Sanotaan että mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä herkemmin erilaiset asenteet jämähtävät päälle ja niiden muuttaminen on vaikeampaa kuin nuorena. Siis mieli toimisi vähän kuten vanheneva nivel? Mutta nivelkin pysyy viriilinä jos sitä liikuttaa säännöllisesti, toimiiko sama myös pään tasolla?
Tämä tuli mieleen kun luin taas jotain treeniin liittyvää tekstiä tai kirjamainosta. Kyseessä oli joku dinosaurustreeniin liittyvä pätkä, kuten tavallista. Pidän simppelistä ja primitiivisestä tavasta harjoitella, ja sen takia haen siihen liittyvää tietoa ja mielipiteitä. Mutta onko vaara että ajautuu liikaa dinosauruspuolelle ja hyljeksii liikaa teknologiaa ja uusia kehitysaskelia? Voiko dinosaurus saada lisäpotkua jostain uusista vimpaimista? Ehkä pitäisi aina välillä tutustua ihan toisenlaisiin treenikuvioihin kuin mihin on tottunut, jottei jämähtäisi ihan täysin? Pitäisikö vaikka mennä tutustumaan johonkin uuteen lajiin tai mennä koneistetulle kiertoharjoittelutunnille?
Tai ehkä ainakin pitäisi lukea johonkin muuhun filosofiaan kuin ”funktionaalisuuteen” tai primitiivisyteen liittyvää materiaalia?
Totuus löytyy raudasta 
Välillä on varmaan järkevää, jos ottaa treeniviikon teemaksi ”jotain ihan muuta” ja sitten vaan reenailee vähän edes jotain. Toki ei varmaankaan ole kovin viisasta tehdä näitä hullutteluviikkoja hirmu usein, jos esim. kilpailee jossain lajissa edes vähän tosissaan.
Joskus on ihan piristävää käydä muotisalilla vähän bodaamassa ja sen jälkeen vaikka vesijumpassa! 🙂 Sitä ehtii taas myöhemmin kantaa kiviä vesisateessa yksinään.. 😉
äh, 6 days in a row vaan! Aikasarjaa eikä mitään muuta! /kukka