Klassista menoa

Hassua, nyt kulkee treeni mutta ”kynä” ei.Tai itse asiassa mieleen on tullut viimeisten viikkojen aikana uskomattoman paljon aiheita mistä olisin halunnut kirjoittaa tänne mutta sitten kun on tullut hetki olla rauhassa niin asia on autuaasti unohtunut. Harmi, sillä todennäköisesti olisin jo saanut hahmoteltua MAAILMAN TÄYDELLISIMMÄN treenimetodin 🙂 Tai ehkä oikeammin jotain typerää jeesustelua siitä mitä pitäisi ideaalitilanteessa tehdä..

Innostuin tilaamaan kovasti treeniaiheisia kirjoja halvalla amazonista,  ja parista nettidivarista. Löytyi urheilun historiaa käsittelevää materiaalia sekä sitten tieteellisempää kamaa, mikä käsittelee periodisointia tms. Materiaalissa riittää lukemista ja sulattelua pidemmäksi aikaa, ja se on hyvää vaihtelua tälle internetin salamasodalle, jossa pienen pieniä tiedon murusia sinkoilee suuntaan ja toiseen, ja 90% kaikesta siitä on BS:ää.

Olen alkanut suhtautumaan nettitietoon vähän kuten virtaavaan jokeen. En voi imeä joesta jokaista ohi virtaavaa pisaraa mutta voin aina silloin tällöin ottaa sieltä joesta ämpärillisen ja katsoa sen läpi. Virtuaalimaailmassa virtaa dataa sellaisella vauhdilla, että kaiken edes omaan rajattuun mielenkiinnon kohteeseeen liittyvän asian lukeminen veisi vuosia. Ja kaiken lisäksi sitä tulee koko ajan lisää. Silti, perusasiat siitä miten vaikka oma treeni kulkee eivät juuri muutu, ainakaan tuollaisella tolkuttomalla tahdilla.

Omat treenit ovat sujuneet itse asiassa ihan hyvin viime aikoina, ja varsinkin viikonlopun jälkeen kaikki suorituspaineet jotenkin katosivat, ainakin hetkeksi. Olen yrittänyt harjoitella rutiininomaisesti ja ajattelematta sen enempää mitään tavoitteita. Ja yllättävää on se, että kun ei ole mitään kisaa juuri nyt tiedossa, on kova hinku treenata jotain kisaa varten. Omituista.