suomi sanoo:

    Totta, hassua on että silloin kun on hyvä kausi eli paikat ehjinä ja treeni kulkee, ei yhtään muista edes omia fiiliksiä siitä miten selkä jumissa tai sairaana ei mikään kulje. Saati sitten että osaisi eläytyä toisten tilanteeseen. Tai johonkin mahdolliseen tulevaisuuden vammaan.

  3. jake heke sanoo:

    Joo,parskit kundit näyttää Charles Bronsonilta,eivätkä Richard Gereltä! Nuorena ei olisi voinut ajatella geeliä fledaan! Liian poofterimaista! Mieli on muuttunut matkan varrella. Mutta että ostaisi koneen ,jolla ajeltaisiin nenä ja korvakarvat,on yhä liian poofterimaista!

    • Juha sanoo:

      ”Mutta että ostaisi koneen ,jolla ajeltaisiin nenä ja korvakarvat,on yhä liian poofterimaista!”

      Joo, törröttävät nenäkarvat pitää repiä irti. Sattuu, mutta miehekästä 🙂

  4. Toni X sanoo:

    Kyllä hyvinvointi ja terveys on ne kaikkein tärkeimmät asiat.
    Sen tajuaa varsinkin kun tekee työtä huonokuntoisten ja sairaiden ihmisten parissa, ja on itselläänkin ollut pahoinvointia joskus kauan sitten epäterveellisten elämäntapojen vuoksi.

    Jos joku lihava (syömisongelmainen) sanoo ettei piittaa diabetes-riskistä, kyse on samanlaisesta ’itsensä tyynnyttelystä’ kuin tupakoitsijalla joka sanoo ettei piittää syöpäriskistä tai juopolla joka ei mukamas piittaa alkoholihaitoistaan.
    Addiktio, riippuvaisen dilemma.

    Myös ulkonäköön, fitnessiin yms. voi kehittyä haitallinen riippuvuus. Ortoreksiakin on tuttu termi jo jokaiselle.

    Ulkonäkö on sellanen hyvä bonus, joka yleensä säteilee hyväkuntoisesta ja ennenkaikkea tasapainoisesta ihmisestä ihan luonnostaan.
    Terve ja balanssissa oleva ihminen on luonnostaan cool ja hyvännäköinen, ja tämä pätee molempiin sukupuoliin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: