Etusivu » rauta » Kuuri tarjoaa illuusioita

Kuuri tarjoaa illuusioita

RSS FB:ssä ”tapahtuu”

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Flickr-kuvat

Hesari ottaa kantaa kuntokuureihin, joilla yritetään tukea työväestön työkykyä:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Ty%EF%BF%83%EF%BE%B6el%EF%BF%83%EF%BE%A4m%EF%BF%83%EF%BE%A4kuntoutuksessa%20uskotaan%20hikeen/1135256007190

”Viikon kuntokuurien suurin heikkous on se, ettei niistä jää mitään pysyvää hyötyä, jota voitaisiin mitata ja siten osoittaa kuurien tarpeellisuus. Toki mitattava kunto tilapäisesti kohenee. Vuoden kuluttua kuntokäyrä kuitenkin kääntyy laskuun ja saavuttaa lähtöpisteen noin kolmessa vuodessa.”

Muutenkin tuollainen yleinen liikunnan mittaus on mielestäni vähän kyseenalaista. Montako tuntia liikuit eilen? Mitä se tuntimäärä oikeasti kertoo terveydestäsi, koordinaatiokyvystäsi, siitä miten tekemäsi liikuntasuoritteet sopivat sinulle ? Oletko nyt hyvä ihminen kun liikuit liikuntapiirakan edellyttämän määrän? Oletko huono jos et liikkunut?

Frank Forencich:lta sopiva lainaus tähän väliin:

”You’ll begin to realize that the world of the body is far more than one of sets, reps and calories. It is immensely rich and endlessly fascinating-an ideal life-long study.”

Liikkumista voisi ajatella suhteena omaan kehoon ja ympäröivään maailmaan, kaikkien aistien kautta. Siis nimenomaan omaa suhdetta siihen, ei sitä mitä joku muu tai joku taulukko tai liikuntapiirakka tai mittari  kertoo että sen pitäisi olla. Ongelma siinä on toki se että kukaan ei voi sitä ulkopuolelta kaataa syliin, vaan se tutustuminen ja matka pitää tehdä itse. En tiedä miten koko yhteiskunnan liikkumisongelma pitäisi ratkaista, kyseessä ovat isot asiat mutta aika selvää on että me olemme todella pitkälle vieraantuneita kehoistamme jos me tarvitsemme jonkun muun tekemiä mittareita kertomaan liikummeko tarpeeksi vai emme. Onko Sinulla ratkaisu? Kerro heti 🙂

Advertisements

6 kommenttia

  1. Outi sanoo:

    Asiaa kirjoitat. Onhan tuollaiset kuntokuurit ehkä siitä hyviä, että joillekin voi sellaisen aikana syntyä ahaa-elämys liikkumisesta, mutta helposti siinä on sellainen suorituksen maku: ”Nyt kun rehkin, saan sitten syödä munkkia rauhassa.” Mutta että se liikunta jäisi omaksi jutuksi, siihen pitää todellakin ryhtyä asennoitumaan elämänmittaisena prosessina, miten olen ja elän omassa kehossani. Ratkaisua en osaa tarjota, ehkä vain pitää ensin kärsiä riittävästi ennenkuin huomaa oman kroppansa.

    • Marko Suomi sanoo:

      Totta, siinä mielessä kaikki uudet lajikokeilut ovat hyviä, yllättäen voi löytyä ahaa-elämyksiä, joista syntyy pidemmän tähtäimen muutoksia.

  2. Susanna sanoo:

    Minulle ratkaisu oli se, että pyristelin irti ajatuksesta, että pitäisi olla yksi ja sama harrastus missä käyt joka viikko x kertaa, tai että esim salilla pitää käydä min. 3kertaa tai siitä ei ole mitään hyötyä jne. Aloin ajatella, että ihan sama mitä teen, vaikka joka kerta eri harrastus, kunhan liikun. Napsin liikuntapiirakasta ym ohjeistuksista vähän osviittaa, ja loin itselleni periaatteen että 4h viikossa pitää liikkua, ja mahdollisimman suuri osa siitä niin että hengästyy kunnolla.

    Varsinkin jos jumppaa kotona, tuntimäärää on ihan hyvä vähän tarkkailla. Jossain vaiheessa mulle kävi niin että kuvittelin olevani tosi aktiivinen kun joka päivä tein jotain, mutta aerobisen liikunnan määrä oli tosi pieni.

    Joo ja jokainen 10min pätkä lasketaan. Se motivoi kummasti. Tuli tavaksi kävellä bussipysäkille, mutta ei sille lähimmälle vaan niin kauas kuin 10 minuutissa pääsee. Vaikka se on pieni liikuntasuoritus, se pitää mut liikkeellä, ja mitä enemmän/useammin liikun, sitä enemmän haluan liikkua.

    Jokaisen niskakipuja valittavan pitäisi kokeilla, miten paljon viiden minuutin päivittäinen liikkuvuustreeni vaikuttaa. Ihmisten päähän pitäisi takoa se, että ITSE on vastuussa kropastaan, lääkärin pitäisi olla vasta viimeinen vaihtoehto, jos mikään muu ei auta. Nykyään mennään suoraan lääkäriin kun selkä on jumissa, ja sitten lääkäri haukutaan lyttyyn kun se käskee kävelylle… Kaikkea ei voi eikä pidä ratkaista pillereillä, vastuu on itsellä.

    *paasaa*

  3. jake heke sanoo:

    Eri ihmisille tärkeitä eri asiat! Ei ole olemassa mitää valmista sapluunaa kaikille ihmisile. Ensinnäkin mitä haetaan? Mitä on terveys?Mistä henkilö pitää?
    Kaikki liikunta hyvästä ja kehonhuolto päivittäin ”pakolliseksi”! Tulevaisuudessa näyttää hoitoonpääsyä joutua odottamaan kauan tai maksaa paljon yksityisellä sektorilla! Hoitamalla itseä ,säästää loppupäässä pitkän pennin! Puhumattakaan elämän laadusta! Amerikkalainen malli :laihdutus ,kiinteytys ja lihasten kasvatus EI TUO välttämättä terveyttä! Toivotaan että ihmiset heräisivät lopultakin ,ajoissa!

    • Marko Suomi sanoo:

      Totta. Voi ottaa liikuntakaavion x, ja laittaa sen useille, joillekin siitä on hyötyä ja toisille ehkä ei. Voi esim. liikkua määrätyn määrän mutta tehden kaiken huonoissa asennoissa tai liian kovaa tai liian hiljaa jne. Jos ei ole kontaktia omaan kehoon, siinä ei numerot auta. Sama jos tekee kuulanostoja huonolla tekniikalla, ihan sama ovatko tonnit vaikuttavia, hermosto oppii silti vääriä ja ehkä vahingollisia liikeratoja.

      Ehkä avainjuttu on tietoisuus siitä mitä tekee ja miksi tekee ja mitä haluaa saavuttaa? Mitä haluaa että pystyy tekemään fyysisesti, vuoden, 5, vuoden tai10 vuoden päästä? Sen sijaan että yrittäisi täyttää jotain ulkoa tulevia mittareita, keskittyisi siihen mitä itse tarvitsee?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot

%d bloggers like this: